Vauva-arkea meidän perheessä

Äitiiiii, missä vauva on? Saanhan sen nyt syliin? Taasko se nukkuu? Ei vauva työ tittiä! Äiti mä tuun kattoon kun vaihdat vaipan, haluun nähdä sen etanan! (etana=kuivunutta napanuoraa) Hei se etana on poissa! Sillä on nyt samanlainen napa kuin mulla! Äiti, vauva pöpö (=söpö) Äiti se on niin suloinen että voisin vaan pussailla sitä! Vauva poit! Taas se syö tissiä!

Ainakin noita on nyt hoettu tämän reilun parin viikon aikana. Eletään tällä hetkellä koko perhe aikamoisessa vauvakuplassa. Kaikki ovat vauvan pauloissa, paitsi Aino välillä meinaa että pikkuveli vois lähtee pois. Mustasukkaisuutta on ilmassa välillä aika paljonkin, mutta yllätyin kuinka hyvin arki on silti lähtenyt sujumaan. Nämä ensimmäiset viikot ovat kuitenkin vähän sitä hakemista. Arki kun ei mene enää ihan samalla kaavalla ja tällä hetkellä mennään aikalailla vauvan tahtiin.

Aino heräilee joka yö huutamaan äitiä. Tämä alkoi silloin kun kotiuduin sairaalasta. Aino haluaisi koko ajan syliin ja mun sydän meinaa murtua kun toinen on niin surullisen näköinen välillä kun huomaa että vauvahan se siinä taas on. Olen kuitenkin napannut Ainonkin syliini, jotta tietäisi että on edelleen äidille ihan yhtä tärkeä kuin ennen pikkuveikan tuloakin. Onhan tämä tytölle aika iso muutos ja ymmärrän hänen käytöstään ihan hyvin. Onhan tämä käyty jo muidenkin kanssa läpi, joten osasin hieman varautua tulevaan. On kuitenkin kiva huomata että Aino on silti kovasti halukas myös hoitamaan pikkuveljeä. Ovat niin suloinen näky yhdessä.

Vauva saa päivässä ties kuinka monta suukkoa ja rutkasti silittelyä ja sylissä olemista. Syli onkin ehdottomasti se paras paikka, joten suurin osa päivästä itsellä on käytössä vain yksi käsi. Olenkin jo harkinnut että pitäisiköhän ostaa sittenkin se manduca, sen verran Mini sylissä viihtyy. Aamut ja päivät sujuu kivasi ja hereillä ollessa riittää katseltavaa ja sisarukset nauttivat kun Mini pysyy hereillä pisempiä aikoja. Illasta jokin verran on kitinää ja pientä masun vääntöä. Toivon mukaan ei muutu kuitenkaan pahemmaksi. 

Meillä käy täällä välillä aika vilske, varsinkin silloin kun joku tulee vierailemaan. Silloin kaikki kilpailee siitä huomiosta ja meteli on välillä aikamoista. :) Tuntuu kuin kotiimme olisi rantautunut oikea apinalauma. :D No onneksi meno ei ole yleensä niin villiä ja se rauhoittuu melki heti kun vieraat poistuvat. Mehän ollaan jo tähän hulinaan, menoon ja meininkiin totuttu, mutta jotakin voisi tämä jo hirvittää. Mini sen sijaan nukkuu hälyssä hyvin, eikä välitä vaikka millainen metakka olisi päällä. Taisi jo masuaikana tottua aikas meteliin. :)

Aino on siis se joka reagoi pikkuveljen syntymään "rankiten". Vanhimmat sisarukset eivät olleet pikkuveljen tulosta oikeastaan millänsäkkään. He sen sijaan odottivat kuin kuuta nousevaa sitä hetkeä kun vauva pääsee kotiin, pääsee pitämään sylissä ja auttamaan hoitamisessa. Mini on jo heille kovin rakas.♥

On tämä vauva-arki niin ihanaa aikaa. Tuota pientä voisi sylitellä vaikka kuinka, mutta pitää kuitenkin muistaa että täällä on neljä isompaakin, jotka kaipaavat äitiä myös. Jokaisen kanssa pitää viettää aikaa, vaikka vauva nyt paljon äidin sylissä viihtyykin. Tilaa kainalosta löytyy kyllä ja ne ajat kun vauva nukkuu koitetaan tehdä isompien kanssa kaikkea.♥ Välillä pitää kuitenkin koittaa ottaa aikaa myös ihan vain itselle ja silloin istahdankin hetkeksi koneelle ja uppoudun tänne blogiin.