Tavoitteena 6kk täysimetys

Koska viimeistä kertaa pääsen kokemaan imetyksen ihanuuden olen tehnyt päätöksen, että jos vain onnistun niin täysimetän ensimmäiset 6kk. Mitään soseita emme siis ala maistelemaan ennen sitä. Tietenkin siis vain jos Hugo jatkaa kasvuaan hyvin minun maidolla niin soseet saa pysyä poissa. Jotenkin tästä imettämisestä on nyt tullut minulle äärettömän tärkeä asia ja kun tämä on viimeinen kerta, niin aion ottaa siitä kaiken irti. 

Alku oli kivulias ja hieman hankalakin. Pelkäsin että maitoa tulee taas yli kysynnän ja rintatulehduksen takia olen taas todella kipeä. Näin ei onneksi käynyt (ainakaan vielä) sillä päätin etten käytä rintapumppua kuin aivan pakon edessä.  Kävikin niin, miten minulle ei ole koskaan ennen vielä käynyt, että kun söin tai join liian vähän niin maito alkoi vähentyä.   Muutamaan kertaan jo tosissani pelästyin että tässäkö tämä nyt oli. Onneksi ei, vaan tajusin että pitää syödä ja juoda enemmän.

Edellisillä kerroilla maitoa on tullut ihan liikaa ja olen kärsinyt pahoista suihkutisseistä. Tulee sitä  maitoa nytkin välillä suihkuamalla, mutta pääosin kuitenkin sillain normaalisti. On ollut ihan outoa kun liivinsuojia kuluu vähän ja pärjään välillä jopa vain yhdellä suojalla per rinta. Edellisillä kerroilla on parhaimmillaan ollut neljä päällekkäin ja alinkin on kastunut tai jos on ollut maidonkerääjä niin se on pitänyt tyhjätä välissä ainakin kerran. Tällä kertaa maidonkerääjälle ei pahemmin ole ollut käyttöä.

Nyt kun maidontulo on näin tasaista ja rinnat ei pingota jatkuvasti, olen nauttinut entistäkin enemmän imettämisestä. Kun imetyksestä lähti kipu pois ja saatiin jonkinmoinen rytmi, niin puolenvuoden täysimetys tuntuu täysin mun jutulta. Silläkin uhalla että kiinteiden maistelu voi takkuilla myöhemmin, niin kuin kävi Iidan kohdalla. Iidalle sain menemään yhden teelusikallisen sosetta suuhun tytön ollessa 8kk. Siihen asti kaikki syljettiin pois ja välillä itku kurkussa koitin saada tytön syömään, sillä vain tissi kelpasi. Muistan kyllä sen päivän kuin eilisen, kun vihdoin sain vain lapata sosetta tytön suuhun koko purkillisen (ruusunmarjasosetta) .Eiköhän se kiinteiden syöminen sitten jossain vaiheessa ala onnistumaan. Ja mistä sitä tietää vaikka Hugo innostuisi siitä jo ihan ensimmäisellä kerralla.

Meillä on imetetty jo näiden viikkojen aikana mitä ihmeellisimmillä tavoilla ja välillä Hugo on raivonnut tissi suussa. Rintaraivareita on siis jo ollut (onneksi harvemmin). Niihin on yleensä auttanut se että istun sohvan reunalla ja pompin pikkuisen. Pian Hugo rauhoittuu ja tarraa rinnasta kiinni. Tai jos tämä ei ole auttanut niin sitten olen noussut seisomaan ja tehnyt samalla kyykkyjä, jolloin Hugo on napannut rinnasta kiinni. Ja voi jestas mikä huuto alkaa jos liian aikaisin erehdyt lopettamaan sohvalla hytkymisen tai kyykkyjen tekemisen. Heh, onneksi tein odotusaikana joka ilta sen 50-100 kyykkyä. Mutta ne hetket kun raivoamista ei ole ja käperrytään noin vartiksi Hugon kanssa sohvan nurkkaan, on jotain niin ihanaa. Se kun toinen katsoo sinua silmiin niin onnellisen näköisenä ja väläyttää tissi suussa mitä suloisimman hymyn saa ainakin tämän äidin silmät kostumaan. Ne hetket on vain täyttä kultaa.

Hugo täyttää tällä viikolla jo 3kk ja toivon että seuraavat kolme kuukautta sujuvat imetyksen kanssa mukavissa merkeissä. Saa nähdä onnistuuko minun tavoitteeni 6kk:n täysimetyksestä, mutta kovasti ainakin yritetään.