Lasten kanssa hammaslääkärissä

Eilen oltiin lasten kanssa hammaslääkärissä, kun Ainolla ja Hugolla oli molemmilla aika. Ihka ensimmäistä kertaa meille tuli ajat järkevästi, kun lapset tarkastettiin peräkkäin. Yleensä ne ovat olleet parin päivän välein, joten nyt olin enemmän kuin tyytyväinen. Täällä päin ajat tulevat lapsille automaattisesti, eikä niitä tarvitse varailla itse, mikä on toisaalta hyvä juttu.

Ensin oli Ainon vuoro. Epäilin ettei tyttö uskaltaisi tai haluaisi avata suutansa ollenkaan, mutta mitä vielä. Suu aukesi hienosti heti kun sanottiin että kurkataan suuhun. Pieni harjoittelu kotona oli siis tuottanut tulosta. Aino antoi tutkia hyvin ja lääkäri saa ekstra pisteet siitä kuinka hienosti selitti Ainolle koko ajan mitä tekee ja näytti pientä peiliä jolla vilkuili suuhun. Kaikki hampaat oli kunnossa ja saimme kehua hyvästä harjauksesta. Sitten Aino sai valita itselleen hammasharjan, sai tahnaa, purkkaa, pastilleja ja tarran. Ja niistäkö hän oli vallan innoissaan. Myös Matias ja Lumi saivat itselleen omat purkkapaketit henkisenä tukena olemisesta, hih.

Sitten olikin Hugon vuoro. Onneksi poika ei vierastanut lääkäriä yhtään vaan näytti suloisen hymyn, jolloin vilahti myös kaksi hammasta. Lääkäri kyseli onko niitä enempää ja näytin pojan ikeniä, ettei ole. Katsoi pikaiseen, sanan pikaseen voisi korostaa hih, vielä noita kahta hammasta paremmin. Kysyi kuinka harjaillaan ja sanoin että aamuin ja illoin. Ja koska nieleskelee vielä tahnaaa niin käytetään sitä vain illalla ja aamusta vesipesu ja tämä on kuulemma ok näin alkuun. Tutin syönnistä kyseltiin ja suositukseksi saatiin että kunhan kaksivuotiaaksi mennessä oltaisiin päästy eroon siitä. Sen jälken Hugo sai oman harjan, jonka jälkeen vilkutimme heipat.

Oli kyllä todella nopea käynti. Kymmenessä minuutissa oli molemmat tarkastettu. No mutta eipä noiden pienten hampaita sen paremmin yleensä syynätä. Pääasia että siinä ajassa näki kaiken olevan kunnossa ja lapsille jäi positiivinen kokemus hammaslääkäristä. Tällä kertaa ei myöskään kuultu siitä kuinka mehua vaan vähän, karkkia karkkipäivänä ja ei syötetä samalla lusikalla. Ne toki tiedänkin jo, sen verran monta kertaa ne ohjeet kuullut, heh. Ja taitaa olla niin että suuhygienisti niistä yleensä puhuu. Kun pääsimme kotiin Aino sanoi monta kertaa kuinka kivaa hammaslääkärissä oli ja kuinka hänellä on paljon hampaita.

Mitä mieltä muiden lapset ovat olleet hammaslääkäristä?

Ai niin, Hugo oppi eilen konttaamaan. Miten suloinen näky hän onkaan. Instagramissa ja facebookissa meitä seuraavat sen ovat voineet jo nähdäkin, hih.