Rv 23+0 Herkillä

Raskaus on nyt taas viikon pidemmällä. Ajatella että nyt starttasi jo 24 raskausviikko. Mini kasvaa päivä päivältä isommaksi ja laskettuaika lähenee huimaa kyytiä.♥

Mainitsinkin jo tässä jokin aika sitten siitä kuinka korvat menee lukkoon varsinkin lenkkeillessä mutta ihan muutenkin. Tämä vaiva on ja pysyy, eikä näytä mitään merkkejä siitä että olisi helpottamassa. Saattaa olla päiviä kun se ei vaivaa ollenkaan mutta sitten mukaan mahtuu niitäkin kun ne tuntuvat olevan jatkuvasti lukossa. Ainoa millä saan ne auki on se että yskäisen tai sitten laitan pään alaspäin. Yleensä tuo jälkimmäinen on se paras vaihtoehto ja toimii joka ikinen kerta, onneksi on edes jokin keino saada korvat auki. :)

Tämän viikon olen ollut jotenkin erityisen herkillä. Saatan alkaa itkemään ihan ihmeellisistäkin asioista. Esimerkiksi yksi aamu kuunneltiin lasten kanssa musiikkia omasta lapsuudesta niin tämä äiti alkoi vollottaa. Piti sammuttaa musiikki kun kyynelille ei tullut loppua. Ja hei kyseessä oli niinkin herkkä laulu kun minä olen liikennevalo. :D Saattaa myös alkaa itkettää jotkin televisio ohjelmat, lehdestä tai netistä lukemani jutut, se kun kenkää ei meinaa saada kunnolla jalkaan..listaa vois jatkaa kyllä ihan loputtomiin. Mistä lie että hormoonit nyt heittelee. Välillä sitä itsekkin nauraa että mikähän ihme taas tuli. :D

Herkillä olemisen lisäksi olen myös ollut kiukkuisempi kuin viikko sitten. Puran yleensä kiukkuni niin että alan siivoamaan sekä samalla jupisen jotakin omaani, myös imuroiminen toimii hyvin. Kiukun voi nostaa ihan mikä vaan ja jälleen kerran voi vain syyttää noita kuuluisia hormooneja, jotka tuntuu nyt saaneen mielialan vaihtelemaan. Tämä on kyllä tuttua jokaisesta raskaudesta joten mitenkään yllättävää tämä ei ollut. :) 

Sitten se yksi juttu, nimittäin mun vatsalaukulta on varmaan hävinnyt pohja jonnekkin. Voisin syödä vaikka kuinka paljon. Annoskoot ovat kasvaneet. Ennen iltapalaksi riitti kokonainen ruisleipä kun nyt pitää syödä puolitoista, päälle jugurttia ja omena ja vielä senkin jälkeen tuntuu kuin voisin syödä toisen satsin lisää. Välillä tuntuu että seuraavaan kertaan kun syödään (syön siis lasten kanssa samaan aikaan paitsi illalla) on niin pitkä aika ja ihan kuin en olisi saanut ruokaa koko päivänä. Lisäksi tekee mieli kaikkea oikein rasvaista. Varsinkin sellaista pitsaa josta rasva oikein tirskuu kun sitä puraisee..voi nam..nousee vesi kielelle. :) Onneksi mun tekee nimenomaan mieli Koti pitsan pitsoja ja lähimpään on matkaa se 70-80km (jos joku tuttu tietää mua lähempänä olevan niin EI saa paljastaa) niin ei tule lähdettyä hakemaan. :D Myös hampurilaisateriat kuuluu tällä hetkellä himotuksiin, onneksi siinä on sama homma kuin tuossa pitsassa, että niitä juuri haluamiani saa vain kaukaa. Ruisleipä on edelleen sellaista jota on pakko saada päivittäin ja suklaanhimoa vastaan taistelen joka päivä. Pientä lipsumista on kyllä välillä, mutta onneksi se ei ole joka päiväistä. Olen tullut siihen tulokseen että kaikilla on mukavempaa jos äiti syö sen pienen patukan suklaata kun on syömättä. :)

Tällä viikolla myös Aino ymmärsi että äidin masussa kasvaa vauva. Aino tuli illalla viereeni sohvalle, nosti paitaani masun hohdalta ja silitti sitä sanoen samalla vauva. Oi tyttö oli niin hellyyttävä.♥ Sitten Aino nosti omaa paitaa ja sanoi vauva ja koitin sitten selittää että vain äidin masussa on vauva ei Ainon. Ei tainnut ihan mennä läpi, mutta ehkä tyttö sen jossain vaiheessa vielä hoksaa. :)

Mini on kova liikkumaan masussa ja potkuja satelee ja koko maha hytkyy. Kyllä tämä raskausaika peloista ja vaivoista huolimatta on niin ainutlaatuista ja ihanaa. Nautin tästä kyllä ihan oikeasti niin paljon. ♥

Mukavaa alkanutta viikonloppua kaikille.