Yöimetyksen lopetus

Kirjoitin jokin aika takaperin siitä, kuinka aiomme yrittää lopettaa yösyötöt. Hugo söi sen kerran, joskus kaksikin yössä. Tarkoitus oli aloittaa viikko postauksen kirjoittamisen jälkeen, mutta kun sitten eräs yö Hugo heräsi syömään vasta 02:30 päätin, että nyt maitobaari onkin kiinni ja siitä se sitten lähti. Miten meillä on nyt sujunut yöimetyksen lopetus ja kuinka mahtoi käydä tuona kyseisenä yönä? Voiko yötissin lopettaminen sujua, kun äiti hoitaa sen ilman isän apua?

Palataan tuohon reilun viikon takaiseen yöhön, jolloin päätin että nyt on hyvä hetki aloittaa. Hugo heräili ja sen sijaan että nostin pojan viereeni ja annoin tissin suuhun, laitoinkin pojan takaisin maate omaan sänkyyn, annoin tutin suuhun ja koitin tassutella hänet uneen. Hugo oli todella ihmeissään, eikä huolinut tuttia suuhunsa kuin lyhyeksi hetkeksi. Miltei heti hän pulpautti sen pois suustaan ja alkoi itkeä. Puolen tunnin ajan koitin, mutta lopulta itku yltyi niin että nostin pojan syliini rauhoittumaan. Siinä hän availi suutansa etsien rintaa. Ja tämä äiti koitti pysyä kovana vaikka oikeasti teki mieli antaa pojalle se mitä hän oli vailla. Nieleskelin itkuani ja päätin että nyt on vain pysyttävä kovana.

Kun Hugo pienen sylittelyn jälkeen rauhoittui koitin laskea hänet omaan sänkyyn. No huuto alkoi uudestaan ja rauhoittelin pojan sylissäni. Sen jälkeen otin hänet kainalooni nukkumaan. Tai nukkumaan ja nukkumaan, sillä poika alkoi taas etsiä rintaa ja seuraava puoli tuntia kului itkua tihrustaen ja tuttia ainakin sata kertaa pojalle tyrkyttäen, kunnes uni vei viimein voiton. Hugo nukkui kainalossani puoli tuntia ja sen jälkeen alkoi reilun tunnin mittainen taistelu ja itku. Meinasin jo menettää hermoni tuttiin, joka ei meinannut löytyä sängystä pimeässä, kun Hugo sen aina jonnekin viskaisi. Tunnin taistelun jälkeen poika nukahti ja nukkui kaksi tuntia. Aamulla kellon ollessa hieman yli kuusi annoin pojalle rintaa.

Jännitin hieman valmiiksi jo toista yötä. Mietin että tuleekohan siitä ihan älyttömän vaikea, mutta se sujuikin ihmeen hyvin. Edellisestä yöstä viisastuneena otin neljä tuttia kippoon, jottei tarvitse taas etsiä niitä pimeässä.  Pojan herätessä otin hänet kainalooni suoraan ja tunnin taistelun jälkeen hän viimein nukahti kainalooni ja nukuimme aamuun asti. Siitä seuraavat kolme yötä sujui todella hyvin ja poika heräsi, mutta nukahti heti kun sai tutin suuhun. Kolme perättäistä yötä hän nukkui omassa sängyssä! Oli äidillä hieman orpoa nukkua muutaman kuukauden jälkeen ilman kainalokaveria. Kahtena yönä Hugo  on yllättänyt kaikki ja nukkunut heräämättä kertaakaan 20.30-06.30 välisen ajan. Ja arvatkaa nukkuiko äiti? No ei, kun piti sitten heräillä tarkistamaan että onko kaikki varmasti hyvin, heh.

En ole pahemmin hehkuttanut kuinka hyvin meillä on nukuttu, sillä odottelin sitä takapakkia ja sieltähän se tuli. Nyt useana yönä Hugo on herännyt, ei sen vuoksi että olisi nälkä, vaan siksi että konttaaminen tulee uniinkin. Toinen unenpöpperössä alkaa konttailla ympäri pinnasänkyä ja ei sen vuoksi saa unta. Kun siten nostan viereeni, alkaa taas rinnan hamuilu. Välillä tutti kelpaa, mutta samoin kuin alussa se pulpautetaan pian pois. Nyt ollaankin tasaiseen herätty pikkuisen ennen neljää ja valvottu pari tuntia, kunnes kuuden jäljestä uni voittaa ja molemmat saadaan nukutuksi edes hieman.

Olen ottanut nyt selvän linjan, jossa ollaan pysytty. Illalla nukkumaan mennessä Hugo saa rintaa ja maitobaari pysyy kiinni aamu kuuteen asti. Sen jälkeen pääsee taas rinnalle. Tämä on helpottanut itseä kovasti tässä hommassa ja koska Hugo ei ole silloin edes nälkäinen, niin voin huoletta pitää tuosta kiinni. Aamusta hän saattaa hörppiä vain pikkuisen ja nukahtaa sitten. Mitään valtaisaa huutokonserttiakaan ei ole ollut, joten emme ole häirinneet muiden perheenjäsenien yöunia. Mutta pitää kyllä sanoa että kyllä tässä välillä meinaa väsy iskeä. Pitäisi ehkä kömpiä itse illalla hieman aikaisemmin nukkumaan, mutta ei meinaa vain malttaa.

No onko yöimetysten pois jättäminen vaikuttanut maidontuloon? Pitää sanoa että kyllä on ja huomattavasti. Minulla ei nouse maito enää kunnolla muuta kuin silloin aamulla. Hugo joutuu tekemään paljon töitä että maitoa tulee ja sen vuoksi rintani ovat aika arat. Samaan malliin sitä maitoa ei todellakaan tule kuin reilu viikko sitten. Jännä sinänsä että muiden kohdalla ei ole ollut vastaavaa. Mutta siihen ehkä vaikuttanut se etteivät he ole edes heräilleet öisin, joten rinnatkin silloin jo tottuneet koska niillä vieraillaan. Nyt vähän jännään kuinka kauan maitoa tulee niin että se riittää Hugolle. Pitää ehkä henkisesti alkaa valmistautumaan, että maitoni ei ehkä riitäkään.

Olen positiivisesti yllättynyt kuinka hyvin vieroittaminen on onnistunut, vaikka minä olen sen yksinäni hoitanut. Tämä on siis mahdollista tehdä myös näin, hih. Helppoa se ei ole ollut itsellekään pysyä kovana, kun toinen on hapuillut rintaa, mutta odotin ehkä että tämä olisi ollut vaikeampaa. Olen kiitollinen että Hugolle kelpaa tutti, se on tehnyt tästä hieman helpompaa.