Kaksplus.fi

Sivut

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Bataattisose vauvalle


Olen ostanut hedelmä -ja marjasoseet Hugolle vielä valmiina, mutta koitan silti tehdä mahdollisimman paljon soseita itse.  Niinpä nyt meidän keittiössä valmistui viimeksi se älyttömän nopea ja helppo sose valmistaa, nimittäin bataattisose vauvalle.

Ostin ison bataatin, jonka kuorin ja pilkoin aika pieniksi paloiksi. Kannattaa tietysti ostaa heti muutama kerralla, jos on tekemässä oikein isoa satsia. Sitten laitoin palat höyrykattilaan ja annoin pöhistä niin kauan että ne ovat pehmeitä. Aikaa tähän taisi kulua 15-20 minuuttia. Kun palat hieman jäähtyivät laitoin kaikki blenderiin ja lisäsin sekaan vettä. Tätä sen verran että koostumuksesta tuli hyvä.  Sen jälkeen annoin soseen jäähtyä hetken, jonka jälkeen laitoin soseen jääpalamuotteihin ja pakastimeen. Kun palat jäätyivät irrottelin ne vielä muoteista ja laitoin isompaan kannelliseen rasiaan. Näin sieltä on kätevä ottaa aina annospala ja antaa sellaisenaan tai lisätä joukkoon jotakin muuta. Näppärä tapa ja näin olen nyt toiminut kaikkien lasten kohdalla.

Noh, mitä Hugo sitten oli mieltä äidin kokkailuista? Eikö sitä niin sanota että kuvat kertovat enemän kuin tuhat sanaa, joten tässä muutama otos. 







Ensimmäisellä maistelu kerralla Hugo kakoi ja katsoi minua että mitä ihmettä justiin lykkäsit mun suuhun. Toisella kerralla aika sama juttu. Kolmas kerta meni jo paremmin ja nämä kuvat on otettu siltä kerralta. Joka kerta makuun totutaan enemmän ja ehkä ne äidin pöperöt alkaa maistumaan vielä, hih. Lapsihan tarvitsee monta maistamis kertaa jotta tottuu uuteen makuun, joten ei kannata lannistua vaikka vielä kuudennenkin kerran jälkeen irvistelee.

Hugo on onneksi ollut tähän mennessä kaikkiruokainen ja soseet ovat uponneet hyvin. Tarkoituksena olisi seuraavalla kerralla jättää bataattia paloiksi, jotta poika pääsee myös sormiruokailemaan. Äiti koittaa siinä sivussa sitten samalla antaa jotain sosetta suuhun, jos ruoka ei kulkeudu masuun asti.

tiistai 29. maaliskuuta 2016

Lapsimessut lähestyy + voita lippu messuille

Kuva: Messukeskus

Kevään kivoin viikonloppu lähestyy hurjaa vauhtia, nimittäin Helsingin Messukeskuksessa järjestetään lapsimessut 15-4. -17.4.2016. Samaan aikaan järjestetään myös Kädentaito, OutletExpo, Eläinystäväni (la-su) sekä Model Expo. Nähtävää riittää vaikka kaikille kolmelle päivälle.

Messuilla on aivan ihania näytteilleasettajia ja olenkin tehnyt itselleni jo pientä listaa missä pitää muistaa käydä. Ainakin nämä löytyvät listaltani: Papu, Gugguu, Muka va, Muumimaailma, Lumoan, Blaa, Meandi, Punavuoren peikko, Lasten Metsola, Mainio, Melli EcoDesign, Name it, Silverjungle ja monta muuta. Se on ainakin varma, että kaikki näytteilleasettajat meinaan katsastaa. Messuilla on luvassa huippu ohjelmaa lapsille. Vekarat-lavalla nähdään Satu Sopanen ja Tuttiorkesteri. Messuilla voi tavata myös Miinan ja Manun, sekä aina yhtä ihastuttavat Muumit. Lapsille on tarjolla myös ilmaista kasvomaalausta ja pääset ihastelemaan myös aitoa Onnelin ja Annelin nukkekotia. 

Viime vuonna olin lapsimessuilla ensimmäistä kertaa ja silloin bloggaajapassilla. Päätin hakea sitä myös tänä vuonna ja ilokseni pääsen tänäkin vuonna messuille bloggaajapassi rinnassani roikkuen. Vuosi sitten messuilin Hugo masussani ja tapasin muutaman bloggaajan. Se olikin yksi messujen ehdottomia kohokohtia. Tänä vuonna messut ovatkin erilaiset kun Hugo on matkassa masun ulkopuolella. Jännittävää nähdä mitä poika on tapahtumasta mieltä. Viihtyyköhän kuinka paljon rattaissa vai enemmän sylissä. Jos olet lähdössä messuilemaan pikkuisen kanssa niin kannattaa kurkata tänne.

Itse messujen lisäksi odotan todella innolla muiden bloggaajien tapaamista. On aina ihanaa päästä tutustumaan uusiin ihmisiin. Parin bloggaajan kanssa olemmekin jo suunnitelleet tapaavamme ja viettävämme messuilla aikaa yhdessä, ihan mahtavaa. On niin upeaa päästä näkemään niitä ihmisiä livenä, joiden blogeja on lukenut pidempään. Itse olen menossa messuilemaan lauantaina 16.4. ja jos satut minut näkemään niin tule rohkeasti nykimään hihasta. 


Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa lippu lapsimessuille. Lipun arvo on 18€ ja se oikeuttaa yhteen sisäänpääsyyn. Kerro kommenttikenttään monettako kertaa menet messuille, vai onko kyseessä ensimmäinen kerta. Muista myös sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun yhteyden jos voitto osuu kohdallesi. Arvonta alkaa nyt 29.3. ja päättyy 2.4. klo 23.00. Onnea arvontaan.

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Vauvan itku


Vauvat viestivät itkemällä, sillä he saavat vanhempien huomion ja kertovat jos jokin on vialla. Pieni itkevä vauva herättää hoivavietin ja monesti kun vauva nostetaan syliin itku voi helpottaa. Vauvalla on turvallinen olo sylissä. Itse olen reagoinut vauvan itkuun nopeasti, sillä en kyllä usko siihen vanhaan sanontaan että itku vahvistaa keuhkoja. Pyh sanon minä.  Ei vauva turhasta itke, aina on jokin syy. Itkuun voi olla syynä esimerkiksi märkä vaippa, väsy, kuumuus, nälkä, huono asento, ilma masussa, läheisyyden kaipuu, säikähtäminen yms. Joskus vauva voi olla myös erityisen itkuinen ja silloin syynä voi olla allergiaa, kipua tai refluksia. Vanhemmat oppivat ajan myötä tunnistamaan vauvansa itkun syyn. Ainakin meillä on kyllä erottanut koska itketään nälästä, tyytymättömyydestä tai kivusta.

Vauvan itkuisuus lisääntyy yleensä kahden viikon iän tienoilla, joskus vauva voi tietysti olla itkuinen alusta asti. Jotkut vauvat puolestaan voivat olla tyytyväisiä melkein koko ajan. Kun vauva itkee lohduttomasti puolitoista tai jopa yli kolme tuntia päivässä ja vaipanvaihto, imetys/pulloruokinta tai lohduttaminen ei auta, puhutaan koliikista. Siinä vauva yleensä itkee lohduttomasti, vetää selkää kaarelle ja huitoo käsillään. Itkeminen on yleensä iltapainotteista ja ajoittuu yleensä samaan aikaan. On myös mahdollista että itkua on pitkin päivää. Koliikkiin ei ole varsinaista hoitokeinoa, mutta monet ovat kokeneet vyöhyketerapian sekä äidin ruokavalion muutoksen auttavan. Yleensä koliikki loppuu siinä kolmen kuukauden tienoilla.


