Sellainen pieni salaisuus

Mun on tehnyt mieli kirjoittaa tämä heti tänne blogiin kun tämä iloinen asia selvisi, mutta muutaman syyn takia olen tämän pitänyt visuti salassa. Muutamalla ystävälle asiasta on kerrottu jo aikoja sitten, mutta muuten tämä on pidetty salassa.  Nyt kun läheiset tietää voi täälläkin asian paljastaa.
Eräänä joulukuisena päivänä tapahtui jotakin suunnattoman ihanaa..

Tämä oli meille erittäin toivottu asia. Testin ollessa positiivinen hymyni ylsi korviin asti ja tuskin maltoin olla paikoillani tai huutamatta tätä uutista koko maailmalle. :) Tein testin jo pari päivää ennemmin kuin menkkojen olisi edes kuulunut alkaa. Olin niin varma että olisin raskaana ja oma vaisto osui oikeaan. Tuolloin oli kyllä jonkin verran havaittavissa jo aristusta rinnoissa, josta aloinkin tätä epäilemään.

Ensimmäisen viikon testin tekemisen jälkeen leijailin pilvissä ja sitten iski jälleen se menettämisen pelko. Kunhan selvittäisiin niille "turvallisille" viikoille niin voisi hengittää hieman vapaammin. Tein kolme testiä ja tilasin myös digitaalisen jolla voisin seurata raskaushormonin nousua, mutta yllätyksekseni se näytti jo raskaana 3+ vaikka omien laskujen mukaan olisi pitänyt olla 2-3.

Tämä on myös hieman vaikuttanut bloggaamiseen ja yleiseen vointiin. Joinakin päivinä läppäri on pysynyt visusti kiinni kun näyttöä ei ole pystynyt katsomaan. Väsy on ollut aika kova, pahoinvointi on erilaista joka päivä ja pahenee aina kun syön. Nyt saattaa olla päiviä että olo on todella hyvä, mutta mukaan mahtuu myös niitä kun voin huonosti. Onneksi ei kuitenkaan ole tarvinnut halailla pönttöä. Joinakin päivinä olen vain maannut suurimman osan ajasta sohvalla ja lukenut lapsille kirjaa.
Sydänäänet sain kuulumaan kotidopplerilla raskausviikolla 9+3 ja joka aamu olen sitä pientä sydämen jumpsutusta kuunnellut.♥

Tiistaina 3.2. oli se kauan odotettu, pelätty ja jännitetty nt-ultra. Ultra suoritettiin Tampereella (niin kuin Ainonkin odotusaikana), sillä kunnassamme ei tehdä näitä riskiseulontaultria vaan pääsemme terveystalolle. Enemmän kuin mielelläni ajelin Tampereelle, sillä heillä on käytössään huippu laitteet ja huippu henkilökunta. Minulla oli aivan loistava kätilö ultraamassa ja kaikki näytti pienellä olevan paremmin kuin hyvin. Kaikki siellä missä pitikin, murunen vastasi viikkoja 11+6 (menkkojen mukaan 11+4 ja koska heitto vain paripäivää ei laskettua siirretty) ja niskaturvotuskin vain 0,7.  Itkuhan siinä pääsi kun kätilö sanoi kaiken olevan kunnossa ja näyttävän oikein hyvältä. Riskiluvutkin näytti hyvältä, mutta yksi arvo oli hieman sillä rajalla joten istukan toimintaa tarkkaillaan loppuodotuksessa yhdellä ylimääräisellä ultralla jos rakenneultran tekevä lääkäri näkee sen aiheelliseksi.

Siellä se murunen liikkui kovasti masussa.♥

Ultran jälkeen raskaus paljastui omille vanhemmilleni ja sitten muutaman päivän päästä J:n vanhemmille. Muut kuulevat sitten kun "puskaradio" täällä kylällä alkaa laulamaan tai sitten tämän blogin välityksellä. :) Leijailen kyllä vieläkin niin pilvissä, ainakin sen hetken kunnes alan jälleen murehtia jotakin.

Nyt toivotaan että kaikki menee hyvin loppuun asti ja elokuun lopulla saadaan vauva syliin.♥

On tämä kyllä jälleen niin ihanaa!!
Luvassa on siis tässä blogissa myös odotus- ja vauvajuttuja. ♥