Muumimaailmassa juhannuksena

Halusin tänä juhannuksena tehdä jotain vähän erilaista lasten kanssa. Koska suunnitteilla oli joka tapauksessa mennä muumimaailmaan niin päätin, että voisimme mennä sinne juhannuksena, jos paikka on vain auki. Ja olihan se, huippua! Millaista Muumimaailmassa oli juhannuksena? Kannattiko? Mistä lapset pitivät? 

Meiltä Muumimaailmaan on pitkä matka, joten meidän aamu starttasi jo kuudelta. Ajoimme ensin mummulaan viemään koiran ja hieman syömään. Nappasimme siskoni mukaan ja suuntasimme auton nokan kohti Naantalia. Matka mummulasta Naantaliin kesti parisen tuntia ja sujui hyvin. Lapset miettivät kovasti millaista Muumimaailmassa mahtaa olla ja aika usein takapenkiltä kuului, koska ollaan perillä. 

Ajoimme auton Muumiparkkiin. Se maksoi 8€ koko päivältä ja sisälsi bussikyydin lähemmäs Muumimaailmaa. Lapset olivat bussimatkasta jo aivan innoissaan ja helpotti kyllä hurjasti, ettei tarvinnut lähteä kävelemään. Bussikyydin jälkeen käveltiin pieni pätkä ja pian näimmekin jo pitkän sillan, jota pitkin pääsee Muumimaailmaan. Voi niitä riemun kiljahduksia ja intoa, mitä lapset olivat täynnä.

Ja siitä se seikkailu sitten alkoi. Lippujen osto, kesäkuun ajan tarjouksessa yhden lipun hinnalla kaksi päivää, nimilaput lapsille rintaan ja kaikki innosta puhkuen katsomaan mitä kivaa löydetään. 

Täytyy kyllä sanoa, että heti alkuun totesin paikan päälle päästyä kuinka nappi valinta olikaan mennä Muumimaailmaan juhannuksena. Täys kymppi. Nimittäin ihmisiä oli, mutta sopivissa määrin. Viiden lapsen kanssa kun on liikkeellä, niin pitäisi omistaa kymmenen silmää jotta löytää kaikki suuresta ihmismäärästä, nyt pärjäsi hyvin kahdella, hih. Oli kiva antaa kolmevuotiaan Ainon mennä ihan vapaasti ilman, että piti pelätä hänen katoavan ihmismassaan. 

Muumitalon luona pääsi halailemaan Muumeja ja voitte varmasti kuvitella kuinka mahdottoman innoissaan lapset hahmoista olivat. Hieman jännitin kuinkahan kaikki pääsevät halailemaan, mutta turhaan. Muumeja pääsi halaamaan melki heti kun halusi. Olihan siinä lapsia, mutta jokainen sai rauhassa halailla ja ottaa kuvia Muumien kanssa. Aino ei meinannut housuissaan pysyä, kun näki hahmot ja hän olikin halaamassa vuoronperään jokaista Muumia. Oikea onnenpäivä.

Oli mahtava juttu kuinka hahmot huomioivat innostuneet lapset. Jokaista koittivat halailla ja varmistivat, että kuvia saatiin otettua. Onhan tuo niin mahtava kokemus, että on kiva saada muistoksi onnistuneet kuvat. Meidän Hugo oli innoissaan Muumeista. Hän kosketteli niiden karvaa ensin hieman etusormella ja sitten hieman rohkeammin koko kädellä. Yhtään hän ei jännittänyt vaan oli aika kiinnostunut niistä.

Me aikuiset olimme varmasti yhtä innoissamme kuin lapset. Tuntui että tutkittavaa ja katseltavaa riitti vaikka kuinka paljon. Ihania kivoja yksityiskohtia sekä ei oikeastaan mitään esteitä, ettei saisi koskea. Lapset tykkäävät, kun voivat koittaa itse sekä tutkia ja se tuolla onnistui. Heillä oli aika samoja lemppari juttuja. Muumien halailu, satumetsä ja paljasjalkapolku olivat ainakin ehdottomia suosikkeja.

Täytyy sanoa, että liikkuminen Muumimaailmassa rattaiden kanssa on tehty helpoiksi. Ei kyllä montaa paikkaa ollut joihin ei rattaiden kanssa päässyt. Toki muutamiin taloihin ei, mutta aika hyvin kuitenkin. Oli myös kiva piipahtaa kesken päivän uimassa (tai lapset kävi). Ai että kuinka se tuntuikaan kivalta uittaa varpaita kesken lämpöisen päivän. 

Oli myös kiva yllätys, kun kävin lastenhoitohuoneessa Hugon kanssa, että siellä oli Muumivaippoja joka koossa. Jos siis omat vaipat unohtuu tai loppuu niin ei hätää, vaippoja kyllä löytyy. Mielestäni tämä oli niin hieno juttu, että se piti mainita. 

Noidan mökillä vierailu taisi olla Ainosta se päivän jännin juttu, mutta hetken kun noita siinä höpötteli uskalsi Ainokin mennä lähemmäksi. Silti noidan luona vierailu oli aika nopea visiitti. Oli kiva, kun mikään asia ei ollut niin jännä, että joku lapsista ei olisi suostunut menemään yms. Hahmot naurattivat lapsia. Oli loistavaa kuinka he oikein eläytyivät rooleihinsa ja kun vain kävelivät jossakin höpisivät kivasti niitä muumiaiheisia juttuja. Lapset kuuntelivat aina korvat tarkkana mistä hahmot puhuivat.  

Voisin laittaa kuvia tänne vaikka kuinka, sillä niitä todellakin piisaa ja kertoa niin paljon kivaa meidän päivästä mutta silloin tämä postaus venyisi ihan älyttömän pitkäksi. Mielestäni Muumimaailma on paikka jonne pitää jokaisen ehdottomasti joskus mennä ja kokea itse. Siellä nimittäin viihtyi loistavasti vanhemmat lapset sekä aikuiset. Meidän Iidakin joka täyttää kohta 11 tykkäsi paljon. Hän oli innokkaana koittamassa kaikkea tekemistä, eikä kyllästynyt missään vaiheessa.

Loppuun pitää mainita, että siitä on 23 vuotta kun viimeksi ollaan siskon kanssa käyty Muumimaailmassa. Äitini otti silloin meistä kuvan Hemulin talon edessä. Itse silloin jotain möksötin, kun en olisi halunnut kuvaan. Nyt päätimme nyt ikuistaa uuden kuvan saman Hemulin talon edessä, tällä kertaa mökötyksen sijalla oli hymy ja kuvasta puuttuu vyölaukut, heh. Päätimmekin siskon kanssa että tämmöinen kuva on uusittava seuraavan kerran 10 vuoden päästä. Mutta Muumimaailmaan palaamme varmasti monesti ennen sitä.

Lämpimästi suosittelen käymään Muumimaailmassa juhannuksena. Silloin siellä pääsee ainakin helposti halimaan Muumeja, joka kuitenkin taitaa olla lapsille se kivoin juttu koko reissussa. Me olimme ainakin niin tyytyväisiä ja vielä kun aurinkokin helli meitä lämmöllään. Kotimatkalla olikin aika hiljaista väkeä. Ja ei se ihme, kun päivän saldona oli monta tuntia Muumien kanssa ja reilut 6 tuntia autossa istumista. Mahtava päivä, ei voi muuta sanoa.

*Yhteistyössä Muumimaailma