Lumin punktio

Ensinnäkin kiitos kaikille eiliseen postaukseen kommentoineille. ♥ Lumillekkin tuli sairaalassa hyvä mieli kun kerroin onnitteluita, vaikka ei tiedäkkään oikein keltä ne tulivat. :)

Nämä punktiopäivät ovat kaikille todella raskaita. Niihin kuuluu todella paljon odottelua, erilaisia ihmisiä, tutkimuksia, pistämistä, jännitystä, itkua ja paljon muuta. Eilen olin jotenkin vielä erityisen herkällä päällä itse ja monta kertaa meinasin romahtaa, mutta jotenkin sitä sai kuitenkin itsensä koottua.

Olimme sairaalassa pikkuisen ennen yhdeksää. Kävimme hakemassa kahviosta J:lle kahvin ja siinä osastolle kävellessä meinasi tulla itku ekan kerran kun Lumi sanoi että "äiti, mulla on niin kamala jano". Siinä sitten itku kurkussa selitin miksi nyt ei juotavaa saa. Lumia alkoi selvästi jännittää enemmän, mutta osastolle päästyä oli taas niin reipas. Ensin otettiin verenpaineet ja mitattiin ettei vaan ole kuumetta. Sitten juteltiin hoitajan kanssa jonka jälkeen mentiin moikkaamaan lääkäriä. Ultralla kurkattiin vielä ettei uusia hoidettavia niveliä ole ilmaantunut ja onneksemme ei. Kuunneltiin vielä keuhkot sekä katsottiin korvat. Sitten puhuimme tulehdusarvoista joka Lumilla on taas noussut. Päätettiin että ennen nukutusta napataan myös verikokeet ja jos tulehdusarvo ei ole tullut alaspäin niin sitten lähdetään mangneettikuviin tarkastamaan kaularangan tilanne.

Lääkärin jälkeen köpöteltiin takaisin osastolle ja pelailtiin hetki Arvaa kuka peliä. Lumi piti siitä kovasti ja isin avustuksella voitti, voi sitä onnen määrää. :) Sitten olikin jo aika lähteä kohti alakertaa. Lumi makoili jännittyneenä sängyn kyydissä ja itku oli herkässä niin äidillä kuin Lumillakin. Onneksi heti ei ollut meidän vuoro vaan tyttö pääsi järjestelemään hetkeksi nukkekotia.

Sitten pian meitä jo huudeltiin toimenpide huoneeseen. Lumi hyppäsi isin syliin, sillä itse olin jotenkin niin itkuisella tuulella ja lisäksi J saa pidettyä tytöstä paremmin kiinni kun Lumi nukahtaa. Onneksi verisuoni löytyi helposti ja verikokeet napattiin siitä kanyylin kautta. Lumi pyyhki silmiään ja koitti olla niin urhea, silitin tytön päätä ja sanoin että "ei ole mitään hätää" ja silloin tyttö alkoi itkemään. Itsellä valui kyyneleet silmistä, mutta onneksi saatiin tyttö rauhoittumaan ja Lumi nukahti rauhallisin mielin.

Se kun näät kun oma lapsi menee ihan veteläksi, hänet siirretään tiedottomana pedille makaamaan ja joudut kääntämään selän ja lähteä, tuntuu joka ikinen kerta niin kamalalta. Joka kerta tulee ne samat ajatukset, entäs jos Lumi ei herääkkään, entäs jos tuntee siltikin kipua jne. Vaikka nukutus kestää vain hetken on meillä vanhemmilla silloin piinallisen pitkä reilu tunti odotella sitä että näemme taas tytön.

Mentiin kahvioon ja keräilin itseni taas matkalla. Ajatukset kun pyöri silti koko ajan Lumissa. Kävimme ostamassa kioskista pari lakua tytölle ja itse hörppäsimme kahvia, teetä ja söimme sämpylät. Jo vartissa oltiin takaisin odottelemassa sillä liiankin tutuksi käyneellä punaisella nahkasohvalla sitä että tyttö heräilee. Lääkäri tuli kertomaan kaiken menneen hyvin, tulehdusnestettä ei tullut ruiskuun ja kolmesta kohdasta pistettiin kortisonia.

Onneksi vastassa oli reipas tyttö, joka ei ollut yhtään pahoinvoiva. Jalkaa hieman särki, mutta kun piti esitellä mahtavaa määrää tarroja sekä kuinka unikaverikin oli saanut "kanyylin" käteen unohtui särky. Niin reipas tyttö. :) Pian saikin jo mehua ja ruokaa. Katseltiin hauskaa elokuvaa, tehtiin yhden kirjan tehtäviä, Lumi herkutteli jäätelöllä ja kaiken kruunasi se kun hoitaja toi Lumille syntymäpäivän kunniaksi lahjaksi tämän suloisen nallen. 

Ihana juttu kun hoitajat ottivat huomioon sen että oli tytön syntymäpäivä. Se teki tästä päivästä helpomman. Verikokeiden tulokset eivät kerenneet tulla siihen mennessä kun saimme luvan lähteä, joten ne soitellaan meille tänään.

Kotiin lähtiessä saatiin taas ohjeet fysioterapeutilta sekä hoitajalta. Nyt ehdoton juoksu ja hyppykielto seuraavat kaksi viikkoa. Sen jälkeen oma fysioterapeutti katsoo ja lisää tilanteen mukaan liikuntaa. Kylmähoito jatkuu vielä jonkin aikaa, niskatukea pidetään normaalisti, kipulääkettä jatketaan normaalisti pariviikkoa jonka jälkeen jätetään aamulääke pois ja jos ei kipuile niin sillä mennää kesäkuuhun asti. Kävelykielto oli eilisen päivän ja vielä tänään puoleen päivään. Nyt saa sentään jo kävellä eikä tarvii kannella joka paikkaan. :)

Osa varmasti unohtui kertoa, mutta kaiken kaikkiaan päivä sujui hyvin.