Muutama päivä erilaista arkea

Neljä päivää elin hieman erilaista arkea, tai oikeastaan aika paljonkin erilaista. Oli hiljaisempaa kuin yleensä, ruokaa meni vähemmän, talo hiljeni aikaisemmin, sotkua syntyi vähemmän ja huomasin löytäväni itseni leikeistä useammin. Kyllä sen huomasi että jotain tärkeää puuttuu. Ihan kuin elämään olisi tullut yhtäkkiä iso aukko, joka kaipasi kovasti täyttämistä.

Meidän Iida ja Lumi lähtivät sunnuntaina lomailemaan vanhemmilleni ja palasivat eilen illasta ja kyllä voin sanoa, että sen huomaa kun viidestä lapsesta kaksi puuttuu. Varsinkin ne, jotka yleensä pistävät leikit aluilleen ja ohjaavat niitä tiettyyn suuntaan. Aino ja Matias olivatkin pari ensimmäistä päivää vähän "hukassa" ja kävin monet leikit aloittamaan ja sitten me lopulta Hugon kanssa leikittiin mukana. Sotkuakaan ei nyt syntynyt, kun tuo kaksikko keskittyi täysillä vain siihen yhteen leikkiin ja yhdessä. 

Meillä oli kyllä niin oudon hiljaista. Siinä kun istuimme sohvalla lasten kanssa niin sohva tuntui kovin tyhjältä. Kaikki istuimme yhdessä läjässä yhdessä nurkassa. Kun joku ohjelma alkoi niin kuului vain "tää on hyvä" ja "niin on". Sen jälkeen kukaan ei huudellut mitään. Kukaan ei ollut tekemässä television edessä kärrynpyöriä tai kuulunut "äiti, toi on mun edessä". Pari kertaa siinä mietin että kyllä elämä olisikin todella outoa ilman kahta isompaa. Olen tottunut siihen että hälyä on ja televisiossa äänet on aika kovalla välillä. Sitä havahtui siihen että kyllä meidän arki normaalisti on vilkasta, mutta minä pidän siitä.

Välillä tuntui siltä kuin tuo arki ei olisi ollut meidän ollenkaan. Ihan kuin olisin ollut kärpäsenä katossa ja seurannut jonkun toisen elämää. Mutta kyllähän tuo oikeasti teki hyvää kaikille. Isommat pääsivät hetkeksi olemaan täysin keskipisteenä ja mummun ja vaarin hemmoteltavana. Matias ja Aino saivat ehkä normaalia enemmän huomiota. Mutta he kyllä kaipasivat selvästi isompia kotiin ja heistä huomasi sen kuinka paljon isommat sisarukset heille merkkaavat. Vähän väliä kyselivät, että joko ne kohta tulee takaisin kotiin.

Siinä ne nyt tönöttää, mun viisi aarrettani. Niin rakkaita ihan jokainen.

Eilen isompien vihdoin kotiutuessa palautui elämä pikavauhtia entiselleen. Haluaksia annettiin ja töminä täytti talon. Mentiin littaa, piilosta, leikittiin muumeilla, legoilla ja hepoilla. Iida puolestaan istui seurassani ja puhuttiin lomasta. Pian koko kämppä olikin sen näköinen kuin yleensäkin. Tavaraa ihan joka puolella ja monta eri leikkiä aloitettuna. Äkkiä se iso aukko elämästä jälleen täyttyi. Perhe on taas koossa ja juuri näin se tuntuu kaikista parhaimmalta.