Kuume

Täällä on nyt yskitty ja melkein jokaisella lapsella vuotaa enemmän ja vähemmän nokka joten oli ihan odotettavaakin että kuume jossain vaiheessa rantautuu meille ja niin se sitten eilen tuli. Ensin Iidalla todettiin olevan kuumetta, sitten Matiaksen posket alkoi punoittaa ja hänelläkin oli kuumetta. Varmuuden vuoksi mitattiin vielä Ainon ja Lumin kuumeet ja ainoastaan Lumilla ei ollut kuumetta. 3/4 lapsesta on nyt siis kipeenä. 

Tänään piti olla Matiaksen 4v neuvola, mutta sen tietysti peruutin ja aika siirtyikin kuukaudella eteenpäin. Poika oli vähän pettynyt kun ei päässytkään neuvolaan. Toisaalta hyvä että sairastuivat nyt, sillä seuraavaan kahteen viikkoon mahtuu paljon kaikenlaista ohjelmaa ja olisi enemmän kuin toivottavaa että kaikki pysyisivät terveenä.

Piristystä päivään toi kun sain Tipulassa blogin Emoselta tämän kivan ilahdutuksen postissa. Paketillinen teetä, lempisuklaatani sekä kiva kirje. Tästä tuli todella hyvä mieli, kiitos.♥

Loppuviikko otetaan siis rennoissa merkeissä lasten kanssa ja toivotaan että uusi viikko alkaa jo terveemmissä merkeissä. Ihmeellisiä nuo lapset kyllä ovat. Vaikka kuumetta olisikin niin jaksavat touhottaa miltein samaan malliin. Itse kun sitä olisi vastaavassa kuumeessa jo ihan pedin oma. 

Ilahduta bloggaajakaveria -haaste

Sain Tipulassa blogin Emoselta tämän mukavan haasteen, johon ehdottomasti lähdin mukaan. Tämmöiset haasteet on kyllä ihan parhaita ja varmasti tulee hyvälle mielelle. :)

Säännöt ovat yksinkertaiset:

- Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa!

- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivammalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain  omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

- Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevia bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia. :)
(ohjeet kopsattu suoraan Tipulassa blogin sivuilta)

Vaikein osio tässä oli ehkä päättää kenelle tämän ihanan haasteen laittaa, mutta päädyin sitten näihin kuuteen blogiin. 

Haastan mukaan seuraavat ihanat blogit:

Salla Aarteeni

Maria Love beyond words

Jonna Kaaosta ja Kukkamekkoja

Jenaya Kerron sulle tarinan elämästä

Anna Haaveita ja oikeeta elämää

Helmiina Ihmeen elämä

Toivottavasti lähdette mukaan tähän kivaan haasteeseen. :)

Käytä hääpukuasi -päivä 15.1.

Tänään vietetään käytä hääpukuasi -päivää. Tänä vuonna tähän oli pakko osallistua edes jollain tapaa koska viime vuonna tämä meni ihan ohitse. En kyllä pitänyt pukua kuin tunnin verran ja leikittiin Lumin kanssa hetki prinsessoja ja sai Lumikin koittaa äidin pukua, mutta totesi sen kyllä nopeasti liian suureksi. :)  Oli aivan ihanaa kaivaa puku pukupussistaan ja pukea päälle, muistoja hääpäivästä tulvi valtavasti mieleen. Muistin myös miksi aikoinaan olin ihastunut pukuun ja pidän siitä kyllä vieläkin. 

Puku oli myös haastavaa saada päälle, sillä nyörittäminen yksin on aika hankalaa, mutta onnistuin siinä kuitenkin. Hääpäivänä minulla oli onneksi ihania apulaisia.♥ Lumi napsi minusta muutamia kuvia ja hänestä kuoriutuikin todella taitava kuvaaja. :) 

Mehän menimme J:n kanssa naimisiin elokuussa 2010 ihan maistraatissa. Siitä parin viikon päästä vietettiin hääjuhlaa, jotka halusimme kuitenkin pitää. Oli ihana saada sukulaiset juhlimaan jo pitkää yhteistä taivaltamme. Olimmehan olleet yhdessä jo ennen naimisiin menoa 8 vuotta. Tänään on sitten palauteltu mieleen hääpäivää ja kaikkea muutakin. Niin paljon muistoja liittyy myös tuohon pelkkään pukuun.

