Raskausviikko 22+0

22 viikkoa täynnä ja 23 viikko alkoi. Ajatella että odotusta on takana jo näin paljon ja enää vajaa parikymmentä edessä. Tätä [rv 22+0] on odotettu, ehkä jopa enemmän kuin puolenvälin saavuttamista. Nyt meidän vauvaa pidetään jo vauvana.♥ Huimaa vauhtia nämä viikot vain etenee ja Minin liikkeet vatsassa vain voimistuvat. Ihanaa kun elokuu lähestyy kovaa kyytiä, mutta samalla tämä raskaus voisi vielä kestää vaikka kuinka kauan, sillä tämä on viimeinen kerta ikinä kun tämän tulen kokemaan.

Raskausaika on yleensä ollut minulle helppo. Tyttöjä odottaessa pahoinvointi on ollut voimakasta ja kestänyt pidempään kuin poikia odottaessa. Alun huonovointisuuden jälkeen minulla ei yleensä ole ollut pahemmin mitään vaivoja. J onkin monta kertaa sanonut että olen raskaana elämäni kunnossa. Kun odotan niin minun ei oikeastaan koskaan särje päätä, en kärsi selkäkivuista ja nukun yöt heräämättä yleensä aika loppumetreille asti. Närästys ja liitoskivut tulevat yleensä kuvioihin hieman myöhemmin, mutta niiden kanssa on pärjätty. Mutta yleisesti ottaen odotusajat sujuvat hyvin ja nautin/olen nauttinut niistä täysin rinnoin. :)

Nyt tällä kuluneella viikolla on ollut muutama yö jolloin toisesta jalasta on alkanut vetää suonta, usein silloin jos olen mennyt nukkumaan ilman villasukkia. Onneksi tuo suonenveto ei kestä kauan, sillä se oikeasti sattuu. Samoin vasen käsi on monesti aamulla puutunut. Nukun jotenkin ihmeellisessä asennossa, jossa en normaalisti nuku. Toistaiseksi en ole tarvinnut mitään tyynyviritelmiä itselleni öisin, mutta lopussa varmasti pitää taas jotakin kehittää. Olen myös tämän viikon aikana löytänyt itseni monta kertaa eri verkkokauppojen sivuilta ihailemassa kaikkia vauvan tarvikkeita ja vaatteita. Meiltähän löytyy jo melkein kaikki mahdollinen, joten tarvetta ei paljolle ole. Tunnen kuitenkin itseni ja jotakin tulee varmasti taas ostettua. Ja täytyyhän tästä viimeisestä kerrasta ottaa kaikki mahdollinen irti.

Tällä viikolla on myös tullut oikeasti sellainen tunne että paino on lähtenyt hurjaan nousuun ja samaa kertoo oma vaaka. On tullut ihan kamala nälkä ja tuntuu että voisin syödä kuin hevonen. Olen myös pariin kertaan repsahtanut herkuttelemaan ja kokenut sen jälkeen morkkista. Enkö muka olisi selvinnyt ilman niitä kahta pullaa? No sillä hetkellä tuntui siltä että koko maailma romahtaa jos en niitä saa ja kiukkukin nosti päätään, joten katsoin parhaimmaksi (ihan muita ajatellen) syödä ne pari pullaa. :D Toisella kerralla söin hieman suklaata ja muutaman irttarin. Ne olisi kuitenkin ollut hyvä jättää syömättä sillä sain vain pahan olon. Ressaan ehkä nyt turhan paljon tuosta painosta, mutta olisi niin mahtavaa kun se kerrankin ei nousisi niin paljon. Toisaalta J osasi sanoa niin oikeat sanat, että mulla on tämän jälkeen koko loppuelämä aikaa tiputtaa ne kilot jotka nyt tulee. :D



Seuraavaan neuvolaan on vielä reilut parisen viikkoa. Malttamattomana sitä jo odotan, sillä saan silloin todistuksen Kelaa varten ja pääsen hakemaan pakkausta ja täyttämään loputkin hakemukset. Lisäksi käynnillä selviää koska menen sokerirasitukseen ja vasta-aine kokoeisiin. Siinä selvitetäänkin samalla Minin veriryhmä ja toivon hänen olevan rh- koska silloin en saa sitä inhottavaa piikkiä. Sen aineen pistäminen on jotain niin epämukavaa.

Ihanaa alkanutta viikonloppua kaikille!
Ja tervetuloa uusille lukijoille. :)


- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Muistuttelen vielä huhtikuun loppuun asti olevasta lukijatarjouksesta Starkidsille. :)
Saat yli 25€ tilauksesta -10% alennusta koodilla äitijamelukylänlapset