Äitiys ei ole kilpajuoksua

Äitinä oleminen on ihanaa, se on parasta jota minulle on koskaan tapahtunut. Näin varmasti ajattelee moni muukin äiti omalla kohdallaan. Äitiys on kasvattanut minua todella paljon, olen saanut uusia ystäviä ja päässyt sukeltamaan ihan uuteen maailmaan näiden vuosien aikana. Mahtavaa on ollut toisten äitien vertaistuki ja kannustus sekä uusien tapojen ja kikkojen oppiminen. Se että pääsee jakamaan asioita toisten äitien kesken, on ehkä kuitenkin parasta. Milloin on puhuttu öistä, lasten kasvusta, ruuasta, uhmasta, masuvaivoista, kouluasioista, vaatteista ja kaikesta mahdollisesta. Mutta äitiyteen kuuluu valitettavasti paljon myös kilpailua, vertailua ja toisten äitien valintojen arvostelua. 

Jokainen on varmasti se paras äiti omalle lapselleen, siitä varmasti moni on samaa mieltä. Tapoja toimia ja hoitaa lapsia on yhtä paljon kuin on meitä äitejäkin. Silti jos esimerkiksi kolme äitiä tekee jotakin, näistä kaksi äitiä toimii samalla tavalla ja yksi eri tavalla, alkaa helposti pieni arvostelu. Miksi tuo toimii tuolla tavalla, tuo ei kyllä toimisi meillä, mä en tekisi noin, onko toi ihan tärähtänyt ja vaikka mitä muuta. Ikään kuin tuolla arvostelulla haettaisiin jotakin vahvistusta sille, että se oma tapa on se oikea. Todellisuudessa molempien tapa voi olla se oikea. Se mikä toimii toisessa perheessä ei ehkä toimisi toisessa mutta toisaalta taas nuo kaksi voivat oppia uuden tavan toimia ja se jos jokin on ihan parasta.

Voimme olla eri mieltä siitä onko lapsi parempi hoitaa kotona kuin viedä hoitoon, syökö hän omatekoista vai kaupan ruokaa, pukeeko hänet merkkiin vai "markettiin" ja nukkuuko hän omassa sängyssä vai perhepedissä. Erilaisia aiheita ja mielipiteitä riittää kyllä loputtomiin. Olemme kaikki saaneet kodeissamme erilaisen kasvatuksen, tottuneet tiettyihin tapoihin joita sitten joko jatkamme oman lapsen kohdalla tai sitten olemme lähteneet aivan omalle linjalle. Jokainen äiti kasvattaa lastaan sillä omalla parhaaksi katsotulla tavalla. Mielipiteitä ja tyylejä on monia, mutta tärkeintä tässä kaikessa on se, että lapsella on hyvä olla. Meidän äitien pitäisi muistaa ettei äitiys ole kilpajuoksua, jossa kisataan kenen tapa on paras tai oikea.

Itselläni on ihania äiti ystäviä ja vaikka hoidamme lapsiamme erilailla, niin emme ole onneksi missään välillä kilpailleet siitä. Kunnioitamme toistemme päätöksiä, vaikkemme olisi niistä samaa mieltä. Joskus toisella käytetty tapa on otettu myös itsellä käyttöön. Näiden vinkkien saaminen on ehkä sitä kaikista parasta.

Olen kiitollinen siitä että olen saanut olla äiti jo yli kymmenen vuoden ajan, äiti viidelle ihanalle lapselle ja olen saanut tavata tänä aikana aivan ihania äitejä. Olen myös erittäin kiitollinen omalle äidilleni kaikesta mitä hän on vuokseni tehnyt, ollut aina tukemassa, kuunnellut ja antanut neuvoja. Kiitos siis erityisesti sinulle, äiti.

Tämä äitienpäivä eroaa muista ihan pikkuisen siinä, että tänään tämä äiti viettää  myös syntymäpäivää. En edes muista, koska viimeksi syntymäpäiväni on osunut äitienpäivälle. Ei sillä, ei meillä tätä sen erityisemmin juhlisteta. Pääpaino pidetään äitienpäivässä. Lapsia on vaan ihmetyttänyt kuinka äidillä voi olla samana päivänä vielä syntymäpäiväkin, hih.

Oikein ihanaa äitienpäivää kaikille äideille.♥