Mutta mitä kuuluu taaperolle?

Aino, tuo suloinen pieni kikkurapäämme jota nykyään myös isosiskoksi kutsutaan täytti tämän kuun alussa jo 2v7kk. Ajattelinkin nyt kertoilla pikkuisen tytön kuulumisia sillä viime kertaisista onkin jo aikaa.

Aino on aina ollut oikea äidin tyttö ja nyt Minin synnyttyä tuo vain on korostunut. Vain äiti saisi pestä hampaat, laittaa ruuan lautaselle, valita vaatteet, auttaa niitä päälle ja pois, viedä nukkumaan ja antaa suukon tai halin. Äidin sylissä voisi myös nykyään "asua" ja kun tyttö huomaa että vauva on vaunuissa/isin sylissä valtaa hän heti äidin sylin. Täällä asusteleekin tällä hetkellä hieman mustasukkainen taapero. Siitä huolimatta monta kertaa päivässä hän haluaa pitää veikkaa sylissä, suukottaa poskelle ja sanoa "ei hätää". Silloin mun sydän on kuin sulaa vahaa, se on niin hellyyttävän näköistä.♥

Mun puhelimessa on kyllä niin surkea kamera, mutta tää kuva on niin ihana että oli pakko tää tänne jakaa.♥

Puhe on kehittynyt aivan hurjasti ja sanoja ja pitkiä lauseita tulee jo paljon. Voi kuinka mukavaa onkaan kun taaperon kanssa keskustelu on nykyään niin helppoa. Aino myös "lukee" monia kirjoja itsekseen. Muutama on luettu niin monta kertaa läpi että hän muistaa ne ulkoa. Voi kuinka suloinen näky hän onkaan kun lukee sohvalla kirjaa ääneen. Nyt kun Aino puhuu jo paljon on leikkiminen sisarusten kanssa helpompaa kun hekin ymmärtävät mitä tyttö tarkoittaa tai tahtoo. Ja sitä tahtoa totta vie tuolta taaperolta löytyy. Välillä tuntuu että koko kylä kuulee kun meidän Aino ei saa haluamaansa tai jokin asia ei meni juuri hänen haluamalla tavalla. On kyllä hyvä että tietää mitä tahtoo mutta välillä sen voisi ilmaista hieman vähemmän äänekkäästi. :D

Aino on erittäin sosiaalinen eikä pahemmin ujostele uusi tilanteita ja ihmisiä. Tyttö onkin aina mukana siellä missä tapahtuu. Helposti lähtee leikkimään muiden lasten kanssa ja välillä saattaa vilkaista näkyykö äiti jossain. Puistoissa parasta on kiipeillä erilaisiin telineisiin ja kaikki pitäisi aina saada tehdä itse. Keinuunkin koittaa sitkeästi kiivetä ja vasta pitkän yrittämisen jälkeen toteaa että se on liian korkealla ja pyytää sitten äidiltä apua. Enkä olisi edes tarjoutunut auttamaan jos olisi siihen itse päässyt. :)

Virtaa tytössä piisaa. Akkuja ladataan päikkäreillä, joita onneksi taas nukutaan. Akut latautuu reilussa tunnissa mutta joskus siihen saattaa kulua myös kolmisen tuntia. Onneksi nykyään myös Mini lataa akkujaan samaan aikaan. Välillä tai korjaan oikeastaan aina sitä kaikkea virtaa ei sada kulutettua ja niimpä meidän illat on edelleen aika hulinaa. Ei ole yhtäkään iltaa jolloin sängystä ei mennä Matiaksen sänkyyn, tulla pissalle, juomaan, antamaan haleja äidille, isille, koiralle, vauvalle, televisiolle, ovelle, maassa makaavalle nallelle.., leikitä huoneessa tai laulella sängyssä. Tätä on jatkunut jo kauan ja se toive että tämä oli vain vaihe on heivattu kaivoon..ehkä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa tyttö nukahtaa alle tunnissa. (ja sama tilanne vaikka ei nukkuisi päikkäreitä)

Aino on mitä ihanin pikkuinen tyttö joka hurmaa ihanalla luonteellaan ja kauniilla kikkuroillaan. Omaa tahtoa ei tuolta taaperolta puutu ja arki hänen kanssaan ei todellakaan ole tylsää. :)