Aikaa myös parisuhteelle

Koska meillä on lapsia jo aika paljon ja kaikki tulleet aika pienellä ikäerolla, niin on aika selvääkin että sitä kahden keskeistä aikaa J:n kanssa ei ole mitenkään kamalan paljon. Yleensä iltaisin lasten mentyä nukkumaan saadaan aikaa vain toisillemme. Silloin joko herkutellaan yhdessä, mennään saunaan kahdestaan, katsotaan televisiota tai sitten istutaan omilla koneilla ja halutaan aikaa vain itsellemme. Olemme seurustelleet vuodesta 2002 joten yhteisiä vuosia on takana aikas paljon. Sitä oikeastaan jo näkee toisesta, koska toinen kaipaa sitä omaa aikaa ja koska toisen kainalo on se paras paikka. Yhden käden sormet riittää helposti siihen kuinka usein vuoden aikana pääsemme ihan kahdestaan jonnekkin. 

Eilen oli pitkään aikaan sellainen päivä kun saimme aikaa ihan meidän parisuhteelle. Ihana siskoni hommasi minulle syntymäpäivälahjaksi kaksi lippua Sami Hedbergin 365 keikalle Tampereelle. Lastenhoitokin oli jo puolestamme järjestetty. Olin niin onnellinen että siskoni järjesti tuollaisen yllätyksen, että hämmennyksen jälkeen nousi kyyneleet silmiin kun toukokuussa sain nuo liput kouraani. Ihanaa että siskoni muisti kuinka olin joskus puhunut haluavani joskus Samin keikalle.

Neljän maissa lähdimme J:n kanssa syömään kahdestaan. Koska joku nimeltä mainitsematon henkilö on hulluna kotipizaan, valikoitui ruokapaikka aika helposti. ;) Kyllä tämä äiti oli kuin taivaassa kun sai suuhunsa sitä rasvaa tihkuvaa pitzaa. Ahmin pitzani äkkiä suuhun, jotta saisin syötyä sitä mahdollisimman paljon, siitä taisi olla kaikki naisellisuus kaukana. :D Raskaus ja nää himot alko jo naurattaan J:tä, sillä hänestä pitza maistui tyyliin ihan samalle kuin meidän kotikylänkin. Musta taas maku oli paljon parempi. :) Ruuan jälkeen käytiin vielä pikaisesti mummulassa sanomaan lapsille heipat ja sitten lähdettiin kohti Tamperetta.

Olimme Pakkahuoneella puoli kuuden maissa, mikä oli loistava aika, sillä saimme ihan huippu istumapaikat. Kovien penkkien sijaan saimme pehmeämmät tuolit. Koko sali täyttyi noin varttia ennen keikan alkua ja paikkoja jouduttiin jopa lisäämään. Kun kello löi kuusi alkoi keikka ja oikeasti, en ole nauranut aikoihin (tuskin koskaan) niin paljon. Vedet valui silmistä pitkin poskia ja välillä tuntui että oksennan pian sisuskaluni pihalle. Naurulle ei meinannut tulla loppua ollenkaan ja onneksi olen tämän raskauden aikana myös treenannun lantionpohjalihaksia, sillä nyt niille oli todellakin käyttöä. :) 

Keikka ylitti kyllä kaikki odotukseni. Lisäksi yllätyin kun pärjäsin koko parittuntisen käymättä edes vessassa ja väliajalla nappasin muutaman hedelmäkarkin kassista suuhuni. Pehmeiden penkkien ansiosta edes takapuoli ei puutunut. Keikan loppuessa nauroimme J:n kanssa vielä autossakin monelle jutulle ja olimme molemmat sitä mieltä että ehdottomasti pitäisi käydä Samin keikalla joskus uudestaan. 

Haimme lapset mummulasta ja kotona olimme puoli yhdentoista aikaan. Lapset saatiin onneksi heti nukkumaan kun hampaat oli pesty mummulassa ja yökkäritkin jo päällä. Vielä hetki höpistiin J:n kanssa keikasta ja syötiin iltapalaa yhdessä talon ollessa ihanan hiljainen. Oli kyllä ihanaa viettää aikaa oman rakkaan kanssa näin hauskalla tavalla, kiitos kuuluu vielä kerran ihanalle siskolle.♥ Illasta jonkin verran supisteli, muttei kipeästi. Nauroin kai niin paljon että se niitä saattoi aiheuttaa.

Suosittelen ehdottomasti menemään Samin keikalle. Nauraa saa ainakin vatsansa kipeäksi.