Ehkä se paras hankinta

En muistanutkaan mihin kaikkeen sitä ihminen kykeneekään, vaikka käytössä olisikin vain yksi käsi. Hugo nimittäin rakastaa hengailla sylissä paljon. Korostetaan vielä  sitä paljon sanaa, sillä suurimman osan ajasta poika tosiaan on sylissäni. 

Koska olen oikea kätinen niin luonnollisesti kannan poikaa enemmän vasemmalla, jotta pystyn sitten oikealla tekemään kaikkea muuta, kuten esimerkiksi: voitelemaan leipää, tekemään ruokaa ja leipomaan, viipaloimaan kurkkua ja tomaattia, kuorimaan keitettyjä perunoita (on kyllä hidasta puuhaa, joten en suosittele silloin kun kotona on nälkäisiä lapsia), tiskaamaan käsin, täyttämään ja tyhjäämään pyykinpesukoneen, ripustamaan pyykit narulle, viikkaamaan kuivat kaappiin, imuroimaan, pesemään lattiat, sitomaan kengännauhat,  vetämään sukat jalkaan sekä itselle että taaperolle, nostamaan taaperon keinuun ja sieltä pois ja aika monta muutakin juttua.

Todellisia haasteitakin on tullut vastaan, joihin ei ainakaan helposti pysty sillä yhdellä kädellä. Niitä ovat esimerkiksi: takin vetoketjun kiinni saaminen, juuston höylääminen, pompulan laittaminen lapselle, säilykepurkin avaaminen ja lakanoiden viikkaaminen. Eihän noita kaikkea tarvitsisi tehdä silloin kun on yksin lasten kanssa ja mies on vielä töissä ja vauva ei nuku. Mutta koska vauva nukkuu päivisin niin vähän muualla kuin sylissä, niin pakko vaan koittaa välillä tehdäkkin jotain.

Mielelläni tuota pientä sylissäni pidän, mutta koska ranteeni alkoi sanomaan sopimuksensa irti ja hartiatkin on aivan jumissa oli ryhdyttävä toimiin. Niimpä naputtelin koneelta tilaukseen itselleni Manducan. Tuo pelastus saapui pari päivää sitten ja voi että kuinka me rakastetaan sitä Hugon kanssa. Poika nukahtaa siihen melkein samantien kun hänet siihen laittaa ja mikä parasta minulla on kaksi kättä käytössä ja silti pieni on ihan lähellä. Tämä oli kyllä ehdottomasti aivan paras hankinta vähään aikaan. Nyt päivisin saa paljon enemmän aikaiseksi ja rannekkin saa rauhassa levätä. Jospa se kipuilukin siinä kohta alkaisi helpottaa.

Manduca ei ole minulle ihan uusi tuttavuus, sillä Matiaksen aikaan meille sellaisen hommasin. Ainokin taisi aikoinaan olla kerran, mutta koska tyttö nukkui melkein koko ajan päätin myydä sen pois. Nyt en heti tuota hommannut, sillä halusin ensin nähdä millainen vauva Hugo on. Reppu oli nyt kuitenkin meille tarpeellinen ja tulee varmasti olemaan paljon käytössä. Sellainen sylivauva meillä asustaa.

Kuvat napattu puhelimella, joten pahoittelen niiden erittäin surkeaa laatua.

Tämä reppu kyllä toimii meidän arjessa oikeana pelastajana ja siinä on poikakin nyt nukkunut pitkät päikkärit. Aika luksusta etten sanoisi. Onko teillä ollut käytössä manduca tai jokin muu kantoväline?