Sitä jaksaa kun on pakko

Olen tästä aiheesta jo ennenkin kirjoittanut, mutta nyt kirjoitan uudestaan..On vain pakko purkaa näitä jonnekkin.

Oli vuosi 2011 ja elettiin maaliskuuta. Iso S oli 1v11kk ja pikku E 3kk. Takana rankkoja öitä puolenvuoden ajalta ja väsyneet/huolestuneet vanhemmat. Yöllä ylös piti nousta välillä kymmenenkin kertaa ja ei suinkaan vauvan takia vaan tuon silloin miltei kaksivuotiaan. Tiedätkö sen tunteen kun heräät kamalaan huutoon ja kiljuntaan keskellä yötä. Yrität rauhoitella lasta, mutta koskea ei saa ja toinen ei edes ymmärrä mitä hänelle puhut. Huuto kestää parista minuutista kymmeneen minuuttiin ja ainoa asia mitä voit tehdä on itkeä sängyn laidalla voimattomana ja syyttäen itseäsi siitä kun et osaa auttaa toista. Tämä toistui joka ikinen yö monta kertaa yli puolen vuoden ajan. Lopulta se tunne puuduttaa ja istut sängyn vierellä silmissä pelkkää tyhjyyttä odottaen että toinen nukahtaa. Kun vihdoin kömmit takaisin peiton alle alkaa kuulua pienen ihmisen nälkäistä tuhinaa.

Vuosi 2011 oli elämäni rankin vuosi. Näin jälkeenpäin hoitokertomuksia lueskellessa sitä vaan ihmettelee että miten tuon kaiken on jaksanut ja pysynyt vielä järjissä. Kai sitä sillä hetkellä vain jaksaa kun on pakko.  Vuonna 2011 kuulimme että nyt jo viisivuotias tyttömme sairastaa lastenreumaa. Yöllisille huudoille löytyi vihdoin syy, kipulääkettä syötettiin, yön tyttö nukkui "unisukka" (= tukilasta) jalassa, aloitettiin lääkitys, fysioterapia, lukuisia käyntejä sairaalassa, verikokeita, nukutuksessa tehtäviä punktioita, verenmyrkytysepäilyn takia öitä sairaalassa (kahteenkin otteeseen) eristyksessä ja antibiootti suoraan suoneen. Kelaan lappujen täyttämistä, uuden sairauden kanssa elämään opettelemista ja siinä samalla hoidat pientä vauvaa jolla on jatkuvasti silmätulehduksia. Niiden takia ravataan lääkärissä, kunnes ties kuinka monennen tulehduksen takia saadaan lähete nukutuksessa tehtävään kyynelkanavien sondeeraamiseen ja siihenkään ei riitä se yksi kerta.

Lääkärissä ravattiin vuonna 2011 ja 2012 niin paljon, etten edes muista kuinka monta kertaa. Ihme kyllä meidän parisuhde ei tuosta kaikesta stressistä ja huolesta kärsiyt. Se muuttui vain lujemmaksi (vaikka välillä syytimme turhaan toisiamme keskellä yötä kun yritimme epätoivoisena rauhoitella huutavaa tyttöä) ja tuolloin elämä johon kuului lukuisia sairaalakäyntejä tuntui meille normaalilta. Näin kun nyt suuntaa katseet menneeseen voi nostaa itselleen, J:lle ja isolle E:lle hattua. Välillä kun luen noita kertomuksi miettii välillä että koska me tuollakin ollaan oltu. Sitä on välillä ollut niin väsynyt, ettei edes muista että ollaan oltu silloin jossain hoidoissa jne. Itku kurkussa selailin yksi ilta papereita ja meitin kuinka urhea pieni tyttömme on ollut. Niin paljon pelottavia juttuja tapahtui niin aralle tytölle. Paljon nukutuksia, lukuisia pistoksia mm.ssa verikokeiden, kanyylinlaiton ja lääkepistoksien takia, erilaisia tutkimuksia, lääkäreitä joka lähtöön ja vaikka mitä muuta.