Refluksissa taas (nämä omia kokemuksia Hugon kanssa) vauva on itkuinen, levoton ja tyytymätön. Viihtyy rinnalla usein, mutta syö todella nopeasti ja saa usein rintaraivareita, sekä saattaa vetää itsensä kaarelle. Vauva oksentelee ja pulauttelee syömisen jälkeen, mutta joskus vielä jopa tunnin kuluttua siitä. Oksennusta voi joskus tulla myös nenästä. Meidän Hugo myös nieleskeli paljon, kun ruoka virtasi edestakaisin ja tämä selvästi tuntui ikävältä. Refluksi vauva viihtyy paljon sylissä ja mieluiten pystyasennossa. Lattialla meidän poika ei suostunut olemaan oikeastaan ollenkaan saatika masullaan, josta halusi heti pois.

Vauvan itku voi olla vanhemmille kova paikka, varsinkin jos vauva itkee paljon eikä mikään tunnu auttavan. Se saattaa nostaa ilmoille kysymyksen, miksen minä osaa? Mitä teen väärin kun vauva vain itkee? Avuttomuuden tunne on jotakin niin kamalaa, sitä kun tekisi mitä vain jotta pienellä olisi hyvä olla. Sitä kantaa, vaihtaa asentoa, lohduttaa, suukottaa, kuivaa kyyneleitä, antaa ruokaa, hieroo masua ja tekee vaikka kuinka monta kyykkyä, Itsellä nousi aikoinaan myös mieleen ajatuksia siitä pitävätkö muut minua huonona äitinä, kun en saa lapsen itkua loppumaan?


Vauva voi alkaa itkeä myös säikähtäessään. Olen pistänyt merkille, että myös vanhemman reaktiolla on paljon vaikutusta siihen miten lapsi reagoi. Jos vauva vaikka koppasee heiluttamallaan lelulla itseään päähän, hän pysähtyy ja vilaisee miten vanhempi reagoi, Jos äiti/isi sanoo ai ai ja ilme on hieman surullinen, alkaa vauva yleensä itkeä. Jos taas sanoo vaan oh hoh ja ei käynyt kuinkaan ja ilme on iloisempi, saattaa vauva vastata hymyllä ja jatkaa lelun heiluttelua.

Onneksi vauvan itku kuitenkin helpottaa jossakin vaiheessa. Yleensä helpotusta on luvassa kolmen tai neljän kuukauden iässä ja refluksilapsellakin kiinteät usein helpottavat, ainakin jonkin verran. Eräänä päivänä saatat vain pistää merkille, että tänään ei joutunutkaan hytkyttämään niin kauan kuin yleensä tai että vauva jopa viihtyy pidempiä aikoja lattialla. Itku on vauvan tapa kertoa meille vanhemmille jonkin olevan vialla. Lapsen kasvaessa me vanhemmat opimme tunnistamaan mitä pieni meille itkullaan viestii ja osaamme toimia sen mukaan.

Kokemukset kirjoitettu omien lasten kohdalta.

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Pääsiäinen sisältää herkuttelua


Meidän pääsiäinen sisältää herkuttelua, lähinnä pääsiäismunien muodossa, meillä ei esimerkiksi kukaan välitä mämmistä. Porkkanakakkua meillä oli pikkuisen ja mietin pitäisikö tehdä vielä mangojuustokakkua. Munia löytyy eri näköisiä ja makuisia, mutta kinderit taitaa maultaan olla niitä kaikkien suosikkeja. Kääreiden rapinaa ja keräilemistä. Jännityksellä odotetaan mitä niiden sisältä paljastuu. Yleensä ei mitään kamalan järkevää, mutta lasten mielestä ilmeisesti ihan kivoja. Äidin mielestä ne taas ovat ihan kräässää ja eihän nuo lapsetkaan niillä leiki. Hetken katsovat, herkuttelevat suklaalla ja sen jälkeen, ne yleensä koottavat lelut, pyörii vaan lattioilla. Äiti sitten vaivihkaa ne hävittää ja kukaan ei ole kaivannut perään. Silti se yllätys on aina se paras juttu. Napsahduksia -blogin Nadja kirjoittikin juuri munien ylläreistä.

Meillä piilotellaan munat ja lapset pääsevät niitä sitten etsimään. Erilaisia piiloja on vuosien aikaan ollut ja parhaimpia niistä taitaa olla mm. taskut, lapaset, kananmunakenno, saunankiuas, lampun päälle jemmatut (lapsilla sellainen kuu-ukko valaisin niin siihen saa hyvin killumaan), leipäkori, hyllyille taulujen taakse, lelulaatikoihin tai kenkään. Hyvällä säällä niitä on piiloiteltu myös ulos esimerkiksi leikkimökkiin, postilaatikkoon ja puun oksalle. Joskus niitä etsitään myös karttojen kanssa tai sitten vihjeiden avulla. Voi sitä lasten ilmettä kun pääsevät noita availemaan ja kuinka jännittävää onkaan nähdä mitä sisältä paljastuu. Ja on niin hauska seurata vierestä kun toiset niitä niin tohkeissaan etsivät. Huomenna siis edessä munien etsintää. Piilotellaanko teillä munia?

Ihanaa myös kun edessä on pidempi viikonloppu ja täten enemmän yhdessä olemista. Kimbleä ollaankin pelattu nyt ahkeraan koko perhe. J lähti lasten kanssa myös pilkillä käymään, vielä kun se on mahdollista. Toiveissa myös niitä aurinkoisia päiviä ja toivottavasti nuo sataneet lumetkin sulaisi pika vauhtia pois. Talvi riittäisi nyt ja kevät saa tulla.

Mukavaa lauantaita kaikille.

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Helsingin hälinässä


Olen kotoisin Nokialta, mutten ole asunut siellä yli 15 vuoteen. Tampere on tullut siinä samalla todella tutuksi ja siellä tulee käytyä vieläkin todella usein. Sen sijaan viime lauantainen Helsingin visiitti oli toinen elämässäni, ellei peräti ensimmäinen kerta, kun olin Helsingin keskustassa. Ei ole kyllä ollut oikein asiaa käydä tuolla päin pyörimässä, joten oli kiva lähteä käymään kun mahdollisuus siihen tuli. Aikaa tosin sellaiselle ylimääräiselle kiertelylle ja ostosten tekemiselle ei ollut kuin hetki, mutta kerkesi siinä sentään jotakin.

Hieman olimme "hukassa" kun astuimme rautatieaseman ovista pihalle Helsingin hälinään. Siinä hetken seistyämme ja katseltua mihin suuntaamme, kerkesi kaksi eri ihmistä tulla kysymään neuvoa, valitettavasti emme osanneet opastaa kumpaakaan. Oli kyllä mahtava huomata että muutama muukin oli ihan yhtä pihalla, heh. Ja kiitos älypyhelimen navin, suunnistimme sen avulla paikasta toiseen, niin kuin näytti tekevän aika moni muukin. Tosin Forumin ostoskeskukseen löysimme kyllä ihan ilman sitä, hih.

En muuten koskaan ollut käynyt niin kivassa lastenhoitohuoneessa kuin mikä Forumilla oli. Monesti lastenhoitohuone on vain isompi vessa, jossa sitten saattaa haista se itse ja oven taakse saattaa kerääntyä jopa jonoa. Niissä käy myös sellaista porukkaa, joka ei jaksa odottaa vuoroaan normaaliin vessaan. Monesti noissa vessoissa on se kuppainen nojatuoli, jossa sitten pitäisi syöttää. No toista oli tuolla. Lastenhoitohuone oli todellakin huone ja kaiken lisäksi se oli Muumi-aiheinen. Siellä oli kivoja muumin kuvia seinillä, televisio josta pyöri muumeja, suloiset kalusteet, vaunuparkki kivojen hattivattien alla, vaipanvaihtohuone, wc, ja mahdollisuus lämmittää ruokaa. Samassa tilassa oli myös syvennys jossa mahdollista imettää tai ruokkia vauva pullolla, mukava tuoli ja verho jonka pystyi vetämään eteen. 




