Manduca: hyödyke vai turhake?

Nykyään myynnissä on aivan järjetön määrä erilaisia vauvatavaroita. On jos jonkinmoisia vaunuja erilaisilla toiminnoilla kuten kolmella tai neljällä pyörällä, yhdistelmänä, heittoaisalla, kovalla ja pehmeällä kopalla jne. Sittereitä löytyy esimerkiksi tärisevänä, keinuvana ja erilaisia ääniä pitävinä ja sitten on kantoreput ja liinat. Miten tästä kaikesta voi osata valita juuri itselle parhaimmat ja ne omiin tarpeisiin sopivat?

Oikeastaan vain testaamalla. Päätöstä ei kannata tehdä liian nopeasti. Päätin Matiaksen aikana hommata kantorepun. Tutustuin pitkään erilaisiin vaihtoehtoihin ja päädyin ostamaan Manducan. Reppu oli ihana ja siinä oli hyvä kantaa. Ongelma oli vain se että Matias ei viihtynyt siinä. Luulen että Matias oli repun hankkiessa sen verran "vanha" (8kk) ettei enää tottunut siihen. Näin jälkiviisaana olisin tietysti voinut käydä kaupassa testaamassa suostuuko poika edes olemaan siinä. Sama reppu oli käytössä myös Ainolla kerran maksimissaan kaksi. Koin sen kuitenkin turhaksi, sillä Aino nukkui pienenä todella paljon ja oli ihan sama mihin hänet laski nukkumaan, joten usein hän pötkötteli vaunuissa ja hereillä ollessa seurusteltiin. Reppuilu oli siis näiden kahden kohdalla turhake.

Kun aloin odottaa Hugoa en tuhlannut ajatustakaan kantovälineille, kunnes huomasin että poika viihtyy jatkuvasti sylissä ja vain pystyasennossa. Pian huomasin jälleen selaavani erilaisia kantovälineitä. Ja koska Manduca oli ennestään tuttu päätin tilata sen.  Sain kyllä siitä moitteita mieheltäni, sillä hän muistutti minua kuinka edellisellä kerralla kävikään. Tällä kertaa vauva oli sen verran pieni kun repun ostin, niin uskoin hänen tottuvan siihen. Lisäksi hän ei todellakaan nukkunut pitkiä pätkiä vaunuissa tai muuallakaan. Repusta muodostuikin meille yksi iso arjen pelastaja. Olin tehnyt täydellisen hankinnan.

Reppu oli meillä päivittäisessä käytössä ja Hugo viihtyi siinä hyvin siihen asti, kunnes ei enää mahtunut repun sisällä olevaan pienentimeen. Jätimme repun suosiolla syrjään, sillä hän menetti täysin hermonsa kun laitoin pojan siihen, ja koitimme aina välillä ottaa reppua takaisin käyttöön. Sitkeän yrittämisen ja pojan kasvaessa hän rakasti reppuilua jälleen. Kun harson avulla hieman pienensin manducan alaosaa, oli pojan kivempi olla siinä. Ja niin meidän reppuilu on jatkunut.

Manduca on käytössä lähes päivittäin. Hugo viihtyy edelleen paremmin etupuolella kuin takana. Minulle tämä sopii hyvin, sillä lapsen laittaminen taakse on hieman haastavaa. Lisäksi olen laittanut merkille, että minun selälleni on ehkä parempi kantaa edessä kuin takana. Selän puolella kantaminen tuntuu välillä "ikävästi" alaselässä. Jos se ilmaantuu aina kun laitan Hugon selän puolelle, niin luulen että repun käyttömme vähentyy huomattavasti. Siitäkin huolimatta tällä kertaa manduca on ehdottomasti hyödyke ja aion koittaa jatkossa miltä selässä kantaminen tuntuu.

Voin lämpimästi omasta puolesta hehkuttaa Manducan puolesta. Kummasti se helpotti arkeamme kun refluksista kärsivä vauva viihtyi repussa paremmin kuin hyvin ja nukkui siinä monet päikkärit. Ja nykyään jos Hugo haluaa olla ihan lähellä ja olisi vaikka pyykinlaittoa, niin poika nauttii kun saa olla repussa sen aikaa..ihan äidin lähellä.

Onko sinulla ollut manduca tai jokin muu kantoväline? Oliko se turhake vai hyödyke?