Raskausviikko 37+0 Täysiaikainen

Näin se on, jos Mini päättäisi syntyä nyt häntä ei pidettäisi enää ennenaikaisena. Ajatella että Mini on nyt valmis vauva ja voi oikeastaan syntyä ihan koska vain. Vauvan paino on nyt n. 2950g, pituus päästä peppuun n. 33cm ja koko pituus n. 46cm. Ajatella että nyt tuli täyteen 37+0 joten sehän strattasi käyntiin jo 38 raskausviikko, hurjaa!!!

Lähestyvä synnytys pyörii päivä päivältä enemmän mielessä ja pää tuntuu olevan ihan täynnä vauvaa. :) Olen myös miettinyt paljon sitä mitenköhän Aino tulee suhtautumaan vauvan tuloon ja siihen kun olen sairaalassa vauvan kanssa. Aino on nimittäin oikea äidin tyttö ja on erittäin mustasukkainen. Mietin myös sitä, että kuinka kova ikävä minulla tulee olemaan lapsia, sillä synnytyksen jälkeen olen aina ollut erittäin herkillä. Nämä pyörivät päivittäin mielessä ja tulevat varmasti pyörimään ihan loppuun asti. 

Samalla kun pyörittelen päässä noita aiheita, niin pitäisi oikeastaan miettiä sitä kuinka toimitaan jos lähtö tulee päivällä. Kuinka nopeasti J kerkeää töistä kotiin? Kuka tulee katsomaan lapsia, vai napataanko heidät mukaan ja vanhempani nappaavat heidät kyytiin sairaalalta kun sinne päästään. Kuka kerkeää päästämään koiraa pihalle. Jos lähtö tulee yöllä (niin kuin muista on tullut) niin päästäänkö naapurin mummulasta tänne katsomaan? Jääkaapin oveen pitäisi tehdä ohjeet, monelta koululaisella alkaa koulu ja pitää olla bussipysäkillä ja milloin eskarilaisen pitää olla esikoulussa. Jos lähtö tulee kun on Lumin pistospäivä niin pitää olla ohjeet mistä lääke löytyy ja monelta pistäminen ja muiden lääkkeiden otto tapahtuu. Paljon on vielä tekemistä tämän suhteen ja ihme kyllä olen enemmän huolissani juuri näistä asioista kuin itse synnyttämisestä. :)

Tottakai synnytys jännittää ja mietin sitä kuinka tulen kestämään kivut ja kumpa vain kaikki menisi hyvin. Toisaalta en halua tehdä pahemmin mitään suunnitelmia, koska synnytys tuskin sujuisi sen kaavan mukaan mitä olen ajatellut. Siksi olen päättänyt etten mieti sitä turhia. Toivon että kaikki menee hyvin ja luotan kätilöihin ja heidän ammattitaitoonsa.

Pieniä hankintoja olen tehnyt vielä Minille, mutta kaikki tarpeellinen on kyllä kasassa. Viimeisimpänä hankin Milestone Baby cards vauvakortit, joita olen katsellut jo pitkään. Nyt ne kotiutuivat ja aikas ihania ovat. Facebookin kirpparilta löysin kauan metsästämäni ihanaakin ihanammat Newbien nallepyllyt koossa 56cm.

Toiveena olisi että Mini pysyttelee masussa lähelle laskettua aikaa, sillä elokuun alku on meillä todella täynnä ohjelmaa. Tänä viikonloppuna ei ainakaan parane syntyä, sillä J viettää kolmekymppisiään, ensi viikolla juhlitaan meidän 10v esikoista ja 9v kummipoikaa. Sitten alkaakin jo koulut ja esikoulu, on meidän 5v hääpäivä ja lista vain jatkuu ja jatkuu. Sillä lasketun ajan viikolla alkaa jo rauhoittumaan, joten silloin Minin olisi hyvä syntyä. :)

Nyt ihanaa perjantaita kaikille!

Vauvan raskaustesti

Vauva lehdessähän on aina Vauvan raskaustesti ja toisella sivulla sitten synnytyskertomus. Tää on ehkä ihan oma lemppari tuossa lehdessä. Tein aikoinaan Ainoakin odottaessa tämän, joten tehdäänpä tälläkin kertaa. :)

Raskausviikot 36+6

Salasin raskauteni töissä mahdollisimman pitkään.
Kotonahan tässä on oltu joten ainakaan töissä en ole joutunut salaamaan. Sen sijaan sukulaisilta salasin asian aika myöhäänkin. Omille vanhemmillekkin kerroin vasta ensimmäisen ultran jälkeen kun yleensä olen möläyttänyt asian jo tyyliin muutaman päivän päästä plussasta.

Olen pelännyt ja murehtinut kaikkea mahdollista.
Raskauden alussa pelkäsin aivan järkyttävästi keskenmenoa, sitten ekaa ultraa että onko siellä edes ketään, sitten rakenneultraa, sitten sitä jos Mini on masussa välillä hiljaisempi. Vaikka rakastan yli kaiken raskaana olemista, jyskyttää takaraivossa kuitenkin aina se menettämisen pelko. Mini kun on jo pitkään ollut äärettömän rakas.♥

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
Kyllä näinkin voisi kai sanoa, sillä mulla on jälleen rinnat! :D Lisäksi rakastan itse kasvavaa masua ja minusta raskaana oleva nainen on aina todella kaunis.

Pesänrakennusviettini on herännyt.

Ihmeen myöhään tällä kertaa sain hillittyä sitä, mutta viikkojen vähentyessä tämä alkaa olemaan taas aikamoista. On siivottu kaappeja ja laatikoita, laitettu kotia pientä varten valmiiksi ja jatkuvasti pitäisi olla tekemässä jotakin.

Itkeskelen katsoessani televisiota.