Luin eräästä lehdestä hiljattain jutun jossa äiti kertoi tyttärensä lastenreumasta. Tuo tyttö on vuoden vanhempi kuin meidän iso S ja hänellä todettiin lastenreuma samana vuonna kuin tytöllämme. Sitä osasi niin tuntea äidin tuskan ja itkuhan sitä lukiessa tuli. Ihan kuin olisi meidän lapsesta kirjoitettu. Me emme ole vielä olleet missään leireillä/tilaisuudessa jossa on lastenreumaa sairastavia ja heidän vanhemmat. Aina on silloin ollut jotakin muuta jolloin olemme estyneet menemään. Vertaistuki olisi ollut näin jälkeenpäin ajateltuna alkuvaiheessa hyvä juttu, mutta silloin se ei vain tuntunut hyvältä. Ehkä sitä oli silloin niin pihalla kaikesta.

Nyt vuonna 2014 reuman tilanne on hyvä. Lääkitystä ollaan jo purkamassa. Viimeisestä nukutuksessa tehdystä punktiosta on kaksi vuotta. En voi sanoin kuvailla kuinka onnellinen olen tästä meidän tilanteesta. Se että tyttömme voi elää niin kuin terve viisivuotias on jotain niin mahtavaa.♥ Ainoa ero on se että hänellä on säännöllinen lääkitys. Voi kun tilanne jatkuisi näin aina vain!!

Ruokalista arkea helpottamaan

Vihdoin eilen sain aikaiseksi tehtyä meidän perheelle oman ruokalistan. Josko nyt loppuisi se pähkäily "mitä tänään syötäisiin"? Voiko olla mitään ikävämpää kun se kun kysyt perheeltä mitä haluaisitte syödä ja vastaus on että "ihan sama". Sitten kun isket sen lautasen naaman eteen missä on makaronilaatikkoa niin heti alkaa nutina, "kun mä en tätä halunnu" tai "mä en kyllä tykkää tästä". 

Nyt on selvät sävelet mitä milloinkin syödään ja suunnittelin sen vielä niin että seassa on päiviä jolloin samaa ruokaa syödään kahtena päivänä, joka päivä ei jaksaisi/ehdi sitä ruokaakaan tehdä. Tuli nutinaa tai ei niin tämä lista helpottaa ainakin omaa arkea, pois jää pähkäily ja kaappiin voi ostaa jo vaikka koko viikon raaka-aineet valmiiksi. :)

Tietysti näin kesällä lista hieman sekoittuu, sillä totta kai me grillataankin. :) Ja listasta puuttuu kokonaan maksaruuat, niitä meillä syödään muutenkin todella harvoin, joten jätin ne tästä suosiolla pois. Jokaiselle ruualle tulee vaihdellen salaattia, kasviksia, raasteita, leipää sun muuta ne kun eivät kaikki sarakkeisiin mahtuneet. Yhden viikon jätin vielä tyhjäksi, katsotaan sitten keksitäänkö siihen vielä jotakin vai mennäänkö alkuun nyt tällä. :)

Meidän kuuden viikon ruokalista näyttää nyt siis tältä
(skipatkaa kirjoitusvirheet jos niitä on, sillä kirjoitin listan pikku S sylissäni)

Kalaruokia tulee listaan vielä enemmän, mutta niitä syödään usein silloin kun mies niitä kotio kantaa. :) Me ei kaupasta osteta kalaa kuin puikkoina. Saattaa siis olla että jokin viikko syömme kalaa enemmän ja jokin viikko vähemmän, siksi kalaruokia on listassa aika niukasti.

Tämän listan mukaan koitetaan sitten jatkossa alkaa syömään ja katsotaan koska sitten vaihdetaan uuteen. Mutta nyt alkuun ainakin tämä vaikuttaa ihan hyvältä. :)


Ps..Ihme kesä tämäkin..täällä satoi tänään lunta ja rakeita..

