Neuvolakuulumisia

Eilen maanantaina oli toinen neuvolakäynti. Vein ensin Matiaksen ja Lumin kerhoon ja sitten lähdin Ainon kanssa kohti neuvolaa. 

Ensin oli vuorossa Ainon 2v neuvola. Tyttö ei ollut kovinkaan yhteistyökykyisellä päällä ja suoritti erilaisia tehtäviä sitä mukaa jos sattui kiinnostamaan. Ainoa kiinnosti enemmän mitä terveydenhoitajan laatikoissa on ja äidin laukun sisältö oli kiva levittää keskelle huoneen lattiaa. Mitat saatiin muuten hyvin otettua, mutta päänympäryksen mittaaminen tuotti hieman vaikeuksia. Eikä ihan vähääkään, mutta saatiinhan se kuitenkin mitattua. Kaikki on tytöllä hyvin ja mitään huolenaihetta ei ole. :) Sinne tyttö kiipesi lopuksi neuvolatädin syliin istumaan ja touhusi siinä kaikkea. :)

Heti Ainon neuvolan perään oli minun vuoroni. Sama neuvolantäti hoitaa siis äitiysneuvolaa ja olen kyllä niin kiitollinen. Hän on niin ihana ihminen ja sinne menee aina mielellään. Pelkäsin että paino on noussut aivan hullunlailla, mutta onnekseni niin ei kuitenkaan ollut. Verenpaineet oli minulle nyt "korkeat" mutta niitä mitatessa yritin pidätellä naurua ja hihittelin kun Aino touhusi kaikkia omia hassuja juttujaan. Kun vauvan sykkeitä kuunneltiin tokaisi Aino vain "Hyiii" ja silloin alettiin kyllä neuvolantädin kanssa molemmat nauraa. :) Kaikki oli neuvolassa mallillaan.

rv 13+3

painon muutos/vko +175

turvotukset +/-

RR 135/88

pissa puhdas

♥ 166

Puhuin siinä samalla neuvolantädille painostani johon hän tokaisi että en saa huolehtia siitä liikaa, sillä minulle sitä saa tullakkin. Hieman helpotti tätä stressiä painon noususta, tai ainakin kovasti uskottelen itselleni niin. :) Suositushan on ettei paino ensimmäisen kolmanneksen aikana nousisi ollenkaan, mutta minulle on tullut alusta nyt se pikkuisen päälle 3kg. 

Uusi neuvola olisi sitten kuukauden kuluttua ja rakenneultra jota jännitän, pelkään ja samalla odotan innolla on kuuden viikon kuluttua. Ei siis enää hirveän kauan, mutta silti niin mahdottoman pitkä aika kun pääsee taas pikkuista kurkkimaan.