Eikö nyt kuitenkin vielä yksi?

Vihjailua, utelua ja suoria kysymyksiä. Välillä myös suoranaista kettuilua lapsiluvusta. Toisten perhekoko tuntuu kiinnostavan aina. Oli kyseessä sitten yhden lapsen perhe tai suurempi perhe. Luulen että kuulemme kummastelua yhtä paljon kuin he keillä on yksi lapsi. Nämä ovat asioita jotka kiinnostavat. Miksi päädyitte isoon tai pieneen perheeseen? Miksi toinen ei jo tule? No eikö nyt kuitenkin vielä yksi niin saatte oikein  kunnon katraan, oman jalkapallojoukkueen?

Lapsiluku taitaa olla sellainen asia, ettei koskaan ole sitä oikeaa määrää. tai on yksi ns. oikea kaava. Jos sinulla on kaksi lasta, sekä tyttö että poika niin perheesi on täydellinen. Enää ei kuulu kyselyä, että kai te nyt vielä poikaa/tyttöä yritätte. Jos sinulla puolestaan on yksi lapsi, kuulet jatkuvasti kyselyä siitä milloin tulee toinen, kyllähän nyt sisarus pitää olla. Saattaa olla että kysyjällä ei käy edes mielessä, että ehkä pariskunta yrittää koko ajan, muttei tulosta synny. Tai he käyvät läpi rankkoja lapsettomuushoitoja, kohtaavat kerta toisensa jälkeen pettymyksiä tai eivät vain halua enempää. Tai jos sinulla on kaksi tyttöä tai kaksi poikaa, niin tarviihan se kolmas tehdä, jos sattuisi vaikka olemaan eri sukupuolta, sillä kyllähän nyt molempia pitää olla. Ensinnäkin lapsia ei niin vain tehdä ja mitä sukupuoleen tulee, niin eiköhän se ole ihan tuuria kumpi sieltä tulee, varmasti yhtä rakas ja odotettu.

No entäs sitten kun odotat neljättä, viidettä tai kuudetta. Alat kuulla mitä ihmeellisempiä vitsailuja siitä kuinka ette mahdu minnekään ja lapsiluvustanne tulee yhtäkkiä vitsi jolla voi vitsailla huoletta. Voin sanoa, että joistakin se voi tuntua kivalta heittää vitsiä siitä, mutta itsestä se ei tunnu kovinkaan mukavalta. Mitä siitä jos joutuu pakkamaan pari kassia matkatavaroita lisää tai ruokakasseja on muutama enemmän. Vaikka tavaraa lähtiessä luonnollisesti on enemmän, niin ei siitä nyt numeroa kuitenkaan tarvitse tehdä. Isolla perheellä on luonnollisesti enemmän sitä tavaraa, muttei me nyt mitään linja-autoa tarvita, heh.

Entä sitten jos meille tulisi vielä joskus se yksi, vaikka olemmekin kaikkialla huudelleet että lapsilukumme on täynnä. Totta kai mieli saa muuttua. Tällä hetkellä tämä kuitenkin tuntuu hyvältä ja sellaiselta jonka kanssa jaksaa ja pärjää. Tiedän kuitenkin mikä meteli siitä syntyisi jos vielä ilmottaisimme että odotamme vauvaa. Olihan se jo aikamoista kauhistelua, voivottelua ja surkuttelua tuon neljännen ja viidennen kohdalla. Ei sillä elämäntilanne on nyt sellainen, ettei siihen edes uusi vauva sopisikaan, mutta niin kuin olen jo aiemminkin sanonut niin minä en sano koskaan enää, ettei enää koskaan. Niin monesti olen joutunut sanani takaisin ottamaan, heh.

Se miksi jälleen teki mieli kirjoittaa tästä aiheesta oli se, kun mieheltäni kyseltiin muutama päivä sitten suoraan, että jokos se kuudes tulee? Näitä kyselyitä kuulee tasaisin väliajoin. Ovathan nuo neljä syntyneet kaikki pienellä ikäerolla, muttei nyt sentään niin pienellä, että nyt jo odottaisin, hih. Mietin myös että onkohan mahani pullistunut suklaan syömisestä sen verran, että näytän jo odottavalta, tai johtuikohan se siitä että lähetin mieheni silloin ostamaan illalla kebabia ja syön sitä lähinnä vain raskaana ollessa, heh.

Minusta on ihanaa kun perheitä on eri kokoisia ja erilaisilla kokoonpanoilla. On yksilapsisia, on monilapsisia, on pelkkiä poikia, pelkkiä tyttöjä, on sekä tyttöjä että poikia, on kaksosia, on uusioperheitä, on pienellä ikäerolla tai suurella ja onhan näitä vaikka mitä.

Olisikin kiva kuulla millaisia perheitä teillä lukijoilla on.