Missä vauva nukkuu?

Ostan tämän ihanan reunapehmusteen tuonne pinnasänkyyn. Tuskin maltan odottaa että tuolla sängyssä tuhisee se oma pieni nyytti. Esimerkiksi noita mietin ja kuvittelin odotusaikana kun laitoin sänkyä pienelle valmiiksi. Meillä on kaikki lapset nukkuneet pinnäsängyssä, joten jotenkin oletin että myös Hugon kanssa käy niin. No ei se sitten ihan niin kuitenkaan mennyt.

Ihan alkuun muutaman yön Hugo nukkui sängysään, mutta aina kun hänet sinne laskin näytti pieni niin pieneltä ja yksinäiseltä rääpäleeltä suuressa sängyssä, vaikka kuinka koitin tehdä siitä pesämäisen. Minun kävi toista sääliksi ja tuli vahva tunne että vauvan kuuluu olla minun lähellä. Miksi laitan toisen ihan yksin sänkyyn nukkumaan, kun voisin pitää kainalossani. Ja hiljaa, kuin vähän varkain meillä on lapsi joka nukkuu puolet yöstä äidin kainalossa. Illalla Hugo nukahtaa vaunukoppaan, koska vaunut ovat samassa kerroksessa kuin olohuone. Kannan sitten vain vaunukopan makuuhuoneeseemme ja laitan pinnasänkyyn. Kun Hugo sitten herää syömään jää hän viereeni.

En voisi enää kuvitella nukkuvani ilman että kainalossani tuhisee oma rakas, joka samalla puristaa peukalosta. Ihan parasta. Hugo onkin lapsistamme ensimmäinen joka nukkuu näin paljon vieressä. Iida nukkui myös jonkin verran, mutta ei todellakaan näin paljoa. Muut puolestaan ovat nukkuneet yöt läpi jo viimeistään kahden kuukauden ikään mennessä siellä omassa sängyssä.

Vaikka Hugo nukkuu vieressä ja itse nukun koko yön samassa asennossa niin kaikki saavat nukuttua todella hyvin. Niinpä tämä ratkaisu on ollut ihan paras meidän perheelle. Lisäksi yöimetykset eivät tunnu rankoilta kun ei tarvitse edes nousta ylös. Edetään nyt vallan Hugon tahtiin ja katsotaan tilanteen mukaan miten tämä tästä etenee ja muokataan sitten näitä järjestelyjä uudestaan kun on sen aika.  Ennen en ole tiennyt kuinka ihanaa on nukahtaa joka yö se oma aarre kainalossa, mutta nyt tiedän. Se on jotain käsittämättömän ihanaa. Näin on hyvä juuri nyt.