Raskausviikko 30+0 Mietteitä

Kääk, enää tasan 10 viikkoa jäljellä laskettuun!!! Vauva on nyt koko pituudeltaan noin 36cm, pää-perämitaltaan noin 26,5cm ja painaa arviolta noin 1600g. Vau-vihkosessa sanotaan että jotkut sikiöt alkavat kääntää itseään pää alaspäin. Voi kumpa Minikin menisi pian pää alaspäin, mutta liikkeiden perusteella tuntuu siltä kun hän edelleen majailisi hieman poikittain tai jopa perätilassa. Toisaalta liikkeitä tuntuu vieläkin aika joka puolella, joten voipi olla että Mini heittelee vielä useinkin "kuperkeikkaa". Liikkeitä tuