Miten raskausuutiseen on reagoitu?

Paljastin täällä blogin puolella salaisuuteni viime viikon perjantaina ja muutamalle läheiselle pari päivää aikaisemmin. Kun tein positiivisen testin kerroin siitä ensin ystävälleni joka oli itsekkin raskaana. Olin tuolloin ihan alussa ja halusin pitää tämän kanssa ihan matalaa profiilia. 

Kun raskaus sitten eteni ja viikkoja kertyi uskalsin paljastaa siskolleni ja parille ystävälle, myös J kertoi parille omalleen. Sitten päätettiin ettei kerrota kenellekään enne kuin ollaan käyty nt-ultrassa. Tasan viikko sitten oli tuo päivä ja saimme onneksemme hyviä uutisia. Päätin yllättää äitini ja ajella suoraan ultrasta hänen työpaikalleen. Soitin että olen tulossa ja yksin. :) Kun pääsin työpaikalle ja kaivoin laukkuani aavisti äitini siinä mistä oli kyse. Sain halauksen ja onnitteluja. Iso kivi vierähti sydämmeltä, sillä olin jännittänyt tätä paljon. Juurikin sitä kuinka perheemme reagoi uutiseen viidennestä lapsesta. Pidetäänkö meitä jo ihan hulluina? Oli ihanaa kun oman perheen vastaanotto tämän uutisen kanssa oli niin lämmin ja ihana.♥

Seuraavana päivänä kerroin yhdelle ystävälleni ja sitten J:n äidille. Hän kysyi että koska olisi laskettu ja kerrottuani sanoi että no elokuussa riittää sitten synttäreitä. Hänkin oli ihan iloinen puolestamme. J ei ollut yhtään innostunut kertomaan ja hänellä on myös monta ystävää jolle ei ole halunnut asiasta kertoa, koska ei jaksa kuunnella sitä "oletteko uskontoa vaihtaneet" "miten muka mahdutte asuntoonne" "ethän muuta kerkee kuin töissä käymään" "tarviitte kohta linja-auton" jne. Ymmärrän kyllä, koska itsekkään en haluaisi niitä kommentteja kuulla.

Lapsillekkin on nyt kerrottu tulevasta pikkusisaruksesta. Iida otti asian todella hyvin ja oli yhtä hymyä. Ainon synnyttyähän hän ilmoitti että "jos näitä tulee lisää niin muutan naapuriin". :) Kysyinkin että joko olet muuttamassa niin tyttö vastasi että "ei, perhe on tärkein" ja pääsen sitten hoitamaan sitä ja kumpa se olisi tyttö. :) Lumi kysyi uutisen kuultuaan että "oikeesti vai" ja Matias alkoi huutamaan "no eihän oo kun en mää nää sitä" ja katsoi samalla mun mahaa. :) Hih, ihana! Aino puolestaan ei vielä asiaa ymmärrä joten hänen kanssaan asia otetaan puheeksi sitten myöhemmin. :)

Jännitin todella, todella paljon kun julkaisin salaisuus- postauksen täällä blogissa, mutta olikin ihana huomata kuinka teitä oli niin monta onnittelemassa ja kuinka moni muisti tämän olevan minun suurin haaveeni. Monen kommentin kohdalla itku pääsi ja oli ihana huomata että muut olivat aidosti onnellisia puolestamme. Kiitos siis teille kaikille vielä kerran.♥

Niin monesti törmää siihen ikävään asiaan ettei raskausuutisen kerrottua kukaan pahemmin enää onnittele, varsinkin jos kyseessä on jo esim se kolmas, neljäs tai viides lapsi. Olen törmännyt tähän jo edellisen raskauden kohdalla. Se vetää mielen matalaksi, kun itse sitä on kuitenkin niin onnellinen ja jos joku kuullessaan tokaisee vaan että "ai taas vai", niin ei kyllä tuu kamalan kiva olo. Ihmeekseni olen saanut tähän asti vain kivoja onnitteluja tämän raskauden kanssa. :)