Tuollaisia huoneita saisi olla enemmänkin. Ennemmin sitä tuonne ottaa sen sisaruksen mukaan siksi aikaa kun syöttää vauvaa, kuin sinne pieneen vessaan. Satuimme tuonne hyvään aikaa, sillä siellä ei ollut ketään, joten istahdin syöttämään Hugon tuohon ihanaan Artekin Muumi-pöydän ääreen. Hehkutin tuota tilaa vielä moneen kertaan, sillä oli se niin kiva. Mukava ruokkia vauva tuollaisessa paikassa.

Muutamat kaupat mentiin läpi, mutta kyllä tuonne saisi varata aikaa rutkasti enemmän, kuin mitä meillä oli. Löysin Hugolle Newbien nallepyllyt, joita lähdin sieltä vähän katselemaan. Jokaiselle lapselle toin jotakin pientä tuliaisena. Olisi varmasti tehnyt ihania löytöjä, sillä olihan valikoimat todella suuret. Mutta sitä aikaa olisi saanut olla enemmän. Joskus on kyllä pakko lähteä käymään tuolla ihan ajan kanssa.


Oli kyllä oikein mukava pistäytyä ihmettelemässä Helsingin menoa. Onhan se nyt ihan erilaista meininkiä kuin täällä maalla, jossa on vain kourallinen asukkaita. Hugo kurkki ihmeissään rattaista kun ihmisiä tuli välillä virtana vastaan. Ainakin riitti paljon katseltavaa. Seuraavan kerran suuntaamme sitten kohti Helsinkiä, kun vuorossa on lapsimessut. Tuskin maltan odottaa. Kannattaa pysyä kuulolla, sillä jossain vaiheessa polkaistaan käyntiin pieni arvonta, jossa voi voittaa liput lapsimessuille.

Mukavaa perjantaita kaikille.

torstai 24. maaliskuuta 2016

Stokke Steps syöttötuoli kokemuksia


Hugo on nyt ahkeraan testaillut tuoliaan, joten tässä teille Stokke Steps syöttötuoli kokemuksia. Voin kyllä sanoa, että hän todellakin näyttää viihtyvän siinä. Päivä päivältä pidän tuosta enemmän ja olen vain aina tyytyväisempi siitä että päädyimme juuri tuohon tuoliin. Hugo syö vielä vain kerran päivässä sosetta, mutta istuu syöttiksessä kun me syömme, ellei sitten touhota lattialla. Siinä istuessa on samalla kiva katsella leluja. Pian, oikeastaan jo ensi viikolla, Hugo syö kiinteitä kaksi kertaa päivässä. Näin tuolissa istutaan aina vain enemmän ja enemmän.

Suurena plussana pidän tuossa tuolissa valjaita. Olemme käyttäneet niitä alusta asti ja Hugo ei ole niistä mitään mieltä. Välillä hän ottaa niistä kiinni ja ihmettelee mitkä ne oikein ovat, mutta sen jälkeen antaa olla. Nyt kun hän tottuu niihin alusta asti, niin ei tule myöhemmin sitten kamala ongelma niiden laittamisesta. Kun säädöt laittoi pienimmälle, niin ne olivat juuri oikean kokoiset Hugolle. Avaus systeemi on helppo ja myös sellainen, ettei tarvitse pelätä että poika oppisi sen kasvaessaan heti itse avaamaan.



Hugo istuu tuolissa todella tukevasti ja vaikka on valjaissa pystyy silti liikkumaan hyvin. Jalat ovat mukavasti leveän tason päällä. Selkänojan taakse jää kiva tyhjä kolo, jonne on kiva laittaa muutama lelu jemmaan, jos ruokailun aikana tarvitaan jotakin katseltavaa. Samoin sinne voi laittaa vaikka ruokalapun säilöön. Meillä sieltä löytyy usein kirja sekä se ruokalappu. Tuota selkänojaa pystyy siirtämään yhden pykälän taaksepäin, kunhan Hugo kasvaa. Siirrettäessä se myös nousee pykälän ylöspäin, jotta se on istujalle mukavammalla korkeudella.

Tuolin istuinosa on muovia ja annan siitä ison plussan. Se tulee olemaan niin helppo puhdistaa, varsinkin kun aloitamme sormiruokailun. Nytkin sen puhdistaminen on ollut niin helppoa ja jopa hieman kuivahtaneet tahrat hedelmäsosetta lähti hyvin irti kostealla liinalla. Ainoa pieni miinus tuossa muoviosassa on se, että se imee tehokkaasti koirankarvaa. Ei kuitenkaan mitään järkkyä määrää, eikä tavitse olla jatkuvasti niitä poistamassa, mutta jonkin verran kuitenkin. Eipä tuo nyt kuitenkaan ole meitä haitannut.



Isot plussat tuoli saa myös siitä ettei se heilu ja hytky, vaikka Hugolla onkin siinä välillä vauhti päällä. Kertaakaan ei ole tarvinnut jännittää että tuoli kippaisi tai vastaavaa. Meidän testailut jatkuu tästä eteenpäin edelleen ahkeraan. Kiva nyt seurata millainen tuoli on käytössä kun poika tuosta kasvaa vauhdikkaaksi taaperoksi. Tähän asti olemme kyllä olleet erittäin tyytyväisiä ja voimme ihan aidosti suositella tätä muillekin.

Alla olevista linkeistä pääset kurkkaamaan mitä olen aiemmin kirjoittanut tästä tuolista
Mahtava syöttötuoli kasvaa lapsen mukana
Aino testaa Stokke steps

*Postaus toteutettu yhteistyössä Oz Baby kanssa.
Kannattaa käydä kurkkaamassa heidän sivuilta pääsiäisen oztos ale koodit. Alennusta koodeilla koko pääsiäisen ajan 22.3.-29.3.2016.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Lapsen ikävä


Aino otti todella raskaasti minun viikonlopun reissun. Jo torstaina hän ilmoitti ettei halua, että äiti lähtee pois. Takertui enemmän minuun kiinni ja ilmoitti kuinka lähtee mukaan. Perjantaina sitten ilmoitin hänelle, että äiti lähtee tänään mutta on vain kaksi yötä poissa ja palaa sitten sunnuntaina. Aino jäisi kotiin isin ja sisarusten kanssa. Selitin myös että Hugon on lähdettävä äidin mukaan, koska hänen on saatava välillä tissiä. Aino ilmoitti krokotiilin kyyneleet silmissä, ettei se käy ja meidän molempien olisi jäätävä kotiin. 

Kyllä oli äidillä kyynelissä pidättelemistä, kun tyttö katsoi surullisena kun pakkasin kasseja. Pukiessani takin päälle piti tyttö tiukasti jalastani kiinni, katsoi minua silmiin surullinen ilme kasvoillaan ja sanoi "älä lähde". Lapsen ikävä, se riipaisi sydämestä ja kovaa. Nielin itkuni ja halasin tyttöä lujaa. Tiesin että hän pärjäisi, joten en halunnut pitkittää lähtöäni sen enempää. Annoin halin vielä Matiakselle ja sitten suljin oven perässäni. Aino katsoi ikkunasta, heilutti yhä se surullinen ilme kasvoillaan, kyynel poskella valuen.  Tuo ilme piirtyi verkkokalvoilleni ja pysyi siinä koko ajomatkan. Vuodatin matkalla muutaman kyyneleen, niin pahalta tuntui kun pieni jäi ikävöimään.

