Veljekset

Näillä kahdella on ollut alusta asti erityinen suhde. Matias oli välittömästi Hugon kotiuduttua sairaalasta kova pitämään pikkuveljeä sylissä ja auttamaan vauvan hoitamisessa. Joka aamu herättyään hän tulee antamaan suukon ja kertomaan omia juttujaan ja tuolloin pikkuveli nauraa sydämensä pohjasta.  Matiaksella ja Hugolla on selvästi se ihan oma juttu. Välillä riittää että he vilkaisevat toisiaan ja molempia alkaa naurattamaan. On sitä niin kiva katsella, ihanat veljekset. 

Matias on myös kova huolehtimaan Hugosta. Jos pikkuveli on kanssani lattialla menee Matias usein hänen seurakseen ja näyttelee leluja tai temppuilee ja Hugo katsoo silmä tarkkana sitä touhua. Kun Hugo herää päiväunilta veli tulee heti silittämään päästä ja auttaa haalarin riisumisessa. Kun Hugo on kylvyssä tulee Matias katsomaan ja antaa ammeeseen ties kuinka monta ankkaa. Iltaisin toivottaa hyvät yöt halin ja suukon kera. Matias myös laittelee heille välillä pipoja päähän ja sitten heillä on ne päässä niin kivaa. Siskot eivät saa hauskuutettua Hugoa läheskään samalla tavalla kuin Matias saa. Ehkä tämä on se veljesten välinen yhteys.

Ikäeroa heillä on melkein se viisi vuotta, mutta uskon että kun Hugo vielä kasvaa niin heidän välinsä vain lähenevät entisestään. Matias on myös niin kovin suojeleva, että pikkuveljellä on aina oma suojelija matkassa. Jännityksellä odotan millainen parivaljakko noista kahdesta vielä kuoriutuu. Voin jo kuvitella kuinka innoissaan Matias on kun Hugo oppii kävelemään, juoksemaan, puhumaan, potkimaan palloa ja leikkimään. Tuleeko Hugosta samanlainen joka paikan säätäjä kun veljensäkin ja tuleeko molemmista kalamiehiä niin kuin heidän isänsä. Se jää nähtäväksi.

Ps. Vesirokkopotilas pääsi eilen viimein esikouluun ja voi että sitä riemua. Lääkekuurikin loppui eilen, jei.  Vielä ei ole uutta potilasta ilmaantunut, sitä odotellessa.