Baby shower -juhlat ♥

Pari kuukautta takaperin kysyin ystävältäni lupaa järjestää hänelle baby shower kutsut. Lupa myönnettiin (onneksi), sillä minun teki niin valtavasti mieli suunnitella kyseiset juhlat. :) Ja siitä se innostus sitten lähti..täysin lapasesta. Halusin tehdä kaiken käsin, minulla oli selvät kuviot miten minkäkin asian toteutan ja halusin tehdä kaiken huolella ajatuksen kanssa. Olihan kyseessä rakas ystäväni ja niin ihana syy juhlia.♥

Päätin heti aluksi, että haluan tehdä vaippakakun. Ja siihen halusin ehdottomasti päälle istumaan ihanaakin ihanamman soittorasian. Lisäksi omassa muistissa oli vielä se hetki kun kotiuduin itse pikku S:n kanssa ja pikku E oli kaksi viikkoa hirveän mustasukkainen. Halusin siis tehdä ystävälleni palveluksen ja kokosin selviytymispakkauksen jos esikoinen heittäytyy hankalaksi. :) Sellaisen pakkauksen olisin voinut haluta aikoinaan meillekkin.

Tuon kahden kuukauden aikana suunnittelin, kirjoitin, väritin, leikkasin, liimasin, järjestelin, selvitin, askartelin lisää ja kirjoitin vielä enemmän. :) Tein ystävälleni kutsuista kirjan muistoksi. Jokaiselle vieraalle synttärilotto kohdan jossa arvailtiin kumpaa sukupuolta vauva on, milloin syntyy, millä mitoilla ja nimiehdotuksia. Sukupuoli kerrottiin liimaamalla joko vaaleanpunakuomulliset tai vaaleansinikuomulliset vaunut omalle "lotto" sivulle. Kirjaan vieraat sai rustata  myös terveiset perheelle ja vauvanhoitovinkkejä. Lisäksi kirjassa oli nämä asiat: Leikki puuttuvat sanat (lastenlauluja joista puuttui osa sanoista ja äiti täytti tyhjät kohdat), erilaisia testejä sukupuolesta, vauva-lehdestä raskaustesti (kopioin sieltä kysymykset), kaksplussasta leikkasin sarjakuvia muutaman ja liimasin kirjan sivuille, vanhemmille oma sivu johon voi kirjoittaa mietteitä raskausajasta, nyt olen täällä -sivu johon voi sitten kirjata syntyneen pikkuisen tiedot, Johanna Kurkelan -Ainutlaatuinen kappaleen sanat ja kiitokset ystävälleni.

Juhlien teemaväreinä oli vaaleanpunainen, vaaleansininen, vaaleanvihreä ja ruskea. Värien löytäminen oli ainakin helppoa. :) Illat kuluikin aina mukavasti erilaisia koristeita kyhäillen. Niin ja tulihan sitä tehtyä myös kiitos kortit kaikille juhliin osallistuneille. :)

No vihdoin se päivä koitti kun sain kyseiset juhlat pitää. Vanhempani tulivat katsomaan lapsia, sillä J lähti juhlimaan ystävänsä polttareita. Menin paikalle hieman aikaisemmin, jotta sain vielä pieniä järjestelyitä tehtyä. Ripustin ilmapalloja kattoon, katsoin kaiken tarvittavan valmiiksi, vein tarjottavista oman osuuteni. Pidimme juhlat nyyttäri meiningillä, joka oli kyllä loistava juttu. Tarjottavaa olikin todella runsaasti, joten sen puutteesta ei ainakaan kärsitty. :) Ihan ensimmäisenä kohotimme maljat ja pidin pienen "puheen". Sen jälkeen vieraat täyttelivät kirjaa ja samalla napostelimme pöydän herkkuja.
Tekemiini kuppikakkuihinkin väkersin noita vaunuja. :)

Halusin panostaa juhlissa eniten juuri siihen vapaaseen keskusteluun ja yhdessä olemiseen, mutta pitihän sitä nyt muutama leikki/ohjelmanumerokin olla. :)

Ensimmäisenä oli vatsanympäryksen koon arvaaminen
Jokainen leikkasi sellaisen palan villalankaa, jonka uskoi olevan vatsanympäryksen mitta. Sitten ystäväni mittasi vatsanympäryksensä ja sitten muiden mittaamat pätkät mitattiin ja katsottiin kuka osui lähimmäksi. Paras arvaus heitti vain 13cm. Palkinnoksi tässä oli purkki piltin aurinkoinen -sosetta. :)

Toisena oli vuorossa puuttuvat sanat

Siinä ystäväni täytti tuttujen lastenlaulujen tyhjät kohdat ja melkein kaikki menikin oikein. :)
Ihme ja kumma, sininen uni, hyvin hiljaa ja hämä hämähäkki.

