Rv 31+0 Ajatuksia synnytyksestä

Viikot vierii eteenpäin ja tänään tuli täyteen jo 31 viikkoa ja 32 pyörähti näin käyntiin. Jos taas laitetaan muutamia tärkeitä mittoja näin alkuun ylös. Vauvan koko pituus on nyt noin 37cm, pää-perämitta noin 27,5cm ja painoa noin 1750g. Sikiö reagoi nyt jos voimakas valo paistaa ohuemmaksi käyvän kohdunseinämän läpi. Sikiö harjoittelee uutterasti nielemistä ja pissaa puolisen litraa joka päivä. Sikiöllä on nyt usein hikka ja voit tuntea sen pienet, rytmiset liikkeet. Hikka ei ole sikiölle suurikaan vaiva vaan auttaa keuhkoja valmistautumaan hengitykseen.

Koska raskausviikot uhkaavasti lähestyvät loppuaan on myös synnytys alkanut jonkin verran pyörimään mielessä. En jännitä tai pelkää synnytystä, päin vastoin. Olen tälläkin kertaa menossa sinne avoimin mielin sen enempää suunnittelematta. Tietysti sitä jotakin on mietitty, mutta synnytyksessä kun voi käydä mitä vaan niin en sen takia sitä sen pahemmin suunnittele. Esimerkiksi kivunlievityksenä itselleni parhaiten toimii spinaali, eikä siitä koskaan ole tullut muuta kuin hervoton kutina synnytyksen aikana ja hieman päänsärkyä. Luojan kiitos koskaan ei ole jäänyt sitä reikää selkään jonka vuoksi jouduttaisiin laittamaan veripaikkaa. Toivon että jos tällä kertaa spinaalin saan niin se onnistuisi nytkin hyvin.

Tällä hetkellä jännittää se kuinka päin Mini mahtaa masussa majailla. Välillä tuntuu kuin olisi pää alaspäin ja välillä taas en olisi siitä niinkään varma. Toivon että viikon kuluttua olevassa neuvolassa saisin tähän selvyyden. Yksi asia on jota nimittäin kammoan ja hieman pelkäänkin olisi se että joutuisin sektioon. Ehkä siksi ettei minulle ole sitä koskaan tehty niin siksi se pelottaa ja samoin siitä toipuminen. Olenkin miettinyt, että jos vauva olisi tulossa perätilassa ja mahtuu ulos tulemaan niin luultavammin synnyttäisin alakautta. Muista toipuminen on tapahtunut sen verran nopeasti, että siksi se tuntuisi parhaalta vaihtoehdolta. Toivon kuitenkin että Mini syntyisi perinteisesti pää edellä.

On myös toinen asia joka jännittää. Se on se että kerkeämmekö varmasti ajoissa sairaalaan. Edelliset kaksi kun ovat olleet sen verran nopeita ja pojasta ei sairaalassa kauan oltu. Sairaalaan saapuessa olin reilut 9cm auki ja mua ei edes supistellut säännöllisesti. Meiltä kestää ajaa Tayssiin se 50min jos ripeesti ajelee. Pojan synnytyksen kesto oli 1h8min joten siitä voi laskea kauan kerettiin sairaalassa olemaan. :D Ainosta olinkin siellä jo valmiina ja silloinkaan ei supistellut säännölliseti. Aino onneksi tuli hieman hitaammin kuin Matias. Synnytyskertomukset pääset lukemaan  t ä ä l t ä . Taidan kuitenkin varuiksi napata autoon mukaan huopia ja pyyhkeitä ja jotakin muuta mitä voisi tarvita jos käy niin että tämäkin päättää tulla syöksynä ja syntyä matkalle. Ensin ainakin lähdemme omalla autolla ja jos tuntuu että tarvetta on niin soitellaan matkalta ambulanssia vauhdittamaan matkaa.

Olen myös miettinyt sitä minkä kokoinen Mini mahtaa olla syntyessään. Meidän lapset kun ovat ultrissa kaikki vastanneet aina pienempää kuin viikot sillä hetkellä olisi ja Mini taas on alusta asti vastannut isompaa. Tosin nyt tällä kertaa kierto oli 28 sijasta 25, joten sen mukaan Mini vastaisi tismalleen oikeita viikkoja. Silti kuitenkin toivon ettei tämä ole paljon sisaruksiaan suurempi syntyessään, sillä nuo neljä kun ovat olleet juuri hyvän kokoisia synnyttää.

Tällä viikolla on ollut melkein joka ilta supistelua. Vatsa kovettuu ja menkkamaista jomotusta on samalla. Muutamaan kertaan myös lenkin jälkeen supistelee ja niimpä lenkkien pituus onkin lyhentynyt jonkin verran ja tahti on rauhoittunut. Muuten vointi on todella hyvä ja kokonaiset yöunetkin ovat tehneet paluun, wuhuu!! Illasta valvon aika pitkään, sillä uni ei meinaa tulla ja Mini melskaa minkä kerkeää, mutta kun nukahdan niin nukun kuin tukki aamuun asti. Näin vois jatkua loppuun asti.

Mutta nyt haluan toivottaa kaikille oikein ihanaa Juhannusta. 

Nauttikaa hyvästä ruuasta ja pitäkää toisistanne huolta.♥