Koska on hyvä aika luopua tutista?

Esikoiseni ei aikoinaan syönyt tuttia kuin ihan muutaman hassun kerran. Se olisi esikoisen kanssa ollut ihan ehdoton pelastus, sillä millään muulla hän ei hiljentynt kuin saadessaan tissin suuhun ja tällöin minä toimin "tuttina". Koitin tarjota tuttia tissin sijasta monta kertaa päivässä ja kaikkia mahdollisia malleja mitä oli myynnissä. Mutta ei, ei vain kelvannut. Vain muutaman hassun kerran se hänelle kelpasi ja pysyi suussa puolisen tuntia. Liuta erilaisia tutteja nökötti pöydällä rivissä ja minä istuin sohvalla tyytyväinen lapsi viimein sylissäni nukkuen, tissi suussa tietenkin. Voin sanoa, ettei siinä muuta kerennyt kuin imettää ja toimia "tuttina". Voin syyttää itseäni tästä täysin. Luovutin liian helpolla, vaikka itsestäni reilun parin kuukauden jokapäiväinen tutin tuputtaminen oli mielestäni aika, jossa sen syömisen olisi pitänyt alkaa luonnistua.

Tästä viisastuneena olen muille lapsille lykännyt tutin suuhun jo synnytyslaitoksella. Ja kyllä, olen sitä mieltä, että se on ollut täydellinen ratkaisu. Tutin aikainen käyttöön ottaminen ei häirinnyt imetystä eikä imuotetta meidän kohdalla. Sen sijaan lapsi on saanut tyydytettyä lopun imemisentarpeen tuttiin, eikä minun ole tarvinnut toimia sekä ruokkiana ja huvituttina. Suositushan kai on ottaa tutti käyttöön vasta kun imetys sujuu ja imuote on hyvä, mutta meidän kohdalla pelkäsin että kävisi tismalleen samoin kuin esikoisen kohdalla.

Hugollakin tutti otettiin siis heti alkumetreillä käyttöön ja olen niin onnellinen että hän sitä on suostunut syömään. Tutin avulla on tyynnytetty vauvana pahin imemisen tarve, se on toiminut lohtuna kuumeessa kuin muussakin harmituksessa, toiminut loistavana tulppana ulkona, ettei ihan kaikki kivet sun muut päädy suuhun. Se on luonut turvaa myös jännittävissä tilanteissa ja ollut loistava pelastus kun poika on nukkunut katkonaisia öitä. Peukutan siis täysin tutin puolesta.

Tutissa on kuitenkin myös se toinen puoli. Niitä pitää pestä ja keittää usein, ne ovat monesti hukassa vaikka niitä olisi kuinka monta, tutin syöminen voi lisätä riskiä saada sammasta, tuttia voi joutua nostamaan yöllä montakin kertaa ja viimeisimpänä siitä eroon pääseminen voi olla haastavaa. Mistä päästäänkin siihen, koska on hyvä aika luopua tutista? Hugo täytti juuri vuoden ja en ole sen suuremmin uhrannut ajatusta tutista luopumiseen. Tällä hetkellä siitä on vielä enemmän hyötyä kuin haittaa. Toisaalta olen nyt koittanut hieman vähentää sen käyttöä ihan vain senkin vuoksi, että poika voisi alkaa puhuakin joskus. Monesti se tutti tulee liian herkästi annettua tai poika nappaa sen itse suuhun. Niinpä jos hiljalleen ensin vähennämme tutin käyttämistä ns turhaan ja käytetään vain unilla ja harmin iskiessä. Jos vaikka kävisi niin hyvä tuuri, että poika sen itse jättäisi pois. Sitä kyllä epäilen vahvasti. Tavoite voisi olla, että kesään mennessä meillä ei enää tuttia ole. Esimerkiksi toukokuussa jäisi vallan pois. Silloin Hugo olisi 1v9kk.

Mielessä on myös käynyt sellainen, että jonkun flunssan aikana tutista pääsisi helpommin eroon. Silloin kun pienen on muutenkin niin vaikea sitä syödä. Se käytänkö sen tilaisuuden hyväksi en vielä tiedä. Mutta jos taas muistelen menneitä niin mitä pienempänä tutti jätettiin pois, sen helpompaa se oli. Taisi olla melkein vanhemmille vaikempaa kuin lapselle.  Toisaalta voisi seurata tarkemmin pojan merkkejä jos olisi havaittavissa jokin muu asia joka voisi korvata tutin. Huudattamaan en toista kuitenkaan halua alkaa, joten sanonta hiljaa hyvä tulee taitaa olla nyt se meidän juttu.

Mutta nyt kiinnostaisi kuulla minkä ikäisiä teillä on oltu kun tutti on jäänyt pois? Millä keinolla se jätettiin vai jättikö lapsi sen itse?