Lumiukkosoppa

Bongasin tämän ihanan idean Keltaisen talon joulun odotusta -blogista ja piakkoinhan se piti päästä toteuttamaan, joten tämä päivä on kulunut pussukoita väkertäen. Tein vain muutaman ja ajattelin antaa näitä ainakin kummilapsille, kerhotädille ja muutamalle muullekkin.

Runona näissä pussukoissa käytin tuota samaa joka löytyy tuolta Keltaisen talon joulun odotusta -blogistakin.

" Kun pakkanen ulkona otettaan kiristää,

lumiukkosoppa tää mieltäsi piristää.

Ensin kuumaan veteen kaakaosta liemi keittele

ja lumipallot mukaan heittele,

lopuksi vielä lumiukon kävelykepillä sekoittele.

Soppa lämmittää ja ilostuttaa mieltä,

saat pakkasukolle näyttää kieltä."

Pussit sisältää kaakaota pienissä annospusseissa, karkkikepit sekä vaahtokarkkeja. Tämmöisiä voisi väkerrellä enemmänkin ja noita kortteja voisi tehdä ihan minkälaisia vaan, nämä on tehty niistä materiaaleista mitä jo löytyi kaapista. Kolmelle vanhemmalle tein omat pussukat, jotka ilmaantuu sitten jossain vaiheessa joulukuuta heidän omiin joulupussukoihin. :)

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Meidän koti: Lastenhuone

No niin, nyt lastenhuone on siinä vaiheessa että voi sitä teillekkin esitellä, jännää. :) Muutamat listat vielä uupuu (ikkunan ja pikkuikkunan ympäriltä sekä molempien oviaukkojen kohdalta. Samoin puuttuu vielä muutama jalkalista. Lisäksi sänkyyn tehdään köysitikkaat,vaikka hyvin nuo tuntuu sinne pääsevän ilman niitäkin) mutta ei anneta sen häiritä. :) Laitan nyt eilisessä postauksessa vilahtaneen kuvan huoneesta siinä tilassa kun remontti alkoi.

Halusin huoneen seinistä ihan valkoiset, samoin huoneeseen tuleva pöytä maalattiin uudestaan valkoiseksi ja samoin parvisänky sai uutta väriä pintaan sen lisäksi että sitä madallettiin paljon. Väriä huoneeseen tuo matto, päiväpeitteet ja lelut. Kattoon ripustin jo aikaisin tekemäni viirin. Tällä hetkellä seinällä on yksi sisustustarra jossa lukee runo Mistä on pienet tytöt tehty. Sama on ollut hakusessa poikien versiona, mutten ole löytänyt (tai löytyy niitä muttei samaa mallia kuin tuo tyttöjen versio). Kunhan sellaisen löydän niin tiedän sille jo hyvän paikan. Isompi sisustustarra tulee jos tuo pysyy tuossa seinällä hyvin ja jos löydän omaa silmää miellyttävän. Tauluhyllyt ovat ikeasta ja niitä on ostettava ainakin yksi lisää jonka saa tuon runon alle.

Ja tältä huone näyttää nyt.. 

Mielestäni huoneesta tuli kivan näköinen ja sellainen jossa on nyt tilaa leikkiä ja touhuta. Ikkunan alle sijoitettu pöytä on minun lapsuudestani. Äitini sen joskus on meille teetättänyt ja on ihanaa että se palvelee nyt myös meidän lapsia, hieman eri sävyssä vain. Lisää tilaa tuo se että sängyt ovat päällekkäin. Verhon tilasin Anttilasta ja ihastuin siihen ensisilmäyksellä. Päätin ottaa vain yhden, sillä toinen verho olisi ollut vain tiellä. Huoneessa on kuitenkin pimentävä rullaverho joten verho on vain sisustuselementti. :)

Sitten minnes ne kaikki lelut on piilotettu?
Huoneen yhteydessä on tuo paljon mainittu välikkö. Siellä on korkea lipasto (kaksi ikeasta ostettua lipastoa ruuvattu päällekkäin ja sitten seinään kiinni), yksi ikeasta (samaa sarjaa) kaappi, leikkikeittiö sekä nukenrattaita, potkuautoja sun muuta.

Välikössä on lisäksi säilytetty jonkin verran vaatteita. Valkoisen korkean kaapin päällä on mm:ssa meidän juhlavaatteita, takkeja (välikausi ja talvi), ja sellaisia vaatteita joita käytetään harvemmin. Remontin alussa siinä ole myös alempana rekki, mutta se piti ottaa pois jotta hylly mahtui siihen. Sain idean että laitetaan lapsille oma rekki jossa voi säilyttää mekkoja ja takkeja. Sille löytyikin heti kiva paikka ja voi että kun meillä on lapset leikkineet vaatekaupan myyjiä. :) Myös pikku S siellä järjestelee mekkoja uuteen järjestykseen.

Loppuun vielä pieniä paloja huoneesta

Sellainen tuli meidän pikku S:n ja pikku E:n huoneesta.
Minä tykkään, lapset ihastui täysin ja kai se J tykkää myös. :)

Mitäs mieltä sinä olet tästä huoneesta?

Lastenhuoneen remppa

Nyt se alkaisi vihdoin olla valmis, muutamat listat enää. Tosin kaksikko että  äitikin oli niin innokkaita, että pienet ovat nukkuneet huoneessa nyt kaksi yötä. :) Päätin hieman kertoa miten remontti eteni ja vilauttaa muutaman kuvan miltä huoneessa ennen näytti. Harmikseni kerkesin vain jo poistaa tapetit ja tyhjentää huoneen, joten kunnon ennen ja jälkeen kuvia en teille saa näytettyä.

Huoneessa asuu siis pikku S ja pikku E. Hyvin ovat tyttö ja poika yhdessä huoneessa viihtyneet, siksi he saavat jatkaakin siinä yhdessä. Huone on seitsemän neliötä, mutta sen yhteydessä on väliköksi kutsuttu tila jossa on suurin osa lasten leluista, se tuo huoneeseen lisää neliöitä. Remontti alkoikin siitä että väliköstä poistettiin kiinteät hyllyt jotta sinne saataisiin lisää tilaa. Sen jälkeen poistimme vanhat tapetit, joita huoneessa oli kahta erilaista. Toinen niistä oli pilvikuviollinen jossa liihotteli seassa lokkeja ja jota lopulta koristi monen näköiset lasten piirustukset. Kun tapetit oli vihdoin saatu irti kokonaan, sain idean että tekisimme huoneeseen pienen ikkunan jonka kautta valo pääsisi myös välikköön. Kuvassa näkyvä jalkalamppu toimi ennen valona välikössä, mutta pidin sitä siellä liian vaarallisena kun lapset ruuvailivat itse lamppuja pois (tietysti meiltä salaa). Sitten ei muuta kuin tuumasta toimeen ja pianhan meillä oli sievä pieni ikkuna seinässä. :)

Aloimme kittaamaan huoneen seiniä, mutta tulimme siihen tulokseen että hommaa olisi aivan liikaa jos haluaisimme vain maalata sen. Pohjatöissä olisi kestänyt ikuisuuden. Siispä suunnitelma vaihtui ja kittasimme vain suurimmat (niitäkin oli paljon), sitten hioimme ja kävimme ostamassa lasikuitutapettia. Sitä meillä on keittiössä ja vessassa ihan samasta syystä aikoinaan laitettu. :) Sitten oli edessä tapetointia, joka oli kuin palapelin kokoamista, koska täysin ehjiä seiniä huoneessa on kaksi. Vihdoin päästiin mun lempipuuhaan eli maalaamaan. Seinät maalattiin kahdesti, jonka jälkeen sininen tausta ei enää paistanut läpi. Innostuttiin siinä kattokin sitten maalaamaan. Huoneessa oli muovimatto, mutta se oli aika kamalassa kunnossa, joten laitettiin huoneeseen koivunvärinen parketti, sitä kun oli juuri sopiva määrä. Lattian asennukseen kuluikin useampi päivä.

