Miten äiti voi?

Synnytyksestä on nyt kulunut kuusi viikkoa ja ajattelin kertoa kuinka tämä äiti voikaan. Sillä aika moni on kysellyt nyt lähiaikoina että kuinka ihmeessä jaksan näin monen lapsen kanssa. Ihanaa huomata että monia kiinnostaa jaksamiseni.♥ Pitää heti aluksi todeta, että mielestäni todella hyvin. Eihän tämä arki nyt koko ajan mitään ruusuilla tanssimista ole ja välillä tekisi mieli vaan oikaista sohvalle ja nukkua vaikka edes se vartti tai tunkea korvat täyteen pumpulia kun melutaso kämpässä nousee. Päikkäreihin ei kuitenkaan ole mahdollisuutta, ellei kaksi pienintä nuku samaan aikaan. Mutta olen niin odottanut tätä vauva-arkea että pieni väsymys ei paina. Elän niin tässä kuplassani ja hormonihuurut auttaa hyvin jaksamaan. Myös päiviin on löytynyt jo jonkin moinen rytmi, joka helpottaa kyllä kummasti.

Aluksi koitin myös sinnikkäästi pitää kotia ihan tip top (voiko meidän kämppä muka koskaan olla sellainen kun sitä mukaa sotketaan kun mä siivoon), sillä en kestä jos kotona on kaaos. Koska Hugo kuitenkin viihtyy niin paljon sylissä, niin päätin että nyt on höllättävä. Nyt kotona on kertynyt pöydille epämääräisiä pinoja posteja ja kaiken maailman lappusia sekaisin. Pyykkivuori muistuttaa välillä oikeasti sitä vuorta ja imuria ulkoilutetaan harvemmin kuin yleensä. Lastenhuoneessa on välillä kaikki lelut yhtä aikaa lattialla ja helpompaa on välillä sulkea vain ovi. En kyllä edelleenkään kestä sotkua, mutta pakko se on vähän höllätä. En halua väsyttää itseäni siivoamisella. Ennemmin vähän kämppä sikin sokin kuin väsynyt äiti lasten kanssa. Kunhan Hugo vielä kasvaa ja alkaa viihtyä lattialla niin silloin on sitten aikaa siivoillakkin.

Kortti kehyksessä saatu walldesign.fi

Mandugassa poika viihtyy hyvin ja silloin saan tehtyä paljonkin. Silloin on myös hyvin aikaa keskittyä isompiin, jotka kaipaavat myös äidin huomiota. Mielestäni olen hyvin saanut oltua kaikkien kanssa, eikä kukaan ole jäänyt ilman huomiota. Kun koko päivän sitten touhuaa lasten kanssa niin illalla tarvii sitä aikaa ihan itselle. Hugo nukkuu onneksi pienet iltatirsat miltei joka ilta. Silloin kaivan esille läppärin sekä suklaata ja istun sohvalle ja syvennyn blogeihin tai surffaan nettikaupoissa. Heh, joskus tosin syön suklaata ja laitan pyykkiä kuivumaan tai viikkaan kaappiin. Omalta ajalta sekin tuntuu kun sen saa tehdä ihan yksin. Kun sitten pääsee nukkumaan niin uni tulee kyllä hetkessä.

Kävin tällä viikolla myös jälkitarkastuksessa. Siellä oli ne perus höpinät kuulumisista, ehkäisystä, pissanäyte, punnitus ja Hb. Mulla oli kaikki niiltä osin kunnossa ja Hb oli taas 148 joka on normaali mulle. Vaaka oli myös mukavalla päällä ja näytti nyt 59 kiloa. Oma tavoite on 58kg (paino ennen raskautta 56) joka olis mulle oikein passeli. Hyvin on tuo paino tullut alas tällä sipsin ja suklaan mässytykselläkin. Imetys kyllä tiputtaa tehokkaasti. Toisaalta mulle on ihan sama mitä vaaka näyttää kunhan itellä on hyvä olla. Lupaa en vielä saanut tehdä kuin syviä vatsoja, sen verran on vielä sitä vatsalihasten erkaumaa. Ei siis kiirehditä vatsalihasten suhteen, vaan otetaan rauhallisesti.

Tiivistettynä tämä äiti on opetellut hieman hölläämään, voi ja jaksaa hyvin sekä nauttii uudesta ihanasta arjesta viiden lapsen kanssa.