Päivä Särkänniemessä viiden eri-ikäisen lapsen kanssa

Keskiviikkona +25 astetta lämmintä, aurinkoa, hento tuuli, neljä aikuista, viisi lasta, paljon kikatusta ja jännitystä mahanpohjassa. Kesän odotetuin reissu on nyt viimein takana. Särkänniemi, tuo paikka jossa pitää joka kesä käydä, paikka jossa on paljon hyviä muistoja omasta lapsuudesta ja paikka jossa rakennetaan hyviä muistoja nyt omille lapsille. Ja kyllä pitää sanoa, että takana on jälleen niin onnistunut päivä. Miten sujui päivä Särkänniemessä viiden eri-ikäisen lapsen kanssa?

Olimme Särkänniemessä jo parikymmentä minuuttia ennen kuin Koiramäki avasi ovensa. Koiramäki aukeaa tunnin ennen huvipuistoa eli klo 11. Suosittelen menemään paikalle hyvissä ajoin, niin auton saa jätettyä mahdollisimman lähelle puistoa. Koiramäki on oiva paikka varsinkin perheen pienimmille, mutta kyllä nuo isoimmatkin siellä malttoivat olla juuri ainakin sen tunnin. Jo tuli kiire huvipuiston puolelle kun tuli kuulutus, että puisto avautuu. Isompien ollessa miesten kanssa koskiseikkailussa piipahdimme me naiset pienten kanssa akvaariossa. Aika huikeita kaloja. Siskoni kävi lasten kanssa kurkkaamassa myös alakerrassa, itse jäin Hugon kanssa ylös, sillä rattaiden kanssa ei lähdetty portaita könyämään alas.

Iida ylitti nyt 140cm rajan joten pääsi kaikkiin isompien laitteisiin. Ja kyllä me sitten mentiin. Vuorotellen aina joku oli tytön kanssa hurjissa laitteissa. Yhdessä testattiin myös uusin laite X ja olihan se aika kyytiä. Täytyy sanoa ettei edelleenkään ole tornadon voittanutta. Siinä laitteessa voisin istua vaikka kuinka monta kertaa. Nyt kävin vain neljä. Iida kävi nyt kaikissa laitteissa joihin ei vielä vuosi sitten päässyt ja taisi se hänenkin lemppari olla tornado kun kävi siinä kuusi kertaa.

Koska meitä aikuisia oli monta pystyimme jakautumaan hyvin, lapset kun luonnollisesti halusivat eri laitteisiin. Jos olisimme olleet mieheni kanssa lasten kanssa ihan kahden olisi toiset aina joutuneet odottelemaan, että siirrytään toiseen paikkaan jossa joko isommat tai pienemmät pääsevät laitteisiin. Iida kun ei halunnut mennä laitteisiin yksin, kuka nyt haluaisi, niin nyt oli kiva kun yksi aikuisista pääsi aina mukaan. Mukana siis minun ja mieheni lisäksi oli siskoni sekä mieheni ystävä. Molemmat ovat Lumin kummeja ja siskoni on vielä Hugonkin kummi.

Lapset ovat ihan erilaisia luonteeltaan. Lumi tykkää rauhallisemmasta menosta eikä tykkää jos ottaa mahasta. Lumin lemppari laite oli kuulemma taikajoki. Matias ja Aino ovat puolestaan samanlaisia hurjapäitä kuin Iida. Aino meni kaikkiin laitteisiin mihin vain pääsi ja samoin teki Matias. Ainon lemppari taisi olla kantti x kantti sekä crazy bus. Matias ihastui täysin tukkijokeen ja majakkaan. Aino taisi päästä yhteensä kymmeneen laitteeseen ja koska on alle 100cm niin pääsi täysin ilmaiseksi. Suurimmassa osassa kuitenkin piti/sai olla vanhempi mukana. Vaikka joku laite oli toisesta "lällympi" niin innoissaan menivät esimerkiksi Ainon kanssa leppäkerttuun yms.

Hugo puolestaan oli innoissaan jo pelkästä katselusta ja katseli joko sylistä tai rattaista sitä menoa ja meininkiä. Hugo nukkui myös parin tunnin päikkärit ja sen aikana äiti pääsi piipahtamaan tornadossa sekä tukkijoessa. Löydettiin aina hyvin varjoisia paikkoja jonne rattaat sijoittaa. Herättyään myös Hugo pääsi nauttimaan muutamista laitteista ja kantti x kantti taisi olla hänen ehdoton lemppari. Ainakin hän sätki sylissäni ja nauraa käkätti innoissaan. Myös isommista sisaruksista oli hauskaa, kun Hugo tuli muutamaan laitteeseen mukaan. Olen kyllä niin ylpeä pienestä pojasta, joka jaksoi koko pitkän päivän niin hienosti. Hänen kanssaan on niin helppo mennä ja touhuta. Ja kuinka suloinen hän oli heiluttaessaan sisaruksille laitteisiin tai kun itse tulin jostain laitteesta pois.

Päivä sujui kyllä jotenkin niin hyvin, että jopa hieman yllätyin. Missään vaiheessa ei iskenyt itselle sellaista oloa, että joku lapsista nyt pääsi vähemmän laitteisiin kuin toinen. Myös jokainen aikuisista pääsi kivasti nauttimaan laitteiden pyörityksestä. Lisäksi välillä lapsista oli ihan hauska katsoa kun sisarukset olivat jonkin laitteen kyydissä. Itse nautin suunnattomasti, kun näin lasten hymyjen ulottuvan korviin asti, kuinka ne riemunkiljahdukset tuli suoraan sydämestä ja se jännitys mikä oli juuri ennen laitteeseen menoa. Kuinka heistä jokainen selitti innoissaan autossa kuinka kiva päivä oli ollut ja mikä laite oli hurjin tai mukavin.

Olimme Särkänniemessä alusta loppuun asti, eli koko  y h d e k s ä n  tuntia. Pitää kyllä sanoa, että olen niin ylpeä jokaisesta lapsesta. Vain kolme viidestä kiukutteli ja vasta ihan lopussa. Kukaan ei nimittäin olisi halunnut lähteä. Seuraavaa kesää ja uutta reissua on jo suunniteltu, heh. Onneksi tässä on muutakin ohjelmaa. Ehkä parin viikon kuluttua meillä puhutaan jo muustakin kuin Särkänniemestä.