Pähkäilin pitkään millaiset nukkumajärjestelyt huoneeseen tulee. Päätin ensin että ostan kerrossängyn, mutta sitten päädyin että tuunaan yläkerrassa olevasta parvesta meidän käyttöön sopivan. Tuon parven esikoinen sai aikoinaan lainaan kummitädiltään..se oli kuitenkin minun silmääni karmean värinen (mänty) ja ihan liian korkea joten purimme sen pois. Kummitäti ei kuitenkaan enää halunnut sänkyä takaisin ja käski vaikka antaa sen pois, joten uskaltauduin sitten tuunaamaan siitä sängyn juuri meidän tarpeisiin. :) Sänkyä madallettiin paljon..nyt sängyn pohja on 110cm korkeudella. Maalasin sängyn valkoiseksi ja heti se miellytti omaa silmää paremmin. Parven alle sitten tulee pikku E:n sänky. Mieli teki ostaa hänelle uusi, mutta tuolla vanhalla mennään. :)

Tässä olisi sitten kuvaa miltä huone näytti kun vain tapetit oli poistettu sekä se ikkuna tehtynä. 

Jos tuosta kuvasta nyt saa minkäänlaista käsitystä. :)

Musta tuntuu että tää remontti on kestänyt ikuisuuden. Ymmärrän kyllä ettei J kamalasti aina innostu näistä mun remppajutuista kun niitä ammatikseen joka päivä tekee. Mutta kun vihdoin töistä vapautui tarvittavat työkalut, niin tää on edennyt ihan kivaa vauhtia. Olen itsekkin kantanut oman korteni kekoon ja mm:ssa repinyt tapetteja, pessyt seinät, toiminut remontti siivoojana, avustanut mittaamisessa, kitannut, hionut, tapetoinut, maalannut, auttanut lattian asentamisessa, maalannut parvisängyn kolmesti, auttanut sen kasaamisessa sekä auttanut listottamisessa. Eli ihan hyvin olen antanut oman panokseni. Remontointi uteliaiden lasten kanssa on hieman haastavaa ja pieniä apukäsiä on riittänyt. Niimpä remonttihommat on hoidettu joko pikku S:n päikkäri aikaan tai kun lapset ovat jo nukkumassa.

 Tänään vielä listotusta ja pientä maalausta (peitelistojen laitto vasta ensiviikolla, kun ne täytyy käydä ostamassa), mutta ehkä huomenna pääsen näyttämään miltä melkein valmiissa lastenhuoneessa näyttää. :)

Isännän haukipullat

Mieheni J:n yksi lempiharrastuksista on kalastaminen joten meillä syödään todella usein kalaa. Oma lempikalani taitaa olla kuha, mutta mies on joskus tuonut kotio myös haukea. Viimeksi J toi hauen ja päätti että tehdään kalapullia. Mä en ole haukipullien ystävä, mutta nyt laitettiin sinne vähän kaikkea ja hyviä tuli. Päätin jakaa ohjeen nyt teillekkin. :)

Isännän haukipullat

2 hauen filettä (n.800g)
100g pakaste katkarapuja

1 sipuli

1 prk kuohukermaa

1 kananmuna

suolaa

pippuria

grillausmaustetta

tuoretta persiljaa

sitruunapippuria/sitruunamehua

korppujauhoja

öljyä

1. fileeraa hauki ja poista suuret ruodot

2. sulata katkaravut, valuta vesi pois

3. leikkaa fileet kahtia ja laita lihamyllyyn..jauha myllyn läpi kahteen tai kolmeen kertaan. Jauha samassa myös katkaravut

3. vatkaa kuoihukerma vaahdoksi (mutta älä tee liian paksua)

4. pilko sipuli ja tuore persilja

5. laita kala/katkarapuseos kulhoon, laita sekaan yksi kananmuna, kermavaahto, sipulit, persilja ja mausteet (mausteita kannattaa lisätä vähän kerrallaan ja paistaa välillä koepulla ja tarkistaa maku).

6. laita korppojauhoja syvälle lautaselle ja pyörittele pullat siinä

7. paista pannulla reippaassa määrässä öljyä miedolla lämmöllä

8. Tarjoile perunoiden, valkokastikkeen ja puolukkahillon kanssa

Suosittelen kokeilemaan. :)

Tällä kerralla käytimme sitruunapippuria, mutta ehkä se sitruunamehu kävisi paremmin.

Kuin uudet

Muistan kun alkuvuodesta 2009 (rattaat vuoden 2008 mallia)  kävelin maha pystyssä, todellisuudessa pienen mahan kanssa, Vauvatalo Johannaan Tampereelle katsomaan rattaita. Olin jo aikaisemmin tehnyt päätöksen että ostan Emmaljungan Sootterit joten heti astelin ratasrivin luokse ja siellä ne olivat. Yksi kappale juuri minun unelmaväriäni, niin täydelliset, että pahemmin en edes muita vaihtoehtoja silmäillyt. Kärräsin rattaat onnellisena kassalle ja tilasin samalla niihin jalkapeiton. Rattaat olivat väriltään tumman ruskeat, jossa tehosteena oranssia sekä vaaleaa ruutukuviota. Tähän väriin ihastuin kyllä välittömästi.

Meni monta vuotta eteenpäin, enkä kertaakaan kyllästynyt rattaiden väriin. Uskoin ettei niin koskaan kävisi, kunnes kesällä hämmästyin kun huomasin tylsistyneen tuohon väriin. Huomasin että katselin paljon mustia rattaita joten päätin alkaa metsästämään rattaisiini uusia kankaita, sillä runko kuitenkin noissa edelleen hyvässä kunnossa. Tämä osottautuikin vaikeammaksi kuin luulin, sillä täysin mustia kankaita jossa on mukana myös kuomu oli todella vaikea löytää. Halusin molemmat samasta paikasta jotta mahdollisia värieroja ei olisi. En myöskään halunnut maksaa itseäni kipeäksi pelkistä kankaista. 

Selasin usein toria ja katselin kankaita sieltä. Yhtenä päivänä ystäväni linkitti minulle linkin mustiin kankaisiin jossa mukana oli myös kuomu ja hintakin sopiva, joten aamusta otin heti yhteyttä myyjään ja tein kaupat. Eilen nuo sitten saapuivat postissa ja voi että, rattaista tuli kuin uudet kun vaihdoimme kankaat. Pesin kankaiden vaihdon yhteydessä myös rungon sekä renkaat.

Lapset katsoivat rattaita kummissaan kun luulivat että olin ostanut kokonaan uudet, hih. :) Näissä mustissa kankaissa kuomu on kapeampi sekä jalkatuen päälle tuleva kangas erilainen koska uudemmassa mallissa koko jalkatukikin on erilainen, siksi rattaa näyttävät niin erilaisilta. Nämä kankaat ovat kuitenkin tällä hetkellä juuri sitä mitä halusin ja tuovat mukavaa vaihtelua. :) Vanhat kankaat jäävät kuitenkin vielä säästöön siltä varalta jos haluankin laittaa ne takaisin. 

Pikku S testaili eilen rattaita innoissaan, raahasi mukanaan sinne peiton eikä meinannut suostua tulemaan ollenkaan pois. Täällä on nyt tyytyväinen äiti sekä hänen tyttärensä. :)

Kuinka sinä jaksat?