Oli kyllä kiva pitää pukua päällä monen vuoden tauon jälkeen,

Meinaatko sinä pukeutua tänään hääpukuusi?

Taas jonkin verran isompi tyttö

Meillä Ainon nukkumaanmeno on sujunut pitkän aikaa niin hyvin, että tänään päätin poistaa pinnasängystä toisen laidan. Tilalle laitoin pikkulaidan, sillä Aino pyörii edelleen kovasti unissaan, joka on osa syynä ollut siihen että uskalsin laidan ottaa vasta nyt pois. Tyttö oli niin innoissaan kun huomasi että sänkyyn pääsee nyt kiipeämään ihan itse ja pääsee vielä poiskin niin helposti. Aamu siis vierähti tutkiessa "uutta" sänkyä. 

Päiväunille laittoa hieman jännitin ja mietin että kuinkahan monta kertaa saan tytön sinne palauttaa, mutta hämmästyin todella kun Aino tuli sängystä pois vain kerran. Taisi olla jo sen verran väsynyt että uni vei voiton. Päiväunilta puolentoista tunnin kuluttua heräili reipas tyttönen joka kipitti kovaa vauhtia olohuoneeseen ja kipusi äidin kainaloon sohvalle. :)

Iltaunille laitto olikin sitten jotain ihan muuta. Ennen laidan poistoa Aino kannettiin sänkyyn, toivotettiin hyvät yöt, annettiin suukot ja laitettiin peitto päälle. Sinne äidin pieni nukahti yleensä ilman mitään mutinoita. Tämä ilta olikin sitten ihan erilainen. Palautin tytön sänkyyn kaksikymmentä kertaa ja sitten jäin huoneeseen istumaan siksi aikaa että Aino rauhoittui ja haki jo unta (reilu 10min). Eipä siinä sitten onneksi kauan enää mennyt kun sängystä alkoi kuulua tasaista tuhinaa.♥

Meillä Aino nukkuu edelleen meidän kanssa samassa huoneessa mutta kesään mennessä olisi tarkoitus siirtää omaan huoneeseen nukkumaan ja katsotaan sitten siirretäänkö samalla isompaan sänkyynkin. Onneksi saamme nukuttua hyvin samassa huoneessa eikä kukaan häiritse toisen unta. Saa nähdä kuinka tämä ensimmäinen yö sujuu. :) Meidän pienestä-isosta tytöstä tuli taas jonkin verran isompi.♥

Polipäivä

Ei voi taas muuta kuin huokaista syvään että tämäkin päivä on jo lopuillaan. Jälleen kerran sitä saa todeta että nämä polipäivät on kyllä erittäin rankkoja, lähinnä henkisesti. 

Aamulla ei meinannut millään saada itseään ylös, sillä yö sujui valvoessa koska tämä päivä vaan jännitti niin vietävästi. Noustiin J:n kanssa hieman ennen lapsia ja katottiin kamat kasaan. Kun lapset heräsi puettiin vaatteet ja roudattiin kaikki muut paitsi Lumi naapuriin hoitoon. Hörppäsin lasillisen vettä ja lähdettiin ajamaan kohti Tayssia. Menomatkalla pyrytti aika paljon lunta ja Lumi oli hiljaa omissa oloissaan. Hänestä huomasi kuinka paljon tämä päivä jännitti. Ja niin jännitti kyllä meitä vanhempiakin.

Menimme ensin lasten päiväsairaalaan, josta melkein heti menimme käymään lääkärillä joka tarkisti ultralla tulehdusten tilanteen. Ja kuten jo Lumin kivuista olin päätellyt, oli neste lisääntynyt huomattavasti polvessa ja nilkassa. :/ Onneksi muista niveleistä ei kuitenkaan nestettä löytynyt. Tässä selvisi samalla myös se että punktio tehtäisiin nukutuksessa. Lääkärin jälkeen siirryimme takaisin päiväsairaalaan jossa odottelimme sitten omaa vuoroamme punktioon. Aika kului palapeliä kootessa, kirjoja selatessa sekä fysioterapeutin kanssa asioita selvitellessä.

