Toivepostaus: Luonnollisesti käynnistynyt synnytys vs käynnistetty synnytys

Multa toivottiin postausta siitä miten käynnistetty synnytys erosi luonnollisesti käyntiin lähteneestä synnytyksestä ja tottakai tähän piti tarttua.

Mä jotenkin jännitin käynnistystä ihan älyttömästi sillä olin kuullut että käynnistetty synnytys on paljon kivuliaampi kuin se itsestään käyntiin lähtenyt. Lisäksi olin kuullut että monesti se käynnistely voi kestää montakin päivää ja käynnistetty synnytys päätyy helpommin sektioon kuin se itsestään käyntiin lähtenyt. Ennakkoluuloja oli paljon ja olin jo kauhuissani jos kivut on niin kovat että en kestäisi niitä niin hyvin kuin edellisissä.

Muistan kuinka paljon jännitin kun menin saliin. Oli outoa mennä sinne kun ei ollut yhtään kipeä, yleensä saliin päästyä on kuitenkin supistellut jo niin paljon, ettei edes muista millainen se sali onkaan. Toisin kuin luonnollisesti käyntiin lähteneessä sitä kerkesi jännittää ja miettimään ihan kaikenlaista. Kamalinta oli ehkä se odottelu, ennen kuin mitään edes tapahtui.

Mun toiveesta käynnistys aloitettiin ensin oksitosiinilla eikä kalvojen puhkaisulla. Halusin että kroppa saisi rauhassa ottaa vastaan ensin niitä pienen pieniä supistuksia ja sitä jälleen muistaisi mitä on edessä. Luonnollisesti käyntiin lähteneessä synnytyksessä olen pärjännyt supistusten kanssa hyvin kunhan kalvoihin ei ole kajottu. Ne onkin yleensä puhkottu vasta ihan loppuvaiheessa. Nyt pelkäsinkin sitä että jos käynnistys oltaisiin aloitettu suoraan kalvojen puhkaisulla niin olisinko heti ollut ihan äärettömän kipeä.

Oksitosiini ei saanut oikein mitään aikaan, mutta onneksi edes sitä pientä jomottelua ja sitähän mä kaipasinkin alkuun. Se tuntui aika samalta kuin se kun synnytys käynnistyy itsestään. Kivut eivät alkaneet puskista vaan sain ns lempeän muistutuksen mitä tulee olemaan vielä edessä. En tiedä johtuiko se oksitosiinista vai mistä, mutta ensimmäistä kertaa ikinä multa puhkes kalvot itsestään. Silloin muistan ajatelleeni että se on menoa nyt ja kauhulla odotin kuinka kipeä olisinkaan.

Mutta yllätyin todella kun pitkään aikaan ei tapahtunut yhtään mitään. Mutta sitten kun supistuksia alkoi tulla niin joka ikinen oli heti toistansa voimakkaampi. Ytyä niissä oli, mutta toisaalta yhtä kipeitä ne ovat olleet myös siinä luonnollisesti käynnistyneessä synnytyksessä. En kokenut olevani mitenkään kipeämpi kuin edellisistäkään. 

Mun täytyy sanoa että jännitin ihan turhaan tuota käynnistämistä. Mun kohdalla kaikki sujui hienosti ja siitä jäi todella hyvä kokemus. Kivut olivat siedettävät ja synnytyksen kestokin samaa luokkaa kuin niissä luonnollisesi käyntiin lähteneissä. Lisäksi oli ihanaa kun käynnistely ei kestänyt edes kauan. Oikeastaan tämä käynnistetty sujui samalla kaavalla edellisten kanssa, erona ainoastaan se että tässä kalvot puhkesi itsestään ja se alun pitkä jännittäminen. Jos joskus (mikä on niin epätodennäköistä) tuon käynistyksen joutuisi uudestaan kokemaan, niin enää se ei olisi mikään peikko vaan sinne voisi mennä hyvillä mielin. :)