Kolmantena oli lupaukset

Tein sen samalla tyylillä kun häissä on 12kk leikki. Nyt tein kymmenen kääröä johon kirjoitin jonkin tehtävän. Esim: lähden kanssasi joku päivä lenkille, ostan äidille levyn suklaata, soittelen ja kyselen kuulumiset, ostan paketin puhdistuspyyhkeitä jne. Ja nämä saa toteuttaa sitten kun siltä tuntuu. :)

Neljäntenä luin kirjasta vieraiden antamat nimiehdotukset ääneen, jotta kaikki vieraat kuulivat mitä toiset olivat ehdottaneet.

Viimeisenä leikkinä oli vaipanheitto

Siinä odottava äiti heitti vaipan (samaan tyyliin kuin morsian heittää morsiuskimpun) jossa luki "sun vuki". Siinä nyt sitten katsotaan saako sen kiinni ottanut seuraavaksi vauvan. :)

Lisäksi juhlissa ihasteltiin ystäväni saamia ihania lahjoja, otettiin paljon valokuvia, keskusteltiin tulevasta ja ylipäätänsä nautittiin. Mielestäni juhlissa oli juuri sopivasti ohjelmaa kolmeksi tunniksi ja leikit valitsin niin ettei kukaan tuntisi oloaan vaivaantuneeksi. :)
Sain ystävältäni kiitokset juhlien järjestelystä ja hänellä oli ollut ihana päivä. Ja sehän tässä olikin tarkoitus. Paras palkinto tästä kaikesta uurastuksesta oli kuulla että onnistuin.♥

Baby shower - Muista myös sisarusta.

Mietin pisemmän aikaa, miten muistaisin ystäväni esikoista kun pikkusisarus syntyy perheeseen. No mietin pitkään jotakin lelua tai kirjaa, mutta sitten kuin tilauksesta luin Harmaa ja muut iloiset värit -blogista kuinka he olivat tehneet isommalle sisarukselle ja samalla äidin avuksi katastrofipäivän selviytymispakkauksen. Nappasin sieltä idean itselleni ja kokosin kivaan, värikkääseen paperipussiin isoveljelle muutaman jutun. 

Tästä paketista tulee olemaan iloa sekä äidille, että tulevalle isoveljelle. Omilta ajoilta muistan sen, että ainakin imetyksen aikana isommat sisarukset tekivät milloin mitäkin kun huomasivat, ettei äiti pahemmin pääse liikkumaan. Pussin sisällä on kirja, jota on kiva lukea esikoiselle vaikka siinä samalla kun syöttää vauvaa. Dvd:n jonka voi laittaa pyörimään ja antaa käteen vaikka muutama nami karkkiaskista. Lisäksi kassissa on vielä värityskuvia, värityskynät sekä tarroja. :)

Toivottavasti tästä selviytymispaketista on hyötyä. :)

Vaippakakku

DIY -vaippakakku

Vaippakakku on oiva lahja vauvakutsuille, juuri syntyneelle vauvalle, ristiäislahjaksi tai vaikka syntymäpäivälahjaksi. Vaippakakku on kauniin näköinen ja siitä on käyttäjälleen iloa. Lisäksi, mikä parasta, sellaisen voi tehdä ihan itse. :)

Vaippakakkuun käytetään luonnollisesti vaippoja, mutta sekaan saa laitettua oikeastaan ihan mitä vain. Esimerkiksi tutteja, karkkia, pyyhkeen, viltin, pehmolelun, helistimen, tuttipullon, sideharson, ruokalapun, bodyn, ihan mitä vain. :) Kun päätin järjestää ystävälleni baby shower-juhlat, halusin ilman muuta tehdä hänelle vaippakakun. Kerrankin pääsin sellaisen jollekkin kyhäilemään. :)

Näin minä rakensin ystävälleni vaippakakun.