Sitten tulikin meidän vuoro. Menimme Lumin mukana toimenpidehuoneeseen, jossa tyttö istuutui isin syliin. Olen niin kiitollinen että meille osui aivan ihana "nukkumaija" (nukutuslääkäri). Hän löysi hyvän paikan kädestä kanyylille, osasi pistää sen niin ettei tyttö edes inahtanut ja otti samalla vielä verikokeetkin. Jatkuvasti jutteli Lumin kanssa ja vaikka se ei tyttöä saanut rentoutumaan, niin vei ajatuksia edes hetkeksi muualle. Lumille myös sanottiin että täällä on lupa itkeä ja vaikka huutaa, mutta tyttö oli paikoillaan ja ihan hiljaa (myöhemmin kotona sanoi ettei kanyylin laitto sattunut yhtään). Sitten laitettiinkin kanyylin kautta suoneen "unimaitoa" ja siihen isin syliin Lumi nukahti. Äidillä nousi niin vedet silmiin ja sitten meidän vanhempien olikin aika lähteä. Käytiin kahviossa sämpylällä ja juomassa kupposet kuumaa, istuttiin siinä aika hiljaa molemmat.

Vajaa 50 minuuttia ei oo tuntunut taas ikuisuuksiin näin pitkältä. Vihdoin pääsin hoitajan kanssa hakemaan Lumia. Punktio oli sujunut hyvin, nukutusainetta oltiin jouduttu lisäämään jossain vaiheessa ja siksi tyttö nukkui kauemmin kuin yleensä. Vastassa oli yllättävän pirteä tyttö, joka paleli sängyllään. Peittoa vaan tiiviimmin päälle ja lähdettiin kohti päiväsairaalaa. Lumi sai heti pillimehua ja kun se pysyi sisällä sai ruuankin syötäväksi. Ruoka ei vain oikein uponnut mutta jäätelö sen sijaan maistui. Vielä parisen tuntia oltiin seurattavana ja sitten päästiin kotimatkalle.

Tästä alkoikin sitten se haasteellisin osuus, kun Lumi ei saa kävellä vuorokauteen. Kotona on sitten vietetty suurin osa ajasta sohvalla telkkaria tuijottaen ja uutta tehtävävihkoa ihaillen (jonka ostin sairaalasta Lumille palkaksi reippaudesta). Kantamista on luvassa vielä huomiseen puoleenpäivään. Tänään myös muokattiin monia asioita. Esimerkiksi lääkityksen annostus nousee ja liikuntarajoitteita on ainakin juoksu ja hyppiminen. Tämä kestää ainakin seuraavat kaksi kuukautta jolloin meillä on kontrolli. Fysioterapeutti oli myös sitä mieltä että liikuntaleikkikoulu on parempi jättää keväältä vallan väliin. Ihan ymmärrettävästä syystä siellä ei nyt kannata käydä, joten keksitään tytölle sitten uusi harrastus. 

Rankka päivä takana mutta jälleen tuli todettua että meidän Lumi on oikea sisupussi. ♥ Jotain jäi varmasti kertomatta, mutta tällä hetkellä niin väsynyt olo ja ajatukset lyö tyhjää.

Punktio lähestyy

Toinen kunnon pakkaspäivä peräkkäin ja tänään vieläkin kylmempi keli kuin eilen.