Mä katson televisiota kyllä aika vähän, mutta kyllä sitä on paljon herkemmässä tilassa kuin yleensä. Sitä imetysaikaa odotellessa, silloin sitä vasta herkillä ollaankin. :)

Tiedämme lapsen sukupuolen.
Rakenneultrassahan meille on poikaa lupailtu. Katsotaan sitten kun Mini syntyy että kumpi hän onkaan. Poikaan täällä on kuitenkin valmistauduttu. :)

Mummot ohittavat minut suojatiellä.
Vaikka tahti onkin hidastunut, niin aika reippaasti sitä pystyy liikkumaan. Lenkillä tosin jätän ennemmin suuret ylämäet väliin, sillä niissä vauhti hidastuu kyllä huomattavasti ja supistuksiakin vain satelee. 

Olen stressannut imetyksen onnistumista.
En oikeastaan. Koitan olla sen suhteen ihan rennoin mielin. Toivon että imetys käynnistyy hyvin ja vauvalla olisi hyvä imuote.

Hyvä äiti on kotona pitkään.

Minusta kotona olemisen pituudella ei ole mitään tekemistä sen suhteen. Vaikka olenkin itse ollut jo monta vuotta kotona on siihen vaikuttanut osaltaan myös se että lapset ovat tulleet aika peräkanaa. Nyt tarkoituksena olisi olla sen aikaa kunnes Mini täyttää kaksi. Nähtäväksi jää onnistuuko se.

Tiedän miten haluan synnyttää.

No ainakin sairaalassa. :D Sen verran nopeasti ovat edelliset tulleet että se taitaa olla se suurin toive että keretään sinne asti. Ennemmin sellainen vähän hitaampi synnytys kuin sellainen rytinällä maailmaan. Avoimin mielin mennään tälläkin kertaa.

PS.
Tämä on viimeinen kerta kun pääsen nauttimaan odotuksesta ja rakastan tätä tilaa kyllä niin paljon. ♥ On ollut ihanaa päästä kokemaan tämä vielä kertaalleen ja vaikka odotan Minin syntymää jo malttamattomana niin samalla fiilikset on jo haikeat. Tätä ihanuutta ei pääse kokemaan enää koskaan.

Niitä arjen pieniä hetkiä

Meidän arki rullaa (ainakin toistaiseksi) saman kaavan mukaan. Herätään, syödään, ulkoillaan jne aina suunnilleen samaan aikaan. Rytmit helpottaa kummasti ja näin lapsetkin tietää mitä milloinkin on tulossa. Arkeen mahtuu kuitenkin paljon ihania hetkiä jotka tekevät siitä niin ihanaa, eikä mikään päivä ole samanlainen. Ne pienet hetket on yleensä niitä parhaita, ne jotka jäävät mieleen ja jotka jää parhaisiin muistoihin.

...Niitä arjen pieniä hetkiä...

Se kun aamulla kainaloon kömpii juuri herännyt taapero ja maataan hetki saman peiton alla

Pian sängyssä saattaa olla kolme muuta lisää ja yksi potkii mahassa

Halaus ja suukko poskelle

 Kun näkee sisarusten halaavan toisiaan, ihan muuten vain

Tehdään jotain kivaa yhdessä koko perheen kesken

Kun maataan kaikki nurmikolla ja katsellaan taivaalla olevia pilviä, samalla miettien miltä ne näyttää

Yhteiset ruokailuhetket

Eväshetki joko ulkona tai olohuoneen lattialla

Kun kerrankin kaikki istutaan sohvalle ja yhtäkkiä se muuttuu hassutteluksi

Laitetaan hyvää musiikkia soimaan, lauletaan kaikki mukana, jokainen ihan omilla sanoillaan ja tanssitaan jokainen omalla tyylillään

Kun illalla käy katsomassa nukkuvia lapsia, kuinka suloisilta he näyttävätkään

Kun muut jo nukkuvat ja talo on hiljainen on kiva yllättää J ja tehdä hänelle eväät valmiiksi työpäivää varten

Niistä arjen pienistä hetkistä syntyy onni. Nuo pienet hetket painuvat mieleen ja tekevät arjesta aina tuplaten parempaa. Nuo hetket ovat kullanarvoisia ja niistä hetkistä jokainen nauttii koko sydämellään. Niistä hetkistä syntyy ilo.

Husband-haaste

Kyllä mäkin haluun kun kaikki muutkin. :D Näitä on ollut mukava lueskella muiden blogeista ja koska J suostui vastailemaan niin pakkohan se oli tähän tarttua. :) Tässä J:n vastaukset 25 muhun liittyvään kysymykseen.

1. Jos vaimosi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?

Yleisurheilu, mutta sekin yleensä vain taustalla kun läppäri sylissä lukee ja kirjoittaa blogeja.

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?

Ei mitään

3. Mikä on hänen inhokkiruoka?

Lasagnette, koska joku mauste tuottaa päänsärkyä.

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa?

Lehtipihvi ja cola

5. Mikä on hänen kengänkoko?

39

6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi?

Muumimukeja

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?

Suklaata

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?

Suomalaista poppia

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää?
Romanttiset komediat

10. Minkäväriset silmät hänellä on?

Siniset

11. Kuka on hänen paras ystävä?

Hanna

12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä?

Tupakoin

13. Missä hän on syntynyt?

TAYS

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?

Kermakakku mansikoilla

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja?

Blogin

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin?

Synnyttää ;)

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?

Tuorekurkku aromisuolalla

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?

Puhelin,laukku ja vaippoja

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään?

Lasten käyttäytyminen

20. Entäs piristymään?

Lasten käyttäytyminen

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?

