10 vuotta äitinä

Ei tässä oikein tiedä mistä sitä aloittaisi. Olen jotenkin vielä niin pyörällä päästäni, joko siitä todella on 10 vuotta aikaa?! Nämä vuodet on kuluneet kyllä sellaista haipakkaa ja niiden sisään on mahtunut niin paljon. Ajatella että tänään tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä kun minusta tuli äiti ihka ensimmäistä kertaa ja sain rinnalleni esikoiseni, mitä suloisimman ilmestyksen mitä olin koskaan nähnyt.♥ Siitä alkoi uusi elämä, uuden opettelu ja meillä oli pieni perhe.

Kuinka äidin pienestä reilun kolmen kilon nyytistä on voinut kasvaa jo noin iso tyttö? Vastahan sitä kelloteltiin supistuksia ja odoteltiin koska sitä lähdetään kohti sairaalaa, vastahan 17 tunnin synnytyksen jälkeen sain tytön rinnalleni, vastahan sitä ensimmäistä kertaa katselin nukkuvaa, suloista lastani ensimmäistä kertaa. Muistan myös ne tunteet kun ajattelin etten osaa vai osaisinko sittenkin, kuinka tuota pientä ihmettä voi edes käsitellä, kuinka tuota pientä rakkautta pystyy suojelemaan kaikelta, kuinka osaan olla hyvä äiti?

Kymmenen vuotta sitten muistan kun ravasimme J:n kanssa illasta aina tietyn ajan kotona ympyrää huutava vauva sylissä. Mikään ei auttanut, paitsi se kantaminen, aina tietyn aikaa. Neuvolasta lohduteltiin että kunhan 3kk ikää tulee mittariin niin helpottaa. No se 3kk tuli ja tyttö huusi edelleen, kunnes 4kk iässä vihdoinkin huomasin eräänä iltana että vauva onkin tyytyväinen. Se tunne oli aivan ihana. Nyt vasta pystyi alkaa nauttimaan kunnolla koko vauva ajasta ja iltaisin pystyi tekemään muutakin kuin tallustaa yli 4 tuntia ympäri pientä asuntoa.

Pikku hiljaa vauvasta kasvoi taapero, taaperosta leikki-ikäinen ja hiljalleen siitä vuodet ovat vierineet eteenpän ja tänään rakas tyttäremme täyttää kymmenen vuotta. Pienestä vauvasta on kasvanut hieno tyttö, joka on äärettömän kiltti, sosiaalinen, kaunis, taitava, puhelias, omatoiminen, liikunnallinen, mahdottoman hyvä isosisko sisaruksilleen ja paljon muuta. Näiden kymmenen vuoden aikana olemme kasvaneet vanhempina ja olemme saaneet seurata kun rakas tyttäremme oppii koko ajan uutta. Näiden vuosien aikana olemme kokeneet todella paljon, olemme tehneet kaikkea kivaa yhdessä, koonneet ison määrän mahtavia muistoja ja päivääkään en vaihtaisi pois.♥

Pian tämä ihana tyttö aloittaa jo neljännen luokan ja pian hänestä tulee isosisko jo neljännen kerran. Käsittämättömän nopeaan on nämä kymmenen vuotta menneet, kuinkahan nopeaan kuluu seuraavat kymmenen?

Sovitaanko ettei ole kiire kasvaa isoksi niin nopeaan? 

Sovitaanko että olet vielä hetken se äidin pieni tyttö?

Sovitaanko että voit edelleen kertoa minulle kaikki huolesi ja murheesi?

Sovitaanko että hassutellaan edelleen yhdessä, nauretaan vatsamme kipeiksi?

Sovitaanko että kerätään vielä roppakaupalla yhteisiä muistoja?

Ja sovitaanko että olemme toistemme tukena ja turvana aina?

Oikein ihanaa syntymäpäivää rakkaalle esikoisellemme! Kiitos kun olet olemassa! ♥