Nyt pistää äiti

Meillä on nyt alkanut ihan uudet kujeet joka torstai. Tähän asti olemme käyneet aina neuvolassa ottamassa Lumille reumalääkkeen pistoksena. Viime viikolla tilanne sitten muuttui ja arvatkaa mitä, nyt pistää äiti. Mainitsinkin tästä kun kirjoitin polikuulumiset viimeksi, mutta kävimme ensin neuvolassa pistämässä vanhat lääkkeet, jonka jälkeen aloitimme pistämisen kotona. No miten se on mennyt? Miltä tuntuu pistää omaa lasta?

Viikko sitten oli ensimmäinen kerta ja se oli suoraan sanottuna ihan kaamea. Mietin jo oikeasti, että teinkö ihan väärän valinnan kun edes aloimme tähän. Voisin hieman kertoa miten se ensimmäinen kerta sujui. Meillä on siis käytössä Metoject Pen. Se on siis ns kynä jonka sisällä on valmiina oikea annostus lääkettä ja se on erittäin helppo pistää. Mutta koska Lumi on luonteeltaan arka ja jännittää hurjasti uusia tilanteita, ei ensimmäinen kerta sujunut todellakaan ongelmitta.

Alussa Lumi oli ihan suostuvainen, sitten alkoikin hokea, ettei varmasti ota housuja pois. Tuo kun pistetään joko vatsaan tai reiteen ja meillä se on reisi. Lopulta sain tytön suostuteltua ja näytin vielä miten homma toimii. Lumia jännitti mutta hän oli rauhallinen. Kun sitten putsasin pistoskohtaa iski tytölle paniikki. Hän alkoi potkia ja sätkiä, eikä lopettanut millään. Meni pitkä tovi, että sain Lumin rauhoittumaan. Käytiin asia uudestaan läpi ja sanoin että kun äiti ottaa korkin kynästä pois, on lääke laitettava heti.

Kun Lumi oli rauhoittunut aloitettiin alusta. Puhdistus sujui hyvin ja hän oli rauhallinen. Otin kynän käteen ja poistin korkin, jolloin...paniikki!! Sama hysterisointi alkoi alusta ja en saanut mitään yhteyttä Lumiin. Korkki oli jo irti ja lääke oli laitettava. Katsoin tyttöä silmiin ja sanoin napakasti äiti pistää nyt. Kun piikistä kuului naps ja aloin laskea viiteen loppui Lumin huuto kuin seinään. Ei mitään panikointia ja kaikki oli hyvin.

Kävimme tilanteen Lumin kanssa kolmeen kertaan läpi. Kerroin miksi lääke oli laitettava heti. Kun kysyin Lumilta sattuiko piikki hän sanoi hieman nauraen, että ei. Kun kysyin että jännittikö, vastasi hän että paljon. Kokemus oli uusi ja muutenkin Lumi on oikea jännittäjä, niin oli tämä jo hieman odotettavissa, mutta että tässä mittakaavassa. Palkinnoksi hän sai jäätelöä ja paljon halauksia.

Tällä viikolla oli edessä toinen pistoskerta kotona. Kävimme tilanteen aamulla läpi ja muistelimme viimekerrasta lähinnä sitä, kuinka hyvin itse pistäminen lopulta sujui. Lumi sanoi, että ei se edes sattunut. Kun J tuli töistä ja pahoinvointilääkkeen annosta oli reilu tunti, niin menime pistämään. Ja arvatkaa. Tyttö antoi pistää niin hienosti, ilman mitään ongelmaa. Lopuksi hän sanoi naurahtaen, että tämä oli niin helppoa, eikä tuntunut edes mitään. Arvatkaa jäikö meille kaikille niin hyvä mieli. 

Koska Lumi tiesi nyt mitä odottaa, oli toinen kerta paljon helpompi. Täytyy myös todeta, että tämä kerta oli huomattavasti helpompi myös äidille. Ei se nimittäin ole mukava pistää omaa lasta, varsinkin silloin kun toinen on selvästi sitä vastaan. Onneksi tuo kynä on kuitenkin niin helppo käyttää. Uskon että tämä oli meidän kohdalla oikea aika aloittaa itse pistäminen. Lumi on alkuviikosta asti valmistellut itseään tätä päivää varten, mutta on suhtautunut asiaan kuitenkin hyvin. Jos olisimme aloittaneet pistämisen aikaisemmin olisi Lumi kehittänyt tästä itselleen kaamean stressin.

Kotona pistäminen on kyllä helpottanut hirveästi. Sillä ei tarvitse pakata koko sakkia autoon, ajaa neuvolaan ja katsoa kun lapset on siellä oikeasti kuin kotonaan. Ollaan neuvottu sijaistakin mistä löytyy mitäkin, hih. Hieman haikeahan se oli kun enää ei ole tiedossa joka viikkoisia höpinöitä ihanan neuvolatädin kanssa. Mutta onhan tämä näin mukavampi. Foolihapon ottaminen neljän tunnin kuluttua pistoksesta tuottaa vieläkin välillä ongelmia. Nyt se on mennyt pitkän ajan alas kaakaoon sekoitettuna, mutta voi olla että pian joudumme (jälleen) koittamaan uutta kikkaa. Sen verran tökkii sen kaakaon juominen ja oksennuskin taitaa välillä käydä kurkussa asti. 

Turvaverikokeet alkaa lähestyä. Ne ovat onneksi sujuneet nykyisin niin hyvin, joten siellä tuskin mitään ongelmia. Ihana labratäti on alusta asti laittanut jonkin kivan kuviolaastarin sen tylsän valkoisen teippi paperitaitoksen päälle ja mukaan on saanut tarran tai pari.

Nyt vaan toivotaan että nämä pistämiset jatkuvat kotona yhtä hyvään malliin kuin tämä viimeisin.