Väsyneen äidin kootut hölmöilyt

Kun kello soi aamulla, tuntuu kuin en olisi nukkunut yhtään. Salaman nopeasti koitan sammuttaa kellon, että pienin ei heräisi. Liikkeet ei kuitenkaan ole niin nopeat kuin ajattelen, sillä olen niin unenpöpperössä, että menee hetki pohtiessa missä olen ja miten päin edes olen sängyssä. No kun puhelin vihdoin löytyy kuuluu Hugon sängystä jo liikehdintää ja pian iloinen huudahdus, Pöö!

Kyllä, nukumme edelleen huonosti. Mutta ehkä suurin syyllinen löytyi. Nimittäin Hugolla puskee hampaita kovaa kyytiä. Kaksi hammasta tuli vihdoin läpi, mutta kaksi jäi vielä kiusaamaan, kun ikenien läpi tuntuu vasta piikit. No mutta pääasia on se, että tiedostaa minkä takia yöt ovat huonoja. Väsymystä on ollut nyt pitkään ja se alkaa vasta nyt tuntua, ja olen huomannut tekeväni ihan hölmöjä juttuja. Ollaan saatu hyvät naurut, kun äiti vähän säätää. Ajattelin, että laitan tähän pari juttua ylös, jotta voin myöhemmin muistella mitä sitä onkaan tullut tehtyä. Harmi kun näitä ei voi laittaa imetyksen piikkiin, hih. No mutta tässä tulee väsyneen äidin kootut hölmöilyt, olkaa hyvät.

Missä lapseni on!?

Ystäväni tuli lapsensa kanssa meille kylään. Hugo touhotti perus tapaansa ja teki milloin mitäkin. Yleensä hänestä lähtee paljon ääntä, joten kun on hiljaista pitää huolestua. Juteltiin siinä keittiössä ystävän kanssa, kunnes oli liian hiljaista. Lähdin kiitämään kohti olohuonetta kysyen samalla hieman hätääntyneesti, että "Missä Hugo on". Ystäväni alkoi hihittää ja siinä samassa sanoi että "Sehän on sun sylissä". Voi elämä kun repesin. Hetkeen ei tullut naurusta loppua. Se on katsos kun oli liian lähellä,  ja oli niin huomaamaton sylissä. Heh.

Kun olen yksin kaupassa saatan lykkiä ostoskärryjä edestakaisin. Tiedän että moni tekee näin. Olen jopa todistanut monesti kyseistä tapahtumaa ja kieltämättä laittaa hymyilyttämään.  No ostokset on tehty ja pääsen autolle. Pakkaan kauppakassit autoon ja oikeasti mietin hetken tosissani, että oliko minulla lapsi mukanani vai ei. Ihan sekunnin ajan tunnen piston rinnassa, minne olen jättänyt hänet!? On muuten kaamea tunne. Onneksi tajuan kuitenkin nopeasti, olleeni yksin liikkeellä.

Melkein maksoin toisenkin ostokset!

Eräs ilta kaupan kassalla ollessa sain lapattua ostokset hihnalle ja kun tuli maksun vuoro, aloin etsiä laukusta rahapussia. Ei missään vaikka kuinka pengoin. Koitin myös taskuja, mutta ei ollut sielläkään. Oli jo lähettämässä Iidaa autolle ja mennä katsomaan sieltä, kunnes tunsin rahapussin kainalossa. Olin siis ottanut pussin jossain välissä ja kuljettanut sitä kainalossani. No kun tästä selvittiin päätin tunkea plussakortinkin vielä väärään kohtaan, kun se pitäisi vetää siitä sivusta. Taisi olla kassalle kiva piristys, samoin kuin sille jonolle, joka oli takanani.

Kaupassa asioidessa pakkaan ostoksia sitä mukaa kun niitä tulee. Kun kassa sanoo hinnan käyn maksamassa ja pakkaan loppuun. Kerran olin jo menossa maksamaan seuraavankin asiakkaan ostokset, mutta onneksi hoksasin tilanteen ajoissa. Hih. Vaikka tuskin se olisi häntä haitannut lainkaan.

Aina puhelin hukassa!

Tässä muutama päivä sitten annoin Ainon katsoa puhelimestani kuvia. Hetken kuluttua käännän melkein koko asunnon ympäri kun puhelin on kadonnut. Eikä se tunnu löytyvän sitten mistään. Kunnes kysyn Ainolta, että eihän sattumoisin ole nähnyt äidin puhelinta? Ja tuolla sekunnilla tunnen jälleen kerran olevani ehkä hieman väsynyt. Tytär katsoo äitiä hieman kysyvästi ja sanoo, "se on mulla, tässä näin."

Olen myös huomannut, että hukkaan oikeasti, puhelimen, avaimet ja rahapussin. Yleensä laitan ne aina tiettyyn paikkaan, mutta nyt niitä on löytynyt ihan ihmeellisistä paikoista. Tai ainakin sellaisista, minne en niitä yleensä laittaisi. Paras paikka rahapussille on ollut jääkaapin vihanneslaatikko. Puhelin puolestaan löytyy usein omalta korvalta, silloin kuin sitä eniten etsin.

Tässä oli nyt muutama kommellus. Näitähän riittää, muttei tässä nyt romaania aleta rustaamaan, sillä sellaisen näistä saisi kasaan hih. Nyt varsinkin viimeisen kahden kuukauden aikana on tuntunut, että pää on ihan hattaraa. Niitä hyviä öitä odotellessa. Onneksi näitä ei tapahdu joka päivä, sillä se olisi jo kamalaa, ehkä pelottavaakin. Välillä piristää kun saa nauraa oikein kunnon röhönaurut omille töppäilyille.

Nyt olisi kiva kuulla, millaisia kommelluksia siellä on väsyneenä sattunut?