Aino oli koko perjantain itkuinen. Illalla kun soittelin Iidan, Matiaksen ja Lumin kanssa kuuli Aino että olen puhelimessa. Sen sijaan että hän olisi halunnut puhua kanssani, alkoi hän itkeä lohduttomasti. Illalla nukkumaan meneminen oli ollut todella vaikeaa ja vain äiti olisi kelvannut. J sanoi että pitkään kesti, että hän viimein sai tytön nukkumaan. Seuraava päivä olikin sujunut jo paremmin, mikä oli helpotus itselleni. Tiesin ettei Ainolla olisi hätää, kunhan pääsee pahimman ikävän ohitse.

Sunnuntaina kotio tullessani tyttö oli virpomassa sisarustensa kanssa, ja kun hän sitten tuli kotio kuului jo kaukaa onnellinen huuto "Äitiiiii!" Tyttö halasi, halusi syliin, suukotti poskeani ja kertoi innoissaan mitä oli ollut tekemässä. Kuinka ikävä minulla olikaan ollut ja niin oli Ainollakin. Loppu päivän hän istui vain sylissäni ja jos hävisin silmistä oli tyttö jo hädissään etten vain ole lähtenyt.

Tämä teki kyllä meille molemmille hyvää. Ainolla on jokin vaihe nyt menossa, että vain äiti kelpaa ja vain äiti saa tehdä. Oli siis hyvä että välillä isi oli se joka hoitaa ja jonka kanssa puuhaillaan. Nyt Aino on jo normalisoitunut ja tietää etten lähde kauppaa tai lenkkiä kauemmas. Tosin kyllä hän on jo kerran jäänyt ikkunan taakse heiluttamaan kyyneleet silmissään.

tiistai 22. maaliskuuta 2016

Mitä hankkia ennen vauvan syntymää?



Kun testiin piirtyy vihdoin ne toivotut kaksi viivaa, alkaa jännittävä aika. Oman lapsen odotus. Noiden viivojen näkeminen on aina yhtä ihanaa ja sykähdyttävää. Sitä leijuu ilmassa ja tekisi mieli huutaa koko maailmalle tämä ihmeellinen uutinen. Pian kuitenkin iskee pelot siitä, että saankohan sittenkään pientä syliin ja odotus saattaakin pysyä salaisuutena. Kun odotus etenee niin jossain vaiheessa herää kysymys, mitä hankkia ennen vauvan syntymää?

Olipa lapsi sitten ensimmäinen tai viides, niin ainakin omalla kohdalla olen pohtinut näitä asioita. Miettinyt mitkä ovat ne pakolliset ja mitkä kerkiää kenties ostaa myös myöhemmin ja mitä meillä jo on. Vauvan tarvikkeita kun myydään niin tuhoton määrä, että välillä sitä on vähän väkisinkin hieman pihalla siitä, että mitä nyt todella tarvitsee. Lisäksi vauvat ovat täysin erilaisia, se mikä toimi toisella, ei välttämättä toimikaan enää toisella. Listaan nyt mitkä me olemme kokeneet hyviksi hankkia ennen vauvan syntymää. Jos tästä listasta olisi apua jollekin muulle. Pitää vielä sanoa, että jos ottaa äitiyspakkauksen, niin osa näistä tuleekin siinä mukana. Tosin suurin osa vaatteista on kyllä todella suuria alkuun.



Vaunut: Ne ovat ehkä ne joita kaikki katsovat ihan ensimmäisenä. Vaunuviidakko on aikamoinen ja välillä niiden oikeiden vaunujen löytyminen voi olla haastavaa. Ei siis kannata tehdä hätiköityjä päätöksiä, vaan miettiä mitkä ominaisuudet ovat itselle tärkeitä ja millaisessa maastossa niiden kanssa liikkuu. Me olemme tykänneet, että vaunut ovat heti valmiina kun pieni tulee kotiin, sillä vauva voi nukkua niissä myös sisällä. 

Pussukka vaunuihin: Jos ei ota äitiyspakkausta ja vauva syntyy viileillä ilmoilla, on hyvä että vaunuissa on jokin pussukka, johon pienen saa. Näitähän on vaikka minkälaisia. Itse olen kyllä tykännyt paljon myös tuosta äitiyspakkauksen pussista, mutta meiltä löytyy myös Eisbärchen isompi lämpöpussi.

Pinnasänky+patja: On ollut meidän neljällä ensimmäisellä ihan ehdoton, sillä kaikki ovat nukkuneet omassa sängyssä. Niin teki myös Hugo alkuun, kunnes sitten on  nukkunut joko vieressäni tai vaunukopassa joka on nostettu pinnasänkyyn.

Reunapehmuste: Itse olen halunnut tehdä pinnasängystä pesämäisen ja turvata ettei pieni paukuuta käsiä pinnoihin. Niinpä olen halunnut pinnasänkyyn tuon reunapehmusteen. Niitä löytyykin vaikka minkälaisia, joten valinta ei ole helppoa.

Peitto, pussilakanoita, lakanoita ja patjansuoja: Lakanoita kannattaa olla valmiina jo muutamat, sillä meillä ainakin vauvoilla välillä sattunut tulla vaipasta ohivuotoja tai puklut. Jos ottaa äitiyspakkauksen, niin siellä nuo kaikki tulevatkin. Kannattaa silti ostaa muutama varakappale lisää.

Hoitopöytä+alusta tai hoitoalusta pöydälle: Hoitopöytä ei ole välttämätön hankinta, itse olen tykännyt siitä. Mutta asiansa ajaa myös hoitoalusta lipaston, pesukoneen tai vaikka kodinhoitohuoneen pöydän päällä.


Sitteri: Meillä on ollut alusta asti erittäin tarpeellinen. Vauvan on saanut laskettua siihen hetkeksi. Lisäksi siinä onnistuu myöhemmin ruuan ensi maistelut.

Kaukalo jalustalla ja kaukalopussi: Jos tiedossa on automatkoja niin kaukalo on aivan ehdoton. Meillä on ollut jalustaan kiinnitettävä kaukalo ja sille lämpimät suosittelut. Väärin asennuksen riski on pieni, kun kaukalo vaan klikataan paikoilleen. Kaukalopussi on myös erittäin hyödyllinen, jos vauva syntyy sellaiseen aikaan, kun pukemista on paljon edessä. Esimerkiksi meidän Hugo on elokuinen ja pussi on ollut paljon käytössä.

Kylpyamme, mittari ja kylpyöljy: Pienet vauvat usein pitävät vedestä ja meillä nuo ovat olleet kovia kylpemään. Ammeita on niin jalustallisia kuin ilmankin. Jalustallinen on kuitenkin erittäin mukava kylvettäjälle. Plussaa on myös se, jos ammeen pohjassa on tulppa. Silloin sen tyhjentäminen sujuu kätevästi. Mittari tuleekin äitiyspakkauksen mukana. Itse olen tykännyt lurauttaa pienen määrän vauvalle tarkoitettua öljyä kylpyveteen. Samoin se toimii tarvittaessa karstan poistamisessa.

Hiusharja, kuumemittari, vanulappuja: Hiuksia, niitä vähäisiäkin kannattaa harjailla alusta asti, sillä se hieman estää karstan tulemista. Kuumemittari on mielestäni hyvä olla ihan varuilta kaapissa. Taipuisat on mukavia, ne ei tunnu niin  ikävältä pienessä kainalossa. Vanulapuilla on hyvä suorittaa aamu ja iltapesuja. Tai sitten voi ostaa pieniä kesto lappuja tähän tarkoitukseen.