Ei ketään

22. Millainen hän on vaimona?
Kiukkunen, mutta yleensä ihana :D

23. Milloin hän tapasi vanhempasi?

15 vuotta sitten

24. Mikä on hänen uusin villityksensä?

Vanhojen tavaroiden päivittäminen uusiin.
(ostaa samanlaisia tavaroita mutta kuosi on eri)

25. Millainen on hänen kotilook?

Lökärihousut 

2-4 paitaa
villasukat

Rv 36+0 Mul on levottomat jalat!

Raskausviikko 36 olisi nyt täynnä ja näin pyörähti käyntiin 37 viikko. Ajatella että pian viikot loppuvat ja kohta pääsee jo päivittelemään tänne Minin  kuulumisia.

Nämä viimeiset viikot on siitä jänniä, että joka viikolla ilmaantuu jotakin uutta. Esimerkiksi tämän viikon aikana huomasin että multahan tulee maitoa, ei enää mitään kirkasta/valkoista vaan ihan sitä kellertävää. Ei sitä niin paljoa tule että liivinsuojia vielä tarvitsisi, mutta tulee kuitenkin. Tuota kirkastahan on tullut jo monen viikon ajan, mutta nyt tämän viikon aikana muuttui sekin. Lisäksi levottomat jalat ovat olleet tällä viikolla todellinen riesa. Voiko olla mitään niin ärsyttäää kuin se että koko ajan pitäisi noilla jaloilla olla jotakin tekemässä. Joko tömistellä lattiaa, laittaa villasukat, ottaa pois, laittaa peitto päälle tai ottaa peitto pois ja heilutella minkä kerkeää. Kuumaa ja kylmää on suihkuteltu, mutta teho on ollut huono. Pahimmillaan levottomat jalat on silloin kun herään yöllä vessaan ja koitan nukahtaa uudelleen. Jos jollain on jokin kikka kolmonen joka toimii levottomiin jalkoihin niin saa ehdottaa. :)

Eilen tuli pyörähdettyä myös neuvolassa, suluissa on viime käynnin tiedot.

Rv: 35+6 (33+6)

Paino: 66,2kg (65,7kg)

Painon muutos/viikko: +250g (50g)

RR: 107/67 (104/59)

Pissa: puhdas (+/-)
Turvotus: + (+)

Sf-mitta: 28cm (28cm)

Tarjonta: Rt (Rt)

♥-syke 150

Kaikki oli mallillaan, mitä nyt tuo sf-mitta ei ollut kahdessa viikossa kasvanut ollenkaan ja käyrä "laskee kuin lehmän häntä". Musta kyllä tuntuu että vauva on tullut masussa alemmas ja samaa mieltä oli terkkakin. Pää on aika alhaalla, mutta heiluu vielä hyvin. Tällä kertaa painossa meni nyt se kymppi rikki. Painoa on tullut alusta nyt 10,2kg ja ensimmäisestä neuvolasta 7,7kg. Olen kyllä todella tyytyväinen ettei se ole noussut niin huimaa kyytiä kuin edellisistä, joista on näillä viikoilla ollut kasassa jo 15kg. Vaikka viimeisen kahden viikon aikana olenkin syönyt niin tuhottoman määrän herkkuja. Tavallinen ruoka kun ei oikein meinaa maistua, mutta edelleen se ruisleipä ja salaatit maistuu todella hyvin.

Turvotusta löytyy. Onneksi on kesä niin ei pahemmin tarvii pitää sukkia, muuta kuin niitä villasukkia, sillä sukista jää ihan järkyt renkaat nilkkoihin. Sormukset on yhä sormissa ja luulen että saavat olla loppuun asti. Ne ovat muutenkin sen verran väljät että turvotuksen kanssa ne on aika passelit. :) Uusi neuvola aika varattiin kahden viikon päähän ja silloin otetaan samalla myös se streptokokkinäyte. Toivottavasti näyte olisi silloin negatiivinen niin ei tarvitsisi murehtia sitä kerkeääkö sairaalassa saada antibiootin ajoissa. Matiaksestahan mulla oli se positiivinen kun taas Ainosta negatiivinen.

Omaan silmään tuo masu näyttää ainakin tulleen himpun eri malliseksi ja tosiaan alemmaksi. Mitä mieltä te olette?

Mini on edelleen kova mylläämään masussa, varsinkin iltaisin. Yksi päivä Matias katseli kun mahani hytkyi ja pomppi. Poikaa alkoi naurattamaan ja hän tokaisi hetken päästä "siellä se vauva kaivaa varmaan lapiolla". Siihen poika ei osannut vastata että kuinka vauva on saanut lapion mahaan. :D Ihmeen vähän lapset ovat kyselleet että koskahan Mini mahtaa syntyä ja onko siihen vielä pitkä aika. Kaikki kyllä odottavat kovasti ja siksi olenkin ihmetellyt kun joka päivä ei kysellä. Ehkä näin kesällä on sen verran tekemistä, ettei sitä kerkeä ajatella uuden sisaruksen syntymää. :)

Supistuksia tulee päivittäin, mutta ne eivät ole kivuliaita, oikeastaan vain mahan kovettumista. Jonkin verran on kuitenkin tullut sukkapuikkovihlaisuja kohdunsuulle ja ne vihlaisee kyllä ikävästi. Keskiviikkona kävin huollatttamassa ripset ja tällä kertaa makoilu oli jo aika haastavaa. Hyvin se vielä kuitenkin onnistui ja meinasihan siinä tulla unikin jossain vaiheessa. :) Ihan hyvin siinä pääsee rentoutumaan. Seuraava huolto on kolmen viikon kuluttua ja silloin voikin olla jo hieman tukalemmat oltavat, onhan tuolloin laskettuunkin enää viikko jäljellä. Pitää vissiin maata kyljellään jotta pystyy olemaan koko ajan.

Mukavaa perjantaita kaikille!