 Eilen oltiin koko perheen kesken mummulassa jonne vietiin ensin J:n kanssa kaikki muut hoitoon paitsi Lumi ja lähdimme hänen kanssaan kohti kenkäsuutaria jossa tehtiin Lumille yksilölliset tukipohjalliset kenkiin. Vasen jalka taittaa nyt vahvasti sisään joka johtuu nilkassa olevasta tulehduksesta. Jalan sisään taittaminen helpottaa kipua, mutta virheasento ei koskaan ole hyvä jalalle. Hienosti saatiin homma siellä jälleen hoidettua ja kahden viikon kuluessa pitäisi kotio tulla postia ja pohjalliset pääsee heti käyttöön. Iida jäi mummulaan yöksi ja kotiutuu siten tänään. Tänään ei nenäämme ulos tungeta vaan nautitaan sisällä takkatulen lämmöstä. :)

Niin se loma vetelee ihan viimeisiään ja huomenna olisi paluu arkeen. Iida suuntaa normaaliin malliin kouluun ja ainakin minä ja Lumi kohti Tamperetta ja sairaalaa, sillä Lumilla olisi huomenna edessä punktio. Jännittää kyllä niin vietävästi. Olisi tarkoitus koittaa ensimmäistä kertaa tehdä tämä ilokaasun avulla, joka on ihan uusi menetelmä. Näin vältyttäisiin nukutukselta, mutta noinkohan vain tyttö antaisi tunkea piikkiä montaa kertaa polveen ja nilkkaan. Hieman siis epäileväisellä kannalla olen. Nukutuksessa homma sujuisi äkkiä, mutta nukutus on aina kuitenkin nukutus. :/ Jännitän myös kovasti sitä että huomenna Lumi olisi terve. Ainolla on kamala flussa ja Lumi on tänään kerran joutunut niistämään. Toivon todella että huominen onnistuu jotta Lumi ei joituisi kauan enää kestämään kipuilua.

Tänään on siis edessä huomisen järjestelyä ja suunnittelua (jonkun pitäis siivotakkin). Punktion jälkeenhän Lumi ei saa kävellä vuorokauteen, joten jotakin sellaista ohjelmaa pitäisi kehitellä, jossa ei tarvitsisi liikkua. Palapelejä, lautapelejä ja elokuvia pitää ainakin ottaa valmiiksi esille. Sekä koittaa mahtuuko Lumi rattaisiin istumaan kunnolla vai lainataanko sairaalasta pyörätuolia siksi aikaa että saadaan tyttö siirrettyä helposti autoon istumaan. Pitäkäähän kaikki peukut pystyssä, jotta Lumi pysyy terveenä ja huominen sujuu mallikkaasti. Tätä äitiä ainakin jännittää jo ihan kamalasti.

Mukavaa tiistaita kaikille!

Voitte mennä ensin

Mä käyn kaupassa pari kertaa viikossa. Yleensä ostan yhden ison satsin ja toisella kerralla tarvittaessa täydennetään, esim maitoa joutuu ainakin hakemaan lisää. No koska meillä on aika suuri perhe, kertyy ostoskärry helposti täyteen. Keskitän ostokset yleensä vain yhteen kauppaan ja minusta on ihanaa kun myyjät ovat aina niin iloisesti moikkaamassa, joidenkin kanssa tulee jäätytä usein juttelemaankin. Olen huomannut että kun teen ostokset kerralla ja sitten vain niitä puuttuvia haetaan, syntyy selvää säästöä. Ei tuu niin monesti ainakaan tehtyä heräteostoksia. :)

No minulle tämä on helpoin tapa, mutta on kieltämättä hiljalleen alkanut häiritsemään muutama asia. Kun koitan lapata kärryistäni kaikki nopeasti hihnalle kuuluu takaani syviä kovaäänisiä huokauksia, tai kovaäänisesti sanotaan että tuleekohan toista kassaa. Monesti kassalta hälytetään paikalle toinen kassa, vaikkei taakse olisikaan kertynyt isoa jonoa. 

Monesti olen tehnyt niin että jos takanani seisoo joku muutaman hassun ostoksen kanssa olen päästänyt hänet eteeni. Harvoin sitä on mihinkään niin kiire ettei hetkeä kerkeisi odottamaan. Viimeksi tänään kun kurvasin kärryineni kassalla tuli perääni pariskunta jolla oli korissa vain muutama ostos. Sanoin, että voitte mennä ensin, johon toinen heistä tokaisi "meillä onkin vähän kiire". Mulla pyörähti silmät päässä, olisi voinut sanoa tuon sijasta vaikka kiitos kuin tokaista tuon hieman tylysti. Teki sekunninsadasosan mieli perua koko homma ja sanoa että menen sittenkin itse. :) No mutta ehkä heillä sitten oli vain niin kiire. 