Lapsiperheen arki voi olla välillä aika väsyttävää. Pääsääntöisesti meidän arki sujuu mukavasti ja kiitos rutiineiden jokainen tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Monella on sellainen mielikuva, että meidän arki on aamusta iltaan yhtä kaaosta, meteliä, hermojen kiristelyä yms. niin kuin varmasti kuvitellaan monesta perheestä jossa on enemmän lapsia. Todellisuudessa meidän arki sujuu leppoisasti eikä suurta meteliä ole, ellei äiti yritä puhua puhelimessa. Silloin tuntuu siltä että pääni päällä olisi lappu, kysy minulta juuri nyt ihan mitä vain tai huuda nyt niin lujaa kuin kykenet. :) Ja meno on kieltämättä villiä silloin jos joku tulee kylään ja kaikki neljä yrittävät kertoa kuulumisensa samaan aikaan. Silloin todellakin tuntuu siltä että meteliä on ihan liikaa, mutta normaalisti elämä ei kuitenkaan ole sellaista.

Kävin maanantaina kirpputorilla ja ostimme sieltä pikku S:lle lorukirjan. Myyjä siinä alkoi jutteleen ja jotenkin juttu meni siihen että mainitsin meidän kuluttavan aikaa sillä välin kun sisarukset olivat kerhossa. Myyjä sitten kysyi minkä ikäisiä sisarukset ovat? Sanoin iät ja mainitsin että vanhin on koulussa. Myyjä siihen sitten tokaisi.."No kyllä sulla riittää siinä puuhaa. Mä katoin että oot niin kamalan nuoren näköinenkin". Otin kohteliaisuutena tuon nuorelta näyttämisen, mutta en silti ymmärrä miksi lapsilukuamme kauhistellaan vähän joka puolella. Minusta kun tämä ei tunnu mitenkään liian rankalta, mä koen pärjääväni hyvin tämän porukan kanssa. Touhua toki riittää, mutta olen sen luontoinen että rakastan tämmöistä. :)

Olen myös monesti saanut kuulla kun olen kertonut olevan neljän lapsen äiti, että kuinka sä jaksat sitä härdelliä? Eikös sulla oo kauheesti pyykkiä? Kauhee en mä vois kuvitella että niitä olisi neljä!!! Ymmärrän toisaalta että jotkut ihmettelee, mutta mun mielestä elämä näiden neljän kanssa on hieman helpompaa kuin silloin kun meillä oli lapsia yksi. Jep, siltä musta oikeasti tuntuu. Nyt kaikilla on aina leikkikaveri joka tarkoittaa sitä että oma aika ei kulu pelkästään leikkimiseen ja toisen "viihdyttämiseen". Vaikka pyykkiä on paljon, niin kerkeän hyvin kyllä kaiken päivän aikana hoitamaan.

Joskus on kyllä niitäkin päiviä kun on oikeasti rankkaa. Yleensä ne päivät on niitä kun sairastetaan. Nytkin kaikki neljä ovat flunssassa. :/ Mutta varsinkin mahatauti on kaikista rankin, silloin oikeasti välillä "toivon" ettei mulla olisi ollenkaan lapsia. Sitä pyykkiä on aivan järkyttävästi, ressaan sitä kun pienet oksentaa koska pelkäsin itse sitä aivan hulluna pienenä ja kyllä vieläkin. Silloin ei kyllä tule montaakaan tuntia nukuttua vaan valvon lähinnä lasten unta. Haluan olla välittömästi paikalla kun minua tarvitaan.

Monesti kun lapsilukuamme päivitellään ja kysellään kuinka jaksat sitä meteliä, tulee mieleen se että miksei voi vaan kysyä että kuinka sinä jaksat? Mitä sinulle kuuluu? Voisin vastata vaikka näin: Kiitos, minulle kuuluu ihan hyvää. Olen saanut selkä/pääkipuihin hieman apua fysioterapiasta. Päänsäryt eivät ole enää niin pahoja ja särkylääkkeiden syönti on vähentynyt paljon. Odttelen jo talven tuloa, jotta hieman valostuisi ja oma mielikin virkistyisi. Vielä olen kotona lasten kanssa ja nautin melkein joka hetkestä. Tulevaisuus on vielä vähän auki, mutten meinaa siitä ottaa pahempaa stressiä. Mulla on kaikki tällä hetkellä hyvin. :)

Siispä minä kysyn nyt sinulta:
 Mitä sinulle kuuluu ja kuinka sinä jaksat?