Bepanthen, talkki, topseja, keittosuolatipat ja kynsisakset: Bepanthen on kyllä yksi suosikki rasvoistani, joten sitä suosittelen hankkimaan. Talkki on myös ollut kovassa käytössä, tietysti perunajauhot ajavat hyvin talkin asemaa. Topseja tarvitsee navan puhdistamiseen ja keittosuolatippoja on hyvä löytyä kaapista.



Bobyt: Meidän lapset ovat olleet syntyessään sen kokoisia, että ovat hukkuneet jopa niihin 50cm bodeihin. Olenkin hommannut niitä heti useamman, sillä liian suuret vaatteet vauvalla ovat aika ikävät. Toinen kun tulee melkein läpi liian suuren bodyn kaula-aukosta. Lisäksi lapsemme ovat puklailleet sen verran, että vaatteita meni päivässä useammat. Olen suosinut kietaisu mallisia bodeja. Ne on helppoa pukea vastasyntyneelle, kun päätä ei tarvitse pujotella. Lisäksi iso plussa on, jos bodyssa on kääntöhihat, näin pieni ei pääse raapimaan itseään.

Housuja: Housuista meillä on toimineet parhaiten ihan normaalit housut, puolipotkareissa ja potkareissa jalat ei meinaa pysyä ollenkaan punteissa. Tämä on kuitenkin lapsikohtaista ja kannattaakin varata muutamat erilaiset housut, jotta sitten tietää mikä on paras omalle pienelle.

Sukkia, villasukat ja hanskat: Pienet varpaat ja sormet kylmiävät sisälläkin nopeasti, myös villasukkia voi pitää helposti kesälläkin, varsinkin kun ilmat ovat välillä todella viileitä. Jotkut ohuet hansikkaat on hyvät laittaa käsiin, jottei pieni pääse raapimaan kovasti itseään. Toki sukatkin käyvät hyvin tähän.

Yöpuku: Meillä on ollut sekä nepparillisia, vetoketjullisia, terällisiä ja terättömiä.

Haalari+lämpimät töppöset ja hansikkaat: Riippuu tietenkin mihin aikaan vuodesta vauva syntyy, että tarvitaanko sellaisia. Jos vauva syntyy kesällä, jää näiden ostamiselle hyvin aikaa.

Päähineet: Kypärämyssy suojaa kivasti vauvan kaulaa. Tietysti vauvan syntymäkuukausi vaikuttaa millainen kannattaa ostaa. Nauhalliset ovat aika hyviä, ne kun pysyvät paremmin päässä.

Tutteja+tuttiketju, vaippoja ja harsoliinoja: Me olemme ostaneet ja keittäneet tutit valmiiksi ennen vauvan syntymää, Olemme sitten pakanneet ne sairaalakassiin ja ottaneet tarvittaessa heti käyttöön, jos on ollut tarvis. Vaippoja kannattaa varata kotio ainakin yksi pikkuinen paketti, Riippuu vähän vauvasta mikä vaippa ja koko istuu. Meillä Liberon 1 on ollut kaikille sopiva. Harsot ovat meillä olleet käytössä jo sairaalasta asti, sillä olen käyttänyt niitä imettäessä.


Mielestäni myöhemmin kerkiää hommata sitten itkuhälyttimen, kantorepun, leikkikaaren, tuttipulloja, (korviketta,) pottaa, syöttötuolia ja leluja. Varsinkin leluja vauvat voi saada silloin jo kun heitä tullaan katsomaan. Äidille kannattaa mielestäni ostaa ennen vauvan syntymää: imetysliivit, liivinsuojia (kestoliivinsuojat on hyviä), rintakumit, maidonkerääjä, imetyspaita, nännivoide. Myös mukavat alushousut ja siteet kannattaa varata valmiiksi.

Tässä oli nyt lista niistä tarvikkeista, mitkä me olemme kokeneet hyväksi hankkia ennen pienen syntymää. 

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Miksi kävinkään Helsingissä?


Lauantai oli kyllä erittäin odotettu päivä. Perhosia oli havaittavissa aamulla masussa, kun juna puksutti kohti Helsinkiä. Tunnelma oli odottavat ja pää tyhjennetty, jotta se sisäistäisi kaiken mahdollisen tulevan informaation. Tämä äiti nimittäin matkusti Helsinkiin aivan erityisen ihanasta syystä.

Junan saapuessa Helsinkiin oli hetki ylimääräistä aikaa, joka kului puikkelehtien ihmisvirran keskellä, katuja tallustellen ja ostoskeskuksessa pyörien. Lapsille tarttui mukaan jotakin ihanaa. Kello kuitenkin tikitti kovaa vauhtia ja niinpä itse reissun kohokohta lähestyi. Jännitys kasvoi, sillä edessä oli ihanien bloggaajien tapaaminen ja kaiken päälle vielä koulutusta. Koulutus järjestettiin Hub13 todella kivoissa tiloissa. Kätevä paikka, josta yhteisöt yritykset voivat vuokrata tiloja omaan käyttöönsä. Hugo jaksoi koulutuksen erittäin hienosti. Lopussa alkoi hermostua, mutta pienet unet saivat pojan jälleen paremmalle tuulelle.




Pää täynnä uutta informaatiota ja aivan mahtavia keskusteluita siirryimme porukalla jatkamaan päivää Tony's deli -ravintolaan. Puheensorinaa, iloisia ihmisiä, mahtava yhteishenki, ajatusten vaihtoa ja niin hyvää ruokaa. Kaiken kukkuraksi jokainen heistä niin mahtava tyyppi, että oikein harmitti kun tiesin junan starttaavan jo samana päivänä takaisin kotia kohti. Pitää myös mainita, että meidän Hugo selviytyi hienosti ravintolassa ja käyttäytyi oikein hienosti. Tuon pienen hymypojan kanssa koko päivä sujui todella mukavissa merkeissä.



Aivan uskomaton päivä oli. Pää täynnä uutta infoa ja niin hyvä fiilis kaikista tapaamisistamme ihmisistä. Kuvaaminen jäi himpun verran vähälle, sillä pieni mies piti välillä äidin kiireisenä. Kiitos myös ihanalle siskolle, kun olit auttamassa ja matkaseurana.

Kiitos kaikille mukana olleille bloggaajille, ootte ihania kaikki, pus.


sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Vauvan kanssa junassa



Kun jokin aika sitten kuulin että saisin tilaisuuden lähteä käymään Helsingissä, mietin että milläköhän sinne lähtisin. Kestäisikö vauva pitkän automatkan, kun ei pahemmin viihdy hereillä kaukalossa niitä lyhyitäkään. Entäs kuka lähtisi mukaan ja koittaisi saada pojan viihtymään? Päätin, ettei auto todellakaan ole se meidän vaihtoehto. Samoin kuin ei linja-autokaan. Niinpä juna oli se ainoa jäljelle jäävä. Se tiesi kuitenkin ensin tunnin ajomatkan, jotta pääsisin juna-asemalle, niinpä lähdin matkaan jo edellisenä päivänä.

Eilinen starttasi aamusta jo varhain ja Tampereen rautatieasemalla oltiin kellon näyttäessä 07:15. Onneksi Hugo heräili aamusta jo itse ajoissa, eikä häntä tarvinnut herättää erikseen. Rattaat saatiin junassa kivasti niille varatuille paikoille ja Hugo istui ehkä hieman pölmistyneenä sylissäni. Ihmetteli kovasti, että missä kummassa ollaan. Kun juna lähti liikkeelle, katseli toinen ikkunasta ja hymyili. Ohi vilisevät maisemat oli mielenkiintoista seurattavaa. Olihan se ihan mahtavaa, kun niitä sai katsella äidin sylistä, joko istuen tai siinä seisten.