Välillä en ymmärrä miksi kuvitellaan että minulla kestäisi kassalla älyttömän kauan. Kerran olin kassajonossa ja aloittanut juuri tyhjäämään kärryjä hihnalle. Taakseni tuli nuoripari ja tokaisivat että vaihdetaan toiselle kassalle se varmaan menee nopeammin. Vilkaisin ja näin että viereisellä kassalla oli vanha mummu korin ja muutaman ostoksen kanssa. Loppupeleissä kun minä olin jo pakannut tavarani pääsi nuoripari vasta kassalle. Mummu kun leväytti maksaakseen kaikki kolikkonsa hihnalle ja niitä siinä sitten kauppiaan kanssa laskivat.

Myös jotkut vanhukset ovat joskus vastanneet tylysti kun olen sanonut että voitte mennä edelläni. Vastaukseksi on kuulunut mm. mä oon eläkkeellä, kyllä mulla on kuule aikaa..ööö okei. Sitten on niitä aivan ihania jotka kiittelee kovasti ja toivottavat perään vielä hyvää jatkoa. Niistä kerroista jää itselle todella hyvä mieli. :)

Mukavaa lauantain jatkoa kaikille. :)

Lääkkeistä

Lumi aloitti reuman puhjettua uudestaan lääkkeiden syömisen. Lääke annetaan kerran viikossa ja päiväksi valitsimme torstain. Silloin se ei häiritse kerhossa käyntiä eikä liikuntaleikkikouluun menoa (jota meinaamme jatkaa ja tehdä siellä asioita siihen tahtiin mihin Lumi pystyy). Viimeksi kun lääkkeitä syötiin kuului siihen oksentelua ja itkun seasta saattoi kuulla sanat mä en halua. :( Minua puristi niin sydämestä tytön itku ja sanat ja koitin vakuuttaa että pian näistä päästään eroon. Joten todellakin pelkäsin kun lääkitys aloitettiin uudestaan. Myös kipulääke alkoi tabletti muodossa, mutta onneksi sitä otetaan vain puolikas kokonaisen sijasta (tuo puolikas otetaan aamuin illoin).

Huoleni lääkkeiden uudelleen aloittamisesta osoittautui onneksi turhaksi, sillä Lumi ottikin ne ilman mitään ongelmia. Koska hän huomasi että puolikas kipulääke on suurempi kuin varsinainen lääke (reumalääke) ei reumalääkkeen kanssa ole tullut kertaakaan ongelmia. Ja kun foolihapon, joka oli ennen se todellinen mörkö, ensimmäinen otto sujui ongelmitta on lääkkeet menneet hyvin alas. :) Torstaina Lumi joutuu ottamaan yhteensä neljä tablettia ja muina päivinä kaksi. Onneksi kaikki on ainakin tähän mennessä mennyt todella hyvin.

Lääkkeiden uudelleen alkaminen on aiheuttanut jälleen pientä pahoinvointia joka ilmenee lääke päivänä sillain että Lumi syö todella huonosti sekä on kiukkuinen. Myös seuraava päivä kuluu usein niin ettei tyttö meinaa kestää mitään vastoinkäymisiä, on ärhäkkä, syö huonommin ja leikkii paljon yksin. Onneksi se auttaa oloon kun foolihappo otetaan lääkepäivinä viimeistään viiden tunnin kuluttua siitä kun varsinainen lääke on otettu.

Punktio päiväkin lähestyy, onneksi se on jo ensiviikolla sillä kipuja on ollut nyt jonkin verran enemmän. Iltaisin kylmähoito tekee hyvää ja monesti Lumi saattaa hakea päivän aikana pakastimesta kylmäpussin ja mennä istumaan sohvalle laittaen sen nilkan tai polven päälle. Myös polvi on nyt turvonnut hieman enemmän. :( Toivottavasti punktio auttaa ja kerta riittäisi, aika kuitenkin näyttää kuinka käy.

Lumi on kyllä todella reipas pieni tyttö ja me vanhemmat olemme niin ylpeitä hänestä. ♥