Kuinka sinä jaksat?

Lapsiperheen arki voi olla välillä aika väsyttävää. Pääsääntöisesti meidän arki sujuu mukavasti ja kiitos rutiineiden jokainen tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Monella on sellainen mielikuva, että meidän arki on aamusta iltaan yhtä kaaosta, meteliä, hermojen kiristelyä yms. niin kuin varmasti kuvitellaan monesta perheestä jossa on enemmän lapsia. Todellisuudessa meidän arki sujuu leppoisasti eikä suurta meteliä ole, ellei äiti yritä puhua puhelimessa. Silloin tuntuu siltä että pääni päällä olisi lappu, kysy minulta juuri nyt ihan mitä vain tai huuda nyt niin lujaa kuin kykenet. :) Ja meno on kieltämättä villiä silloin jos joku tulee kylään ja kaikki neljä yrittävät kertoa kuulumisensa samaan aikaan. Silloin todellakin tuntuu siltä että meteliä on ihan liikaa, mutta normaalisti elämä ei kuitenkaan ole sellaista.

Kävin maanantaina kirpputorilla ja ostimme sieltä pikku S:lle lorukirjan. Myyjä siinä alkoi jutteleen ja jotenkin juttu meni siihen että mainitsin meidän kuluttavan aikaa sillä välin kun sisarukset olivat kerhossa. Myyjä sitten kysyi minkä ikäisiä sisarukset ovat? Sanoin iät ja mainitsin että vanhin on koulussa. Myyjä siihen sitten tokaisi.."No kyllä sulla riittää siinä puuhaa. Mä katoin että oot niin kamalan nuoren näköinenkin". Otin kohteliaisuutena tuon nuorelta näyttämisen, mutta en silti ymmärrä miksi lapsilukuamme kauhistellaan vähän joka puolella. Minusta kun tämä ei tunnu mitenkään liian rankalta, mä koen pärjääväni hyvin tämän porukan kanssa. Touhua toki riittää, mutta olen sen luontoinen että rakastan tämmöistä. :)

Olen myös monesti saanut kuulla kun olen kertonut olevan neljän lapsen äiti, että kuinka sä jaksat sitä härdelliä? Eikös sulla oo kauheesti pyykkiä? Kauhee en mä vois kuvitella että niitä olisi neljä!!! Ymmärrän toisaalta että jotkut ihmettelee, mutta mun mielestä elämä näiden neljän kanssa on hieman helpompaa kuin silloin kun meillä oli lapsia yksi. Jep, siltä musta oikeasti tuntuu. Nyt kaikilla on aina leikkikaveri joka tarkoittaa sitä että oma aika ei kulu pelkästään leikkimiseen ja toisen "viihdyttämiseen". Vaikka pyykkiä on paljon, niin kerkeän hyvin kyllä kaiken päivän aikana hoitamaan.

Joskus on kyllä niitäkin päiviä kun on oikeasti rankkaa. Yleensä ne päivät on niitä kun sairastetaan. Nytkin kaikki neljä ovat flunssassa. :/ Mutta varsinkin mahatauti on kaikista rankin, silloin oikeasti välillä "toivon" ettei mulla olisi ollenkaan lapsia. Sitä pyykkiä on aivan järkyttävästi, ressaan sitä kun pienet oksentaa koska pelkäsin itse sitä aivan hulluna pienenä ja kyllä vieläkin. Silloin ei kyllä tule montaakaan tuntia nukuttua vaan valvon lähinnä lasten unta. Haluan olla välittömästi paikalla kun minua tarvitaan.

Monesti kun lapsilukuamme päivitellään ja kysellään kuinka jaksat sitä meteliä, tulee mieleen se että miksei voi vaan kysyä että kuinka sinä jaksat? Mitä sinulle kuuluu? Voisin vastata vaikka näin: Kiitos, minulle kuuluu ihan hyvää. Olen saanut selkä/pääkipuihin hieman apua fysioterapiasta. Päänsäryt eivät ole enää niin pahoja ja särkylääkkeiden syönti on vähentynyt paljon. Odttelen jo talven tuloa, jotta hieman valostuisi ja oma mielikin virkistyisi. Vielä olen kotona lasten kanssa ja nautin melkein joka hetkestä. Tulevaisuus on vielä vähän auki, mutten meinaa siitä ottaa pahempaa stressiä. Mulla on kaikki tällä hetkellä hyvin. :)

Siispä minä kysyn nyt sinulta:
 Mitä sinulle kuuluu ja kuinka sinä jaksat?