Otin ison palan paksua pahvia, johon piirsin ympyrän kakkutarjottimeni avulla. Liimasin päälle valkoista paperia ja siihen päälle pitsireunuksisen kakkupaperin. Pohjakerrokseen käytin Liberon 4-koon vaippoja (näin kakku on pitkäikäisempi). Pyöritin vaipat rullalle ja solmin paperinarun avulla. Tarvitsin kakun keskelle jonkin pilariksi ja kelmu oli sen verran lopussa, joten otin putkilon siitä. Putkilon ympärille sitten sidoin pohjakerroksen vaipat sekä rasvan ja talkin.

Seuraavaan kerrokseen tuli putkilon ympärille muumin käsipyyhe ja sen ympärille kiedoin Liberon 2-koon vaippoja. Ylimpään kerrokseen tuli myöskin 2-koon vaippoja, mutta niitä tuli vain muutama hassu. Vaippojen päälle laitoin istumaan Teddykompaniet pupu soittorasian, lisäksi kakun reunoilla roikkuu tutteja ja samaa sarjaa pupun kanssa oleva tuttiketju. Lisäksi pienet ihanat vihreät tennarit koristavat kakkkua, tuoden hieman väriä. Jokaiseen kerrokseen kiedoin vielä ruskeaa sifonkia, josta sai myös kivat ja muhkeat rusetit.

Kun kaikki ihanuudet on aseteltu kakkuun niin pakataan koko komeus vielä sellofaaniin. Itse laitoin vielä tuota samaa nauhaa siihenkin ja lisäksi askartelin pienen vaipan mallisen kortin, jonka päällystin osittain ikean lahjapaperilla ja sisälle kirjoitin kaiken mitä vaippakakku sisältää, silloin kaikki tulee varmasti käytetyksi ajallaan. :)

Lisäksi tein vielä jokaiselle juhliin osallistuneelle pienen kiitoskortin. Tein ne samalla tyylillä kuin tuon kortin vaippakakkuunkin. Eli ensin leikkasin vaipan mallisen pohjan, jonka päällystin osittain tuolla lahjapaperilla, sisälle kirjoitin runon ja kiitokset osallistumisesta juhliin. Mielestäni niistä tuli ihan kivoja tuolla tyylillä, vaikka käsinkirjoitus on tuossa kyseisessä mallissa epäsiistiä..muissa onneksi hieman siistimpää. :)
Tässä kuvaa muutamasta kutsukortista.

Että mä voisin kyhäillä noita kakkuja vaikka kuinka. Nyt äkkiä vaan kavereille vauvoja lisää niin pääsen näitä tekemään. Vaikka J:lle jo uhkasin, että teen tämmösiä aina kun ostan pikku S:lle lisää vaippoja. :) No en kai nyt sentään. :)

Mutta tässä vielä kuva koko komeudesta paketissaan.

Joko saa tehdä toisen? :)

Huomenna vihdoin pääsen pitämään kutsut ystävälleni,
joten aiheeseen liittyviä postauksia tulee vielä lisää. :)

Silmä-ja reumapoli kuulumisia

Tänään vihdoin pääsin kuulemaan mikä on tytön tilanne lastenreuman suhteen. Aina sitä miettii kun sinne lähdetään, että jos jokin kuitenkin on vialla, vaikka todellisuudessa tietää että kaiken pitäisi olla hyvin. Mutta mitä jos ei sitten olekkaan? Kuinka siitä iskisikin se karmea huonoäiti fiilis. Tällä kertaa oli kuitenkin aika varma että kaikki on hyvin..vähän kuitenkin epäilytti.

No ensinnäkin pitää sanoa että automatka sujui, ehkä viileän kelin takia, ilman minkäänlaista pahoinvointia. Ihan parhautta, sillä yleensä matkaan on sisältynyt muutamia toppeja. Ensiksi suuntasimme silmäpolille ja onneksi matkaan tarttui muutama sateenvarjo, sillä muuten olisimme olleet kuin uitettuja koiria. Sitä vettä meinaan satoi ja paljon yhdessä vaiheessa.

Silmäpolilla J meni ison S:n kanssa vastaanotolle ja minä jäin pikku S:n ja pikku E:n kanssa odotusaulaan. Käynti oli jälleen aika nopea, mutta uutiset olivat jälleen hyviä. Oikein hymyilyttää kirjoittaa näitä. :) Näkö oli ok, silmänpaine saatiin hyvin mitattua, silmät terveet ja lääkärinkin (nainen) vastaanotto sujui nopeaan. Silmien osalta terve tyttö ja käyntiväli harvennetaan 4 kuukauden käyntiväleistä 6 kuukauden käyntiväleiksi. Ihan mahtava juttu!! :D Silmäpolin jälkeen ajeltiin mäkkiin syömään, katsastettiin auto ja poikettiin latentarvikeliikkeessä, josta kävin ostamassa rattaisiin uuden sadesuojan.

Kuvien laatu huono..että mun puhelimessa on surkea kamera..

Seuraavaksi palasimme tayssiin ja nyt menimme vuorostaan reumapolille. Tätä käyntiä jännitän aina kaikista eniten. Meillä oli jälleen sama lääkäri kuin edelliselläkin kertaa, joka oli ison S:n kannalta mukava juttu. :) J jäi tällä kertaa muiden kanssa odottamaan aulaan ja minä menin tuonne vastaanotolle reippaan tytön kanssa.
Ensiksi lääkäri kyseli kuulumiset ja vilaisi täyttämäni kaavakkeen. Sen jälkeen tytöstä otettiin tuoreet mitat jotka syötettiin kasvujkäyrälle ja tasainen käyrä sinne piirtyikin. :) Sitten S käveli varpaillaan, kantapäillään, meni kyykkyyn, kurkisti molempien olkien yli, katsoi napaa ja kurkisti takana seisovaa lääkäriä. Kaikki näytti hyvältä, joten sitten ultrattiin kaikki nivelet, kun niitä oltiin ensin "väännelty" ja katsottu aristaako jotakin tai löytyykö liikerajotteita.

Kaikki oli hyvin. Voi sitä onnen tunnetta joka sillä hetkellä aina valtaa kun kuulee ettei mitään tulehduksia ole. :D Lopuksi keskustelimme lääkärin kanssa LÄÄKKEENPURUSTA!! Senhän piti alkaa vasta jouluna, mutta koska tilanne on niin hyvä ja edellisestä nivelten punktiosta on kulunut pari vuotta, uskallettiin se nyt hiljalleen aloittaa. Nykyisin S on ottanut "prinsessatabletin" (=reumalääke) joka perjantai. Nyt uuden lääkityksen mukaan se otetaan joka kymmenes päivä. Siis niin ihanaa!! Nyt pitää vaan kirjoittaa lääkepäivät kalenteriin, josta sitten J:n kanssa tiedämme milloin lääke annetaan. Jos oireita ilmaantuu pitää heti olla yhteydessä polille, mutta toiveikkaana jatketaan, että lääkityksestä päästäisiin vielä eroon. :)

Nämä kuulumiset olivat kyllä paljon parempia mitä osasin odottaa!! Miettikää meidän viisivuotiaan lääkkeiden otto vähenee ja se on meille ISO juttu. ♥

Taas jännittää!

Meillä olisi huomenna tiedossa ison S:n kanssa polipäivä Tayssissa. 

Ensin olisi vuorossa silmäpoli. 

Hieman jännittää kuinka silmien paineen mittaus onnistuu?

Suostuuko tyttö yhteistyöhön, jos lääkäri onkin mies? 

Samoin jännittää automatka, kuinka monta kertaa joudutaan pysähtymään kun tytölle tulee huono olo. Jännittää sen verran paljon pientä nämä polikäynnit.

Jännitän itse eniten reumapoli käyntiä.

Onko kaikki kunnossa?

Onko pohjallisten poisjäänti vielä hyvä juttu, vai joudutaanko ne ottaa takaisin?

Tehoaako lääkitys toivotulla tavalla?

Kuka lääkäri meillä on?

Onko arvot pysyneet hyvinä?

Ja vaikka mitä muuta. Onneksi saan niihin huomenna vastauksen.

Tänään ystäväni tulee käymään ja lähdetäänkin pyörähtämään lasten kanssa rannalla. Pikku S nukkui todella lyhyet päikkärit, joten toivottavasti kiukuttelu rannalla sitten loppuu. :)