Sokerikoukussa

Joka sunnuntai minä sen "päätän" huomenna se alkaa. Huomenna en osta suklaata, huomenna alkaa uusi elämäntapa, huomenna teen niin ja näin. Joo niin varmaan. No sitten koittaa se maanantai ja päivä menee hyvin, kunnes illan lähestyessä alkaa se kaapin oven avaaminen ja toteaminen ettei sitä suklaata ole. Syön iltapalaa ja ei auta, silmissä vilisee suklaalevyt ja suu jo melkein maistaa suklaan. Ja niinpä tämä äiti hyppää autoon, ajaa seitsemän kilometriä kauppaan ja ostaa sen levyn suklaata. Istun sohvalle ja avaan suklaalevyn. Ah, se tuoksu ja maku. Niin mahdottoman hyvää. Syön rivin, toisen, kolmannen ja neljännen. Sitten se iskee, morkkis. Ottaa päähän, miksi taas piti syödä? Kuka on vienyt minun itsekurin? Olen niin sokerikoukussa ja koitan taistella tieni pois siitä, mutta se on vaikeaa, todella vaikeaa.

Osittain syytän tästä makean himosta imetystä, sillä näin on ollut ihan joka kerta, mutta en silti kaikkea voi laittaa sen piikkiin. Huomaan syöväni suklaata jos jokin painaa mieltäni mutta huomaan sen olevan myös pinttynyt tapa. Lasten mentyä nukkumaan on niin rentouttavaa istua sohvalle ja ottaa sitä suklaata. Tästä tavasta, himosta ja hetkuttelusta olisi nyt päästävä eroon, sillä uhkaavasti alkaa kohta lanteilla näkymään ne muutamat suklaalevyt. Viikossa niitä tulee meinaan syötyä aika monta, oikeasti järkky määrä. Onneksi J sentään syö myös, etten ihan yksin niitä levyjä (enää) syö.

Vaikka tarkoitus onkin päästä tästä eroon, niin ei missään nimessä kokonaan. Haluan säilyttää herkkupäivän itselläni ja aion myös edetä tässä eroon sokerikoukusta "projektissa" rauhalliseen tahtiin. Kun nyt on tullut pupellettua joka ilta suklaata, niin ensin vähennän joka toiseen, siitä taas sitten hiljoksiin siihen vain kerran viikossa. Oikeastaan muita herkkuja en syökään kuin tuota suklaata, joten pitää olla tarkkana siinä ettei tilalle nappaa sitten jotakin toista. Nyt pitäisikin sitten keksiä jokin toinen tapa joka korvaa sitten tuon suklaan. Mieluiten sellainen, jonka jälkeen olo on paljon parempi kuin sen puolikkaan suklaalevyn. Sen ei tarvitse edes olla syötävää.

Päätin että kun aloitan tämän "projektin" nyt virallisesti maanantaina niin otan itsestäni pieniä mittoja ja katson vaikuttaako herkkujen jättäminen mitenkään niihin. Sillä kyllähän tuo aika pöhöttyneen olon tekee. Lisäksi en vieläkään ole voinut aloittaa kunnolla kuntoilua, sillä edelleen huomaan että minulla on navan alapuolella vatsalihasten erkaunemaa. Tuota erkaumaa on ainakin sen verran että väliin mahtuu ainakin yksi sormi, melkein kaksi. Myös selkäkivut ovat järkyt, jotka johtuu sitten tuosta erkaunemasta. Koitan siis saada korsettini kuntoon pienellä jumpalla ja sillä että koitan antaa kropalle aikaa palautua. Kunhan pääsen tästä suklaasta eroon, niin en ainakaan kerää lisää tavaraa tuohon vatsan seudulle. Luvassa on siis ainakin joskus näitä mittoja kuvineen täällä blogin puolella, iik.

Muita jotka sokerikoukussa?