Parin tunnin matka sujui ihan mukavasti. Kun nälkä iski, oli helppo imettää, sillä kanssamatkustajiakaan ei ollut kuin muutama. Pienet hörpyt "maitobaarista" otettuaan oli hyvä ottaa pienet unet. Ja eikä kauankaan kun olimme jo niin lähellä Helsinkiä, että puimme haalarin takaisin päälle. Takaisin tultiin iltajunalla ja voi kyllä mikä helpotus se oli. Matka meni nopeasti ja poika sai olla niin lähellä, ettei takaisin tullessa kuulunut yhtään itkua. Vauvan parhaimpina viihdykkeinä junassa toimi muutama oma lelu, tulostettu junalippu, vesipullo sekä viereisellä penkillä istuva äiti, muutaman kuukauden ikäisen vauvan kanssa.

Vauvan kanssa junalla matkustaminen oli niin helppoa. Nälän iskiessä ruokaa pystyi tarjota heti, vaipan vaihtaminen onnistui helposti hoitohuonessa, rattaat sai kätevästi niille varatulle paikalle ja mikä parasta, vauvan ei tarvinnut nököttää vain kaukalossa eikä matka keskeytynyt sen vuoksi, että toinen hermostuu. Oikein harmittaa kun junia ei kulje ihan meidän kylältä. Nimittäin niin helppoa tuo matkustaminen oli. Hugo ainakin nautti, sillä hänelle se autolla matkustaminen ei olisi ollut mieluinen vaihtoehto.

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Seitsemän kuukautta


"Äidin pieni tirriäinen, 
niin kovasti hän kasvaa. 
Oppii uutta jatkuvasti, 
uusia makujakin jo maistaa

Tutkii paikat, seurailee,
 niin kovasti myös juttelee.
Tuota pientä tirriäistä voisin vain tuijottaa,
monta suukkoa aion hänen poskelleen muiskauttaa."


Aina näiden postausten kohdalla päivittelen sitä, kuinka nopeaan aika menee ja minun pieni kasvaa. Mutten vaan voi sille mitään. Tämä tahti on vaan niin käsittämätön. Ne sanat vaan ryöpsähtää aina suusta, kun taas pienelle tulee ikää yksi kuukausi lisää. Miten tämä vauva vuosi onkin aina yhdessä hujauksessa ohi?



7kk iässä hän

Hymyilee koko ajan kuin Naantalin aurinko

On niin iloinen, että itselläkin on poskipäät koko ajan hymyilystä kipeät

Käyttää kovasti ääntään ja juttelee

Nauraa hekottaa ääneen aina kun edes näkee että kutittava käsi lähestyy

Kuolaa vieläkin aivan mahdottomasti

Kuolaamisesta huolimatta ei omista vielä yhtään hammasta

Imeskelee omaa alahuultaan

Syö tuttia ja ottaa sen monesti pois suusta ja tutkailee sitä

Nostaa kädet ylös ja aukoo nyrkkejään, samalla katselee kuinka ihmeelliset ne on

Syö omia varpaitaan edelleen



Sylissä seisominen on parasta

Istuminen syöttötuolissa on mukavaa ja sohvallakin pysytään jo hetki istuen, kunnes keikahdetaan kyljelleen. Lattiallakin ollaan istumista jo harjoiteltu.

Lattialla viihdytään niin älyttömän hyvin, verrattuna entiseen

Paikasta toiseen liikutaan kierimällä, näin pääsee kätevästi kiinni leluihin

Pyllyä koitetaan punkea ylös

Lattialla ollessa ollaan myös välillä "lento asennossa", tällä tyylillä ei vain pääse eteenpäin

Vaatekoko aikalailla 68cm jotkut pienet 74cm päässeet käyttöön

Vaipoista käytössä Liberon 4 koko. Kolmonenkin menee, mutta nelosen saa kivasti käärittyä ympäri

Kylpeminen on hauskaa puuhaa, samalla saa äitikin kylvyt. Niin paljon vesi loiskuu

Peilit ovat edelleen huippu hauskoja




Hugo vierastaa nyt valtavasti, varsinkin naisia

Äidin perään itketään, jos kävelen vain ohi

Äidin imetyskoru viedään heti suuhun kun se nähdään

Näyttelee nyt harvemmin kieltä

Uutena taitona kiva maiskutusääni

Kukkuu leikki on aikas hauska juttu

Kirjojen ja lehtien lukeminen on kivaa

Kynsiä leikatessa koittaa ottaa saksista kiinni

Lempi lelut ovat siskon dublot, Sophie kirahvi, kaukosäädin, leivinpaperi

Seuraa kovasti mitä ympärillä tapahtuu




Nukkuu yleensä kahdet päikkärit, mutta joskus kolmannetkin

Nukkuu yhdet päikkärit vaunuissa ulkona

Yöt nukkuu pääosin äidin kainalossa

On maistanut: Mangoa, vadelmaa, mustikkaa, omenaa, aprikoosia ja ananasta. Sekä hieman banaania ja puolukkaa. Hitaasti, mutta varmasti edetään

Syöttötuolissa istuessa taputtaa käsillä pöytää

On rintamaidolla ja syö 7-8 kertaa päivässä

Yöllä herää syömään kaksi kertaa

Pulauttelua on vieläkin, mutta pysynyt aika samana verrattuna kuukauden takaiseen

Äidin hiuksissa roikkuminen on kivaa

Myös äidin naamasta ja kaulasta on kiva ottaa oikea puristusote




Hugo on valloittava pieni poika, jonka kasvua on aivan uskomattoman ihanaa seurata. Uusia juttuja tulee koko ajan ja kuinka ihana on seurata kun hän vihdoin pääsee omalla tyylillä eteenpäin ja valloittaa nyt meidän kodin lattioita.

torstai 17. maaliskuuta 2016

Jännittävä viikonloppu tiedossa


Tällä äidillä on edessä mielenkiintoinen ja ehkä hieman jännittäväkin viikonloppu. Huomenna pakkaan kamat ja Hugon autoon ja ajelemme kahdestaan siskolleni yökyläilemään. Ihanaa päästä välillä vähän pois kotoa ja keskittyä vain yhteen lapseen. Muut jäävät J:n kanssa kotiin. Tämä tekee myös erittäin hyvää muille lapsille, viettää aikaa isin kanssa.

Lauantaina jännitystä onkin edessä, kun tämä äiti nousee pitkästä aikaa, siis todella pitkästä aikaa junaan ja hurauttaa sillä Hugon ja siskoni kanssa  H e l s i n k i i n, iik.  Kyllä vain. Edessä on siis oikea seikkailu, heh. Juna lähtee aikaisin aamulla ja katsotaan mitä Hugo siitä tuumaa. Uskon kuitenkin että parin tunnin junamatka on vauvalle ja äidille mielekkäämpi, kuin kolmen tunnin automatka ja päätön palloilu keskustassa. Saatika jos pitäisi metsästää autolle paikkaa ja maksaa siitä hunajaa. 

Päivä Helsingissä sisältää hieman kaupoilla käymistä, uusien huippu ihmisten tapaamista, uutta informaatiota ja toivottavasti hyvää ruokaa. Niin malttamattomana jo odotan viikonloppua. Hieman myös jännään mitä Hugo on reissusta mieltä, mutta eiköhän hän siitä hyvin selviydy. Enemmän ehkä mietin miten löydän sieltä mitään, sillä en ole Helsingin keskustassa tainnut käydä kuin kerran enemmin ja siitäkin aikaa ihan hirmuisesti. No mutta siskon kanssa kivaa seikkailua edessä. Ei voi tulla kuin kiva päivä.

Tässä hieman jo kauhistelen, kuinka paljon muutaman päivän reissuun voikaan tarvita pieni ihminen tavaraa. Itselle nyt riittää ihan muutama vaate, meikit ja hammasharja. Mutta Hugolle pitää tyyliin pakata kaikki. Vara vaatteet kaikille päiville, vara vaatteiden vara vaatteet, ruokaa, vaippoja, sideharsoja, rattaat, vaunukoppaa, leluja, talkkia, rasvaa.. Lista on aika loputon. Mutta parempi varautua kunnolla, ettei jotain tule heti ikävä. Tosin onhan siinä kauppojakin, että pääsee kyllä ostamaan, mutta silti.

Tulen varmasti kertomaan teille myöhemmin miten reissumme meni ja mikä olikaan varsinainen matkan tarkoitus, hih. Tuskin maltan housuissani enää pysyä, niin jännittyneen odottavaiset tunnelmat minulla on koko viikonlopulle. Ja lisäksi minulla on pieni vaatekriisi, vaikka luulin jo tietäväni mitä puen. Ah, niin ihana olla nainen ja vaihtaa mieltä joka toinen sekunti siitä, mitä pukea päälle.

Kiitos muuten kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille. Vastailen niihin illalla oikein ajan kanssa. Mukavaa torstaita.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Ison perheen äiti



Onko meillä muka suuri perhe? Huomaan kysyväni tätä välillä itseltäni. No onhan meillä, jos sitä katsoo ulkopuolisen silmin. Kyllä itsekin varmasti hieman katsoisin jos minua vastaan kadulla kävelisi nainen, jolla on vierellä neljä lasta ja yksi sylissä tai vaunuissa. Mutta koska meille tämä on arkipäivää niin en jotenkaan koe perhettämme niin suureksi. Koska perhe on kasvanut tasaiseen tahtiin, niin jotenkin sitä vain tottuu että hälinää ja tapahtumaa on joka puolella.

Mahtaa sulla olla rankkaa, on yksi yleisimmistä kysymyksistä tai oikeastaan tokaisuista joita kuulen. No onhan se välillä, jos katsoo vaikka pyykin määrää tai sairastelun, varsinkin mahataudin, aikaan kiroan miksi olen ikinä halunnut yhtään lasta. Tuo on onneksi ohimenevä vaihe, tämä äiti vaan hysterisoi kun joku alkaa ykään, heh. Oikeasti en koe että tämä on sen rankempaa kuin niillä joilla on esimerkisi se kolme lasta. Siinähän nuo leikkivät keskenään ja pitävät toisilleen seuraa. Sotkua tulee, mutta ompahan monta siivoojaa. Apua saa esimerkiksi pesukoneen tyhjäämiseen tai pyykin ripustamiseen, pientä palkkaa vastaan tietysti tai ihan ilmankin (jos oikein innostuvat). No silloin on kieltämättä rankkaa jos kaikilla on huono päivä. Rankkuus voi iskeä siinä vaiheessa kun joskus palaan työelämään ja alkaa ne ruuhkavuodet.

Ei sinusta ikinä uskoisi että sulla on viisi lasta, kun olet noin pieni. Et näytä viiden lapsen äidiltä. En tiedä millainen sen ison perheen äidin sitten pitäisi olla. Voiko sen muka nähdä ihmisestä ulospäin, kuinka monta lasta hänellä on? Muistan kun Hugo syntyi ja kätilöopiskelija tuli huoneeseen ja alkoi neuvomaan miten vaippa vaihdetaan. Kysyi siinä hetken opetettuaan että niin tämä oli sinun ensimmäinen ja kun vastasin että viides, niin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Siihen loppui neuvominen, heh. Ei tainnut vain kiireessä keretä kurkkaamaan tiedoistani, oliko minulla ennestään lapsia. Pahoitteli kovasti ja koitin vakuutella ettei se haittaa yhtään, eikä kyllä haitannutkaan.




No mutta miltä sen viiden lapsen äidin sitten kuuluisi näyttää? Itse olen tuota pohtinut ja tiedän muutaman joilla on monta lasta. He eivät ole sen näköisiä etteivät huolehtisi itsestään, eivät näytä räjähtäneiltä tai ole sen näköisiä, kuin eivät olisi nukkuneet tai liikkuneet vuosiin. Silmäpussit eivät yltä polviin asti lukemattomien valvottujen öiden vuoksi. Äidit eivät ole kotona jatkuvasti lieden äärellä kyhäämässä perheelle ruokaa huivi päässä, vaatteet täynnä ruuan roiskeita. Tai omista lukemattoman paljon ryppyjä ikäisekseen. Eikä jokainen kanna mukanaan joikaisesta raskaudesta jääneitä "ylimääräisiä kiloja". He eivät ole ns. ikäloppuja, harmaita hiuksia omaavia, hermoheikkoja tai kaljuuntuneita, hih. He ovat mielestäni ihan normaaleja äitejä.

Kuulen myös siitä kuinka minulla ei varmasti ole enää ollenkaan omaa aikaa. No se riippuu siitä miten paljon sitä kukakin tarvitsee ja mitä sillä ajalla tekee. Minua ei pahemmin kiinnosta viihteellä käyminen. Viimeksi kävin juhlimassa synttäreitäni toukokuussa 2014 ja silloinkaan se juominen ei kiinnostanut. Muutaman join ja se riitti. Tarvitsen kyllä omaa aikaa ihan joka päivä. Riittää kun pääsen lenkille, käymään kaupassa tai lajittelemaan pyykkiä. Ostosreissu ystävän kanssa tai illalla lasten mentyä nukkumaan menen sohvan nurkkaan läppärin kanssa, riittää se minulle oikein hyvin. Kuulostaako tylsältä? Minä en vaan juuri tällä hetkellä kaipaa muuta, vaan tämä riittää hyvin.

Tuntuu että monella on jokin käsitys siitä, millaisia suuren perheen äidit ovat. Me ollaan ainakin niin monta kertaa kohdattu uskontoon liittyviä kysymyksiä, että välillä ne oikein turhauttaa. Edelleenkin me vain (tai enemmän minä ja olen sitten saanut miehen hyväksynnän) toivoimme suurta perhettä. En ole pullantuoksuinen äiti, sillä leivon pullaa harvoin. Oikeastaan leivon vain syntymäpäiville. En omista loputtoman pitkää pinnaa tai siedä kotona turhaa huutamista. Meteliähän meillä piisaa, mutta minulla on vielä kuulo tallella, heh. Muistini toimii oikeastaan kaikessa, mikä koskee lapsiani, muuten se on tällä hetkellä, noh aika heikko, kiitos imetyksen.. Olen hyvä järjestelemään asioita ja pyrin pitämään kiinni aikatauluista. En siis ole aina myöhässä, vaan koitan järjestää niin että olen sovittuun aikaan paikalla.




Itse en näe suuren perheen äitiä sen erilaisempana kuin sitä äitiä jolla on esimerkiksi kaksi tai kolme lasta. Tai sitten olen vaan niin kasvanut lasten tulon myötä ja tottunut tähän tilanteeseen, etten itse pahemmin huomaa muutosta. Nyt kuulisin mielelläni, millaisena sinä näet suuren perheen äidin? 

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Vauvan rytmi


Alkuun pienen vauvan kanssa ei ole mitään selvää rytmiä. Voi jopa käydä niin, että vauva nukkuu päivät ja valvoo yöt. Tai voi olla, että vauva noudattaa sitä rytmiä joka muodostui jo vatsassa. Itse nimittäin huomasin Hugon ensimmäisten kuukausien aikana, että poika noudatti samaa "kaavaa", joka oli silloin kun köllötteli minun vatsassa. Minähän heräsin Hugon odotusaikana yöllä ja valvoin helposti kaksi tuntia, koittaen saada unta ja poika mesoi ja mylläsi vatsassani minkä kerkesi. Iltaisin puolestaan en saanut unen päästä kiinni, joten yö unet jäi kokonaisuudessaan todella vähäisiksi. Kun Hugo syntyi, huomasin valvovani juuri samoihin aikoihin.

Hugo täyttää lauantaina jo 7kk ja en ole kertaakaan vielä kirjoittanut millainen meidän vauvan rytmi on tällä hetkellä. Niinpä nyt on hyvä hetki kertoa millainen se on. Tosin eipä meillä ennemmin sellaista varsinaisesti ole ollutkaan. Mutta nyt tämän viimeisen kuukauden aikana on viimein löytynyt aika selvä rytmi. Emme enää valvo öisin tai noudata samaa kaavaa kuin silloin, kun Hugo oli vielä vatsassani. Samat asiat ovat toistuneet nyt suunnilleen samoihin aikoihin. Mukava myös kirjoittaa tämä ylös ja katsoa muutaman kuukauden päästä mikä onkaan muuttunut.



05:30-06:00 Hugo heräilee vierestäni ja hamuilee rintaa. Pienet aamuhörpyt maitoa ja vierestä kuuluu tämän jälkeen tasaista tuhinaa tai poika heräilee ja sätkii jaloilla ja käsillä samalla kovasti jutellen. Ei kuitenkaan nousta ylös vaan köllötellään vielä hetki. Mikä onkaan sen mukavampaa kun vierestä herää noin hyväntuulinen pieni ihminen.

07:00- Noustaan ylös ja mennään vaihtamaan vaippa ja vaatteet. Hampaita ei olla pesty vielä, sillä toistaiseksi niitä ei ole ainuttakaan. Kunhan hampaat tulee, niin otetaan se osaksi aamurutiineja. Hugoa naurattaa kun äiti pesee hampaat. Tämän jälkeen mennään aamupalalle ja Hugo on joko sylissäni tai lattialla touhuamassa lelujen kanssa. Tai sitten liikkuu omalla kierimistekniikallaan paikasta toiseen. Aamuisin myös seurustellaan ja luetaan joskus kirjaa, josta poika tykkää kovasti.

08:30-09:00 Hugo alkaa yleensä hieromaan silmiään ja nauru ja hymy alkaa muuttumaan pieneen nälkäkitinään. Niinpä suuntaamme vaipanvaihdolle ja menen sohvalle imettämään. Hugo riuhtoo imetyskoruani. Pian hän kuitenkin rauhoittuu ja keskittyy syömiseen. Silmät alkaa lupsua kiinni. Monesti Hugo nukahtaakin rinnalle. Alan pukea pojalle ulkovaatteita päälle. Joskus hän raottaa silmiään, mutta sulkee ne pian uudestaan.

09:00-10:00 Kun ulkovaatteet on puettu, pakkaan koko komeuden vaunuihin ja laitan takapihalle. Joskus poika saattaa heräillä ja pitää käydä hytkyttämässä vaunuja, mutta yleensä tätä ei enää tarvitse tehdä.



11:30-13:00 Välillä alkaa itkuhälyttimestä kuulua kovaa kahinaa. Ja ei kauankaan kun kuuluu joko pientä ininää tai ihan kunnon itkua, kuin huutaen, "etkö ymmärrä, täällä ollaan hereillä". Kipaisen hakemaan pojan, joka sylissä rauhoittuu ja avaa silmänsä. Sen jälkeen perään tulee yleensä mitä ihanin hymy.

12:00-13:00 Mennään vaihtamaan vaippa. Tämän jälkeen mennään sohvalle, jossa poika hörppää ensin maitoa. Sen jälkeen mennään syömään välipalaksi hieman sosetta. Joko hedelmä- tai marjasose. Me siis olemme hiljattain aloittaneet vasta soseiden maistelun, joten siksi toistaiseksi vasta yksi kiinteä päivässä. Hiljalleen niitä tässä alamme lisäillä ja alamme myös sormiruokailemaan. Hugo on syömisestä innoissaan ja odottaa jo suu auki kun lusikka lähestyy.

12:30-13:30 Ruokailussa menee ainakin se puoli tuntia. Sen jälkeen sitten puuhastellaan vähän kaikenlaista. Jos Hugo on nukkunut pitkät unet jaksaa hän touhuta vaikka ja mitä.

15:30-16:30 Nälkä alkaa taas hiipimään ja pojasta alkaa näkymään väsymyksen merkkejä. Niinpä suuntaamme taas vaihtamaan vaipan, jonka jälkeen Hugo tulee taas rinnalle. Pienen tankkauksen jälkeen nostan pojan vaunuihin ja pian hän nukahtaa. Toiset unet siis nukutaan sisällä vaunuissa.



16:30-17:30 Hugo heräilee. Useimmiten nämä unet kestävät paristakymmenestä minuutista tuntiin. Aika harvoin kuitenkaan unta riittää koko tunniksi. Tämän jälkeen Hugo viihtyy selvästi enemmän sylissä kuin lattialla. Yleensä katselemme yhdessä leluja tai siivoamme lastenhuonetta. Se on Hugosta mukavaa, kun siellä on paljon katseltavaa.

19:00-19:30 Mennään vaihtelemaan vaippaa ja tekemään iltapesuja, jollei mennä kylpyyn. Kylvyssä Hugo käy yleensä 2-3 kertaa viikossa. Kun iltapuuhat on tehty mennään taas sohvalle ja Hugo tulee rinnalle. Näin iltaisin Hugo tankkaa enemmän ja kauemmin kuin muilla syönti kerroilla.

19:30-20:30 Hugo nukahtaa syliini. Monesti en raaski laskea poikaa ollenkaan sylistäni pois, vaan ihailen ihanaa tuhisevaa vauvaani. Hugo nukahtaa monesti pitäen minua peukalosta kiinni.

23:00-02:00 Välillä Hugo herää rinnalle. Tässä ei ole mitään tiettyä kellonaikaa, mutta yleensä jossain tuossa välillä hieman tankkaa. Poika jääkin kainalooni nukkumaan, jos olen silloin jo itse kerinnyt mennä sänkyyn.

04:00 Joskus Hugo syö tähänkin aikaan, mutta yleensä se on lähempänä sitä puoli kuutta, josta tämä postaus alkoikin. Tämä syöttö siis jäämässä varmaankin nyt pois.




Hugo syö toistaiseksi vain yhden kiinteän ruuan päivässä, mutta näitä alamme nyt lisäilemään hiljalleen. Rinnalla Hugo käy 6-7 kertaa päivässä. Joskus tarvitsee jossain välissä vielä vähän lisää rintaa, mutta ihan Hugon tahtiin ollaan tässä menty. Päiväunia nukutaan kahdet, joskus nukkuu myös kolmannet. Yöheräilyjen kanssa ei olla vielä pidetty kiirettä, mutta jossakin vaiheessa niistä koitetaan luopua. Katsotaan nyt vähän kun saadaan kiinteitä lisää, niin voi olla että se jää jopa itsekseen pois.

On kyllä mahtavaa kun tämä rytmi on nyt löytynyt. Helpottaa kummasti arkea ja ollaan saatu tuo muovattua vielä hyvin isompien lasten kanssa sopivaksi. Hugo on kuitenkin onneksi sen verran pieni, että rytmiä pystyy vielä jonkin verran sekoittamaan, eikä heti mene kaikki vallan sekaisin.