Vauvaan valmistautumista: Pinnasänky

Ajattelin aloittaa tämmöisen pienen postaussarjan nimeltään vauvaan valmistautumista. Näitä tulee muutama osa ja julkaisen niitä sitä mukaa kun saan laitettua paikkoja valmiiksi. Ensimmäisessä osassa kurkataan meidän makkariin ja vauvan pinnasänkyyn.

No nyt on pinnasänky koottuna Miniä varten, pohja nostettu korkeimpaan tasoon, ihka uusi ja ihana reunasuojus laitettu paikoilleen ja patjan päälle laitettu Ikean ihana päiväpeitto. Myönnetään nyt vielä sekin että onhan siellä päiväpeiton alla jo sänky pikkuiselle pedattuna. :D Sängyn olen aikoinaan Lumille ostanut ja se saa palvella vielä Minilläkin. Pidän siitä kovasti, vaikka nyt toivoisinkin että olisin sen aikoinaan ostanut valkoisena. Niin se mieli muuttuu vuosien saatossa. :)  Meillä on kolme lapsista nukkuneet äitiyspakkauksen laatikossa ja nyt ajattelin että en Miniä siihen laita vaan teen sängystä pesämäisemmän hieman isomman täkin avulla. Katsotaan tulenko sitten jossain vaiheessa toisiin aatoksiin, mutta ainakin nyt olen näin suunnitellut.

Halusin tälläkin kertaa pinnasänkyyn tuon verhon, minusta se tuo sellaista ihanaa pesämäisyyttä. Koska myin vanhan reunapehmusteen mukana myös verhon niin uusi oli saatava tilalle. Mutta koska se on vain hetken käytössä, niin ajattelin etten osta sitä ollenkaan vaan kehittelen itse jotakin. Niimpä kahdesta pienestä valkoisesta lakanasta syntyi hyvin uusi verho. Ei tarvinnut edes ommella, sillä lakanoissa oli oikean kokoiset kujat joihin nuo tangon jutut kävivät.

Halusin sitten tietysti jonkin jutun vielä roikkumaankin tuohon sängyn päälle. Koska ikeasta ostetulle lelulle löytyi toinen paikka ja en netistä löytänyt juuri sellaista kuin halusin niin päätin tehdä itse. Kaapista löytyi sopivasti pari vanhaa bodya juuri sopivissa väreissä, oikeanväristä nauhaa sekä vanha tyyny josta sain täytettä, Halusin siis siihen päälle kolme sydäntä roikkumaan, jokainen hieman eri tasolle, En omista ompelukonetta ja ompelulankaa on vain yksi rulla valkoista sekä taitaa löytyä vain kaksi neulaa, mutta sain niilläkin sitten edes jonkinmoisen lelun ommeltua. :)

Sängyn jalkopäähän tulee pieni laatikko jossa on sitten muutamat vaipat, puhdistyspyyhkeitä, vaihto yökkäri vauvalle, puhdas sideharso, liivinsuojia, imetysliivit sun muuta, mitä saatetaan keskellä yötä tarvita. Lakanoita laitan varmaankin aluksi taas aina kahdet päällekkäin, niin jos yöllä sattuu jokin vahinko niin saa vain tempaista sen päälimmäisen pois ja uudet on heti valmiina. :) Meidän makuuhuoneesta on suora kulku pesuhuoneeseen jossa on myös pyykinpesukone. Sen päällä on sitten hoitoalusta, joten öisin vaipanvaihto onnistuu sitten siellä ja ompahan vesipistekkin sitten ihan vieressä jos tarvii. :)

Sellainen pinnasänky täällä odottaa sisälleen pientä tuhisijaa nukkuvaksi. Tuolla pilvien keskellä saa varmasti hyvät unet, ellei pikkuinen sitten nuku tiiviisti äidin kainalossa.♥ 

Rv 35+0 Äitiysloma alkaa!!!

Tänään tuli täyteen 35 viikkoa ja näin ollen 36 raskausviikko pyörähti käyntiin. Päiviä laskettuunaikaan on jäljellä 35. ei todellakaan enää paljoa. Noin päivissä sanottuna tuo määrä kuulostaa kyllä todella vähältä. Raskautta on sen sijaan takana päin jo 245 päivää, hurjaa! Näillä viimeisillä raskausviikoilla sikiö lihoaa eniten, jopa yli 200g viikossa! Aika hurja määrä.. Jos Mini kasvaa tuohon malliin olisi hän laskettuna päivänä semmoiset 3400g - 3600g tai näin arvioin itse.

Tänään on myös ensimmäinen äitiysloma päivä. Mikäänhän ei muutu kun tässä kotosalla olen ollut muutenkin, mutta onhan kuitenkin jollain tavalla ihan eri asia olla äitiyslomalla kuin kotihoidontuella. Nyt kun äippäloma virallisesti alkoi voin oikein luvan kanssa alkaa laittaa noita vauva juttuja. Päätin nimittäin alussa että tällä kertaa laitan kaiken valmiiksi mahdollisimman myöhään, joten nyt ei varmaankaan mene kauan kun sairaalakassi on pakattu sekä vauvalle että äidille, kaikki ostettu valmiiksi, sänky pedattu jne. :) Voi kyllä myös olla että näin loppuajasta tämä vauva hömpötys täällä bloginkin puolella vain lisääntyy. Sen verran suuri osa tämä odotus on tällä hetkellä elämääni ja tämä on juuri se paikka minne sitä eniten puran, etten kyllästytä sukulaisia sekä ystäviä näillä höpinöilläni. :)

Mielessä pyörii jo paljon se miltä Mini mahtaa näyttää syntyessään. Muistuttaako hän ihan veljeään vai onko enemmän siskojensa näköinen, onko hänellä isän vai äidin nenä, onko hänellä hiuksia jne. Se on aina niin ainutlaatuinen hetki kun saa pienen ensimmäistä kertaa syliin ja näkee miltä se oma rakas näyttääkään.♥ Ensimmäiset päivät kuluu varmasti vain ihmetellessä toisen ihanuutta ja painaen mieleen joka ikisen piirteen pikkuisesta.

Nyt kun laskettu aika alkaa läheneen niin johan olen saanut kuulla kommentointia siitä kuinka pieni maha minulla on ja olenko oikeasti niin pitkällä. Omaan silmääni maha on juuri minulle sopivan kokoinen eikä tunnu mitenkään pieneltä. Alussa se kasvoi ihan hurjaa kyytiä, mutta sitten näin loppua kohden kasvu on rauhoittunut paljonkin. Mulla on jokaisessa odotuksessa ollut ihan erikokoiset mahat ja siihen vaikuttaa myös paljon se että aamuisin ei ole pahemmin turvotusta ja illalla paisun kuin pullataikina. Kyllä tämäkin pötsi tekee kengännauhojen sitomisesta, sukkien laittamisesta ja muusta kumartelusta jonkin verran hankalaa. Sitä on tullut taas kehitettyä kaikenlaisia kikkoja kun iltaisin laittaa villasukkia jalkaan. :) Myös jalkojen seivaaminen on aika mielenkiintoista puuhaa.

Silti minusta on niin mahdottoman ihanaa kun tuo maha tuossa keikkuu mukana ja toisaalta jo niin paljon harmittaa kun pian siitä pitää luopua. En muista että olisin yhdessäkään odotuksessa kuvannut ja silitellyt vatsaani näin paljon. Olen myös kuvannut sitä kun Mini myllää masussa minkä kerkeää, aika melske siellä masussa välillä käykin. Tämä odotus on ollut tähän mennessä kyllä helppo ja olen sen vuoksi pystynyt tästä niin paljon nauttimaan. Ei ole edes pahemmin liitoskipuja ollut ja närästyskin riippuu paljon siitä mitä olen illalla suuhuni laittanut. :)

Nyt sitten vain nautitaan näistä viimeisistä viikoista tämän masun kanssa ja laitetaan kaikki valmiiksi Miniä varten. ♥

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!

Ultrassa 34+3

Kyllä tätä päivää tai oikeastaan iltaa oli odotettu ja jännitetty kun vuorossa oli jälleen ultra. Harmillisesti se oli vain niin illasta 19.15 taisi näyttää kello kun pääsin ultrahuoneeseen sisälle. Koska täällä omassa pikku kylässä ei ole ultraavaa lääkäriä kuin kerran kuussa (ainakin nyt kesä aikaan) ja nyt se olisi osunut vielä ihan viimeisille viikoille (38+) niin ajelin jälleen naapurikuntaan ultrattavaksi. Sama lääkäri siis ultraa sielläkin ja nyt tuo ultra osui näille viikoille. Parempi sekin kuin sitten ns. liian myöhään.

Jännitys oli kyllä aivan tapissa kun pääsin huoneesen sisälle. Ensin perus kysymykset ja kerroin että hieman on supistellut. Tällä kertaa tehtiin tämän odotuksen ensimmäinen sisätutkimus ja sentin verran on kohdunsuu auki. Ihan normaalisti siis uudelleen synnyttäjälle, joten eipähän nuo supistukset ole saaneet mitään aikaan. Sitten alettiin ultraamaan ja hyvin Mini tuntuu masussa kasvavan. Vastasi tuttuun tapaan taas muutamaa päivää isompaa, niin kuin on tehnyt alusta alkaen. Siellä toinen köllötteli pääalspäin (luojan kiitos) ja lääkäri oli sitä mieltä että tuskin enää kääntyy edes toisin päin. Tämän hetkinen painoarviokin saatiin ja Minillä olisi nyt painoa semmoiset 2.4kg. Lääkäri sanoi että on syntyessään reilut 3kg. Mini on kaikista "suurin" meidän lapsista, Ainosta painoarvio oli tismalleen samoilla viikoilla tasan 2kg. Jännityksellä sitten odotan minkä kokoinen Mini tulee olemaan syntyessään. Streptokokki näytettä ei nyt otettu vielä, sillä se olisi ollut liian varhaista. Saa oma neuvolatäti ottaa sen sitten myöhemmin. 

Lääkäriä kiinnosti myös kovasti pari edellistä synnytystäni. Koska ne ovat olleet niinkin nopeita kysyi hän haluaisinko että hän tekee minusta lähetteen synnytyksen käynnistämiseen. Itse kuitenkin haluan ennemmin luonnollisen synnytyksen alun kuin käynnistyksen, joten lääkärin ilme oli hyvä kun kieltäydyin lähetteestä. :) Moni varmasti olisi ottanut tuon lähetteen vastaan, mutta luotan siihen että osaamme lähteä sairaalaan ajoissa. Lääkäri painotti että herkästi on lähdettävä näytille ja ambulanssi pitää soittaa jos yhtään tuntuu siltä että vauva tulisi nopeaan maailmaan.

Olo on nyt taas helpottunut ja huojentunut, On ihana kuulla että Minillä oli kaikki hyvin ja hän kasvaa hienosti.♥ Myös pieni lupaus siitä ettei Mini tule syntyessään olemaan mikään jätti helpotti kummasti. :) Jos kaikki nyt menee loppuun asti hyvín niin tämä oli viimeinen ultra. Viimeinen ultra enää ikinää, sillä Mini tulee olemaan viimeinen lapsemme (ja nyt tää äiti vollottaa täällä..hormonit). Tämmöisillä uutisilla on hyvä aloittaa tämä viikko. :)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Äiti on nyt vähän herkillä

On se kyllä kummallista kuinka oma mieli heittelee päivittäin häränpyllyä. Välillä se itku vain tulee mitä kummallisemmista asioista ja välillä pienikin vastoinkäyminen muuttuu niin suureksi. Joskus ei ole edes mitään kunnollista syytä, mutta silti itkettää. Se helpottaa ja pian olo on jo parempi. Lapsista taitaa olla jo ihan normaalia että äiti tirauttaa muutaman kyyneleen melkein päivittäin. Olen heille jo kertonutkin että äiti saattaa nyt itkeä mitä kummallisemmista syistä ja mitään hätää ei kuitenkaan ole.

Olen taas muutamina öinä nukkunut todella huonosti ja levottomasti. Seurakseni saapui nyt närästys ja arvatkaa vaan oliko kaapissa Rennietä, no ei tietenkään. Onneksi puolilasillista maitoa ja loppu yö puoli istuvassa asennossa nukkuen helpotti oloa. Vaikka ei sitä kyllä nukkumiseksi voinut kutsua, sellaista pientä torkkumista. Seuraavana yönä heräilin vähän väliä ja sitten kun viimein nukahdin heräsin kun toisesta koivesta vetää ihan älyttömästi suonta. No eihän siitä nukkumisesta sitten oikein enää mitään tullut. Piti vetää villasukat jalkaan loppuyöksi, jotta sain edes jotenkin torkuttua. 

Noina levottomina öinä puhelimesta on tullut korvaamaton kaveri. Televisiosta ei tule mitään ja ei viitsi nousta ylöskään, joten olen sitten selaillut kaikkea puhelimella. Erilaiset verkkokaupat ja facebookin kirpparit on tullut koluttua läpi jo monena yönä. Onneksi kuitenkaan joka yö ei mene näin huonosti vaan sekaan mahtuu niitäkin kuin nukun kuin pieni possu illasta aamuun. Nuo levottomat yöt kuitenkin tekevät äidistä todella herkän ja olenkin huomannut että seuraavat päivät huonojen unien jälkeen ovat aika itkuisia. Tämä on minulle ihan uusi juttu, koska yleensä en kärsi mistään nukkumis ongelmista. 

Nyt uskon myös lähestyvän ultran vaikuttavan siihen että jännitän enkä oikein osaa rentoutua ja näin ollen kaikki menee vähän pyllylleen. Onneksi jännäämistä ei ole enää kauan edessä ja pian sekin on ohitse. Myös taapero vaistoaa hyvin äidin mielialat ja Aino käykin halimassa äitiä monen monta kertaa päivässä. Mikä tekisikään paremmalle mielelle kuin pienet kädet kaulan ympärillä tiukasti kietoutuneina ja poskelle annettu suukko.♥ Se jos joku saa olon heti paremmaksi, tosin ensin vierähtää muutama onnen kyynel. :)

Tämä äiti taitaa tänään ottaa pienet päikkärit. :) 

Mukavaa sunnuntaita kaikille! 

34+0 Turvotusta, neuvolaa ja pieniä ostoksia

34 viikkoa tuli tänään täyteen ja 35 näin ollen starttasi. En meinaa välillä pysyä viikoissa mukana ja kuinkakohan monta kertaa olen meinannut sanoa olevani viikoilla 20 ja jotain päälle. Näillä viikoilla sitä alkaa jo malttamattomana odottamaan synnytystä ja pienen nyytin syliin saamista. Odotan jo kuin kuuta nousevaa sitä hetkeä kun saan pienen ensimmäistä kertaa rinnalleni, saan suukottaa pienen otsaa, tuntea kun pienet sormet kietoutuu peukaloni ympärille ja voin tuijottaa toista aamusta iltaan ihaillen sitä kauneutta jonka olemme saaneet aikaan.♥ Vielä on kuitenkin odotusta jäljellä ja laskettuun on 42 päivää. 

Nyt vasta riesaksi tässä odotuksessa saapui turvotus. Ihan käsittämätöntä kuinka löysä villasukka voi saada sellaiset painautumat jalkoihin. Ja kyllä, käytän villasukkia ympäri vuoden. :) Huomaan myös että painautuma voi tulla vaikka housun hieman ylös nousseesta lahkeesta tai kengän remmistä. Myös sormiin on tullut iltaisin ikävää turvotusta. Koitan juoda vettä minkä kerkeän, yleensä sen pari litraa, mutta vielä varmaan voisi juoda enemmänkin. En seiso pitkiä aikoja paikoillani enkä myöskään istu, tosin kotona ei pahemmin kerkeä istumaankaan. :) Saa nähdä kestääkö tämä nyt loppuun asti, vai onko jokin ohimenevä vaihe. Toivon tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa. :)

Nyt kun ollaan jo tämän verran pitkällä odotuksessa on minulla myös neuvoloita tiheämpään tahtiin. Niimpä eilen tuli siellä jälleen pyörähdettyä. Tällä kertaa neuvolantätinä oli vanha tuttu, joka minulla on ollut kahden ensimmäisen lapsen odotuksessa. Laitetaampa sitten tuoreet mitat ja suluissa jälleen viime kertaiset.

Rv:  33+6 (31+6)

Paino: 65,7kg (65,6kg)

Turvotus: + (+)

RR: 104/59 (106/64)

Pissa: +/- (-)

Sf-mitta: 28cm (29cm)

Tarjonta: Rt (Rt)

Liikkeet: ++  (++)

♥-syke: 147

Tällä kertaa sf-mitta otettiin sillain napakasti mihin olen tottunut. Olen jo pariin kertaan täällä kertonutkin siitä kuinka mielestäni tuo sf ei vaan voi pitää paikkaansa kun minusta se on mitattu niin väljästi (jokainen mittaa tietysti omalla tyylillä). :) Nyt mitta otettiin niin kuinka itse olen tottunut että se otetaan. :) Siksi se nyt oli pienempi kuin kaksi viikkoa sitten ja siksi käyrä teki aika laskun sinne ns minulle tutulle ja turvalliselle viivalle eli alakäyrälle. Siellä ne edellisissäkin odotuksissa ovat kasvaneet. :) Tosin tuo sf-mittahan ei niin paljon kerro vauvan koosta. Iidasta mulla on ollut kaikista pienin mitta ja masu ja silti hän on ollut suurin syntyessään. Pian pääsenkin taas kurkkimaan Miniä kun pääsen ultraan ja saan jonkin moisen painoarvion pikkuisesta.

Sitten niihin pieniin ostoksiin. Kun käytiin lasten kanssa pyörähtämässä kaupoilla niin löysin sieltä meidän Minille ne kotiintulo vaatteet. Olin niitä jo aikaisemmin netistä katsonut mutta harmikseni olivat loppu. Tarkistin vielä kotona löytyykö noita juuri sieltä kauppakeskuksesta johon olimme menossa ja onnekseni niitä oli siellä. Ne ovat niin täydelliset, niin pikkuiset kokoa 50cm ja ihan pakko saada. Näissä meidän Mini sitten kotiutuu kun sairaalasta pääsemme kotiin lähtemään. Olen täysin myyty.

Body on ostettu Lindexiltä. Siinä samassa tuli myös toinen ihan perus valkoinen body, joka pääsee myös käyttöön. Housut ja sukat ovat ostettu KappAhlista. Noita housuja olen metsästänyt noin pienessä koossa valkoisina ja viimein löytyi. Sama homma noiden sukkien kanssa, aina on se pienin koko ollut loppu. Oli myös pakko ostaa Minille valmiiksi tuo ihana Newbien uniriepu. Pariin kertaan olen semmoista jo ollut ostamassa ja ajatellut että sitten myöhemmin. Nyt se kuitenkin oli ostettava ettei vaan jää ilman.

Tänään onkin ollut mukavan aurinkoinen päivä ja ollaankin oltu koko päivä ulkona. :) Näitä vaan lisää!

Oikein mukavaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

Pieniä vaatteita

Minulta toivottiin postausta vauvan vaatteista ja ilman muuta päätin tähän tarttua, tosin hieman pienessä mittakaavassa. Kaikki vauvan vaatteet on pestynä ja viikattuina hoitopöydän laatikoissa. Uusia vaatteita ei ole montaa tullut ostettua, sillä niitä on ollut ihan kivasti jäljellä. Päätinkin että esittelen vain muutaman vaatteen/setin 56cm koossa.

Nämä jumppikset ovat ehdottomat lempparini. Vasemman puoleisen olen ostanut aikoinaan Ainolle ja tuota pidettiin paljon. Oikean puoleisen Puputupuna jumppiksen ostin Minille lapsimessuilta.

Tuon ihanan bodyn bongasin Lindexiltä jo ennen kuin olin edes raskaana ja päätin että jos tässä vielä aletaan odottaa niin ehdottomasti haluan tuon. Ale myynnistä sitten tuon bongasin ja pakkohan se oli ostaa. Housut ovat Ainon vanhat ja samoin taitavat olla sukatkin.

Tuon ihanaakin ihanamman Blaan bodyn bongasin lapsimessuilta ja se oli ihan pakko ostaa Minille. Tuossa kuosissa on jotakin niin suloista. Minulta sattui löytymään kotoa juuri bodyyn sopivat Ainon vanhat housut ja Matiaksen vanhat sukat. Tämä setti on yksi ehdoton lempparini.

Tässä setissä pidän paljon tuosta bodysta. Se on Matiaksen vanha ja se oli käytössä myös Ainolla. Myös sukat ovat samaa sarjaa ja nekin siis Matiaksen vanhat. Housut taas ostin ystävältäni ja ne käyvät tuohon kuin nenä päähän.

Tämän setin body on Matiaksen vanha. Tykkään paljon sen kuosista ja siihen on helppo yhdistää joko valkoiset, turkoosit, ruskeat tai vihreät housut. Sukat ovat Lumin vanhat ja housut on saatu ystävältä.

Siinä oli muutama vaate koossa 56cm. Paljon jäi vielä esittelemättä, mutta nämä onkin ne omat lempparit. Ajatuksissa on että ostan varuiksi vielä yhden setin koossa 50, jos Mini päättääkin olla mini syntyessään. Voi tuskin maltan odottaa että saan täytettä näille vaatteille.♥ Ja onneksi ei vielä ole kiire päättää millä vaatteilla Mini sairaalasta kotiutuu. :)

Särkänniemeen särkänniemeen!

Voi mikä ihana, lämmin ja aurinkoinen viikonloppu onkaan takana. Ollaan oltu oikeastaan vain ulkona aamusta iltaan. Vain syömässä ollaan pyörähdetty ja sitten taas menoksi. Eilinen päivä vietettiin kolmen vanhimman lapsen kanssa särkänniemessä ja Aino jäi mummun hoiviin. Se miksi en ottanut Ainoa mukaan oli se että päivä olisi ollut liian raskas ja koko ajan joutuisi olla huolissaan ettei vain kadota toista näkyvistä. Ja kyllä nuo kolme vanhinta olivatkin tuota päivää jo pitkään odottaneet ja en yhtään ihmettele, muistan kyllä kuinka innoissaan sitä itsekkin oli aina lapsena menossa särkkään. :)

Keli oli mitä mainioin, ei ollut paahtavan kuuma mutta ei kylmäkään. Juuri sopiva siis. Taisimme oppia viime kesästä, kun silloin piinasi paahtava helle ja vettä meni litra tolkulla ja oli niin tuskaisen kuuma. :) Aloitimme tälläkin kertaa kierroksen ihanaakin ihanammasta koiramäestä. Se on kyllä niin ihana paikka ja nyt jopa Iidakin kerkesi ajan kanssa katsomaan mitä kaikkea siellä onkaan. Viimeksi kun oli ollut niin kova kiire laitteisiin. :) Koiramäen jälkeen mentiin delfinaarioon. Siitä onkin vierähtänyt jo monta vuotta kun itse olen siellä viimeksi käynyt ja Lumi ja Matias kävivät nyt ensimmäistä kertaa. Ja voi sitä iloa ja riemua kun lasten silmät kiiluivat kun delfiinit hyppivät korkealle ja tekivät hienoja temppuja. Oli kyllä hieno esitys.

Loppu päivä vietettiinkin sitten laitteiden pyörteissä. Aika paljon oltiin siellä pienten puolella, mutta J menin sitten hurjapää Iidan kanssa pyörimään isompienkin laitteisiin. Mutta nyt oli monta laitetta vielä pientenkin puolella joihin Iida pääsi ja muutamassa ei ollut koskaan käynytkään. Matiaksen suosikki taisi olla vauhtimato, Lumilla taikajoki ja Iidalla voltti. Lumi olikin tänä vuonna paljon arempi menemään laitteisiin kuin viime kesänä. Matias taas taitaa tulla isosiskoonsa tuon huimapäisyyden kanssa. :D

Itse en tietenkään mahan kanssa oikein mihinkään päässyt, mutta taikajoki, kantti x kantti, karuselli  

ja tattiralli tuli tutuiksi. Tattirallissa turvakaari meni nipin napin kiinni, hih. Sen verran sain mahaa vedettyä sisään että mahduin. :D

On tuo särkänniemi vaan siitä ihana paikka, että koskaan siihen ei kyllästy ja naama on kipeänä nauramisesta. Niin hyvälle mielelle siellä jälleen kerran vain tuli. Lasten riemu on niin ihanaa katseltavaa ja vaikken itse oikein mihinkään päässyt niin nautin kyllä niin täysin. Hyvin jaksoin masun kanssa koko seitsemän tuntia ja vielä olis voinut heittämällä olla pari lisää. :)

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Rv 33+0 Hankintoja

Tänään tuli täyteen 33 raskausviikkoa ja 34 pyörähti käyntiin. Ajatella että laskettuun aikaan on enää jäljellä 7 viikkoa!!! Hyvässä lykyssä Mini syntyy jo hieman aikaisemmin niin kuin ultrat ovat povanneet. Toisaalta raskaus voi mennä ylikin ja Mini syntyy vasta 9 viikon kuluttua. Silti jäljellä ei ole enää paljoa, miten tämä loppu voi mennä näin nopeaan? Tosin jos raskaus menee yliajalle niin silloin joka ikinen päivä tuntuu viikon mittaiselta. Toiveena olisi että Mini ulkoistautuu sen muutaman päivän ennen laskettua.

Nyt olen hiljalleen tehnyt taas hankintoja. Haaveilin tässä taannoin siitä uudesta pilvikuvioisesta pinnasuojasta. Päätin sitten että jos saan vanhan myytyä niin voin hommata uuden. Ei siinä sitten enää muu auttanut kuin laittaa vanha myyntiin ja sehän meni kaupaksi aika nopeastikkin. Laitoin samaan vielä samaa sarjaa olevan uuudinverhon ja nyt tuon setin pitäisi jo olla onnellisesti perillä uudella omistajalla. Pystyin sitten hyvällä omallatunnolla tilaamaan uuden meille ja tarttuipa samalla mukaan myös söpö tuttiketju sekä vaunulelu. Eilen nuo ihanuudet kotiutuivat ja nyt kun malttaisi sitten antaa niiden vielä olla paketissa ja laittaa paikoilleen vasta myöhemmin. :)

Myös tutit ja suurin osa vaatteista on nyt valmiina. Vaatetta kerkeää sitten ostamaan Minin synnyttyä lisää kun tietää minkä kokoinen möhkäle sieltä syntyykään. Onneksi verkkokaupasta niitä on helppo tilailla ja onhan noita nyt sen veran että niillä pärjätään hyvin. :) Oikeastaan vaan muutamat rasvat, talkki ja vaipat puuttuu. Sitten on ne kaikista tärkeimmät hommattuna. Niitäkin kerkeää sitten kotiuttaa aina hiljalleen vaikka yhden jutun aina kun käy kaupassa.  On noita vauvajuttuja vaan aina yhtä ihanaa ostella. Varsinkin ne pienet vaatteet on jotain niin suloista että voisin haalia niitä vaikka kuinka. Harmi että ne menee kuitenkin päälle niin vähän aikaa. Omaa listaa pitäis varmaan myös alkaa katsomaan, sillä sillä ainakin on puutetta.

Oma maha muuttelee muotoaan jatkuvasti. Yksi päivä oli aivan suippo ja suoraan eteen, sitten Mini piti sellaista mylläämistä, että pelkäsin jo että vatsanahka repeää ja taas vatsa tuntuu olevan eri mallinen. Riippuu ihan siitä miten Mini tuolla majailee että miltä maha näyttää. :) Tänään oltiin lasten ja ystävän kanssa rannalla ja ystävä nappasi muutaman kuvankin. Kerrankin on jotain muuta kun niitä peilin kautta otettuja masukuvia.

Helteet eivät ole ainakaan vielä aiheuttaneet mitään kamalan tukalaa oloa, mutta suorassa auringonpaisteessa en kamalasti viihdy. Siinä tulee herkästi huono olo. Kaikista kuumimmat ajat ollaankin vietetty sisällä. Uimaan ei ole tehnyt mieli, enkä toisaalta uskaltaisi edes mennä, jos paikat onkin jonkin verran auki niin en sitten tahattomasti aiheuta mitään tulehdusta. Kerkeehän sitä uimaan sittten ensi kesänäkin. :) Sitä paitsi veden lämpötilan pitäis nousta kohisten että tän vilukissan sinne saa.

Nyt toivotan kaikille oikein aurinkoista ja lämmintä viikonloppua. :)

Muistakaahan juoda tarpeeksi!