Ai mikä parisuhde?

Äiti kävelee pitkin asuntoa itkevä vauva sylissä, hiukset takkuisella nutturalla ja paita täynnä maito -ja puklutahroja. Ei kovin hehkeä näky. Illalla sohvalle lysähtää väsynyt äiti, joka kaipaa eniten vain sitä omaa aikaa, sitä kun kukaan ei kaipaa tai vaadi mitään. Sitä kun voi vaan olla. Nyt kun olisi aikaa puolisolle, se ei kiinnostakkaan. Mies saa pärjätä nyt ihan omillaan. Ai mikä parisuhde, kuulostaako tutulta? Vauvavuosi koettelee parisuhdetta, mutta samalla se voi tehdä siitä entistä vahvemman.

Oikeasti vauvavuotena minua ei pahemmin kiinnostanut panostaa suhteeseen. Iltaisin oli kiva saada ihan vain sitä omaa aikaa, kun koko päivän myöhälle iltaa vauva oli minun sylissä tai rinnalla. Ei siinä enää muuta kaivannut kuin omaa tilaa ja sitä kun kukaan ei tarvitse hetkeen mitään. Tuntui että olin päivän aikana antanut itsestäni jo 110% lapsille, etten jaksanut enää panostaa muuhun. Äiti on kuitenkin vauvassa niin paljon kiinni ja vielä kun pitää riittää myös muille lapsille, niin silloin se parisuhde jää helposti taka-alalle. Siinä todella mitataan se, kuinka hyvin suhde sen kestää. 

Mies voi tuntea jäävänsä kakkoseksi. Meillä suhde onneksi on kestänyt, vaikka vauvavuosia on ollut nyt monta peräkkäin. Ja kun totta puhutaan, niin eihän se parisuhde kukoistanut, vaan oli jotain ihan muuta, kuin oikein kuoppaista hiekkatietä. Ihan kuin yhtäkkiä sitä olisi "unohtanut" toisen. Ei nyt kokonaan, mutta kuitenkin pikkuisen. Ehkä se, että meillä ei muutenkaan ole paljoa sitä kahdenkeskeistä aikaa, on helpottanut kestämään sen, että minä olen pelkkää vauvaa koko ensimmäisen vuoden. Toki Hugo oli aika vaativa vauva, joten senkin puolesta panostus suhteeseen jäi. Lisäksi lapsille on välillä vaikea löytää hoitajaa, että oltaisiin voitu lähteä yöksi vaikka hotelliin. Sinnekin olisin kyllä ottanut Hugon mukaan koska... imetys.

Olin todella kiinni Hugossa, osittain imetyksen vuoksi, ja elin vaaleansiniset lasit päässä reilun vuoden ja vasta nyt hiljattain olen ne riisunut pois. Vasta sitten tajusin sen, että hei ehkä meillä on joku parisuhdekkin tässä. Ehkä nyt olisi aika alkaa panostaa siihen, varsinkin kun imetyskin loppui kokonaan, joten se ei rajoittaisi esimerkiksi sitä hotelliin kaksin lähtemistä. Mutta Hugolla on menossa vierastuskausi ja kaikki hyvät hoitajaehdokkaat ei nyt kelpaakkaan pojalle. Joten, hmmm ehkä ei siis vielä ole aika panostaa suhteeseen näin paljon. Nyt on ihan kiva katsoa telkkarista hömppää ollen samalla toisen kainalossa. 

Nyt tästä hiljalleen keräillään taas kaikki kadonneet parisuhteen palaset kokoon ja minä voin olla jälleen se vaimo joka panostaa suhteeseen. Vaaleansiniset lasit on nyt pakattu yöpöydän laatikkoon, sinne muiden lasien joukkoon. Ja voin taputtaa itseäni ja miestäni olkapäille. Me selvittiin tästä taas, vaikka tie ei ollutkaan helppo. Tästä on hyvä jatkaa yhteistä taivalta, jota on takana jo huimat neljätoista vuotta. Tulevaisuus vaikuttaa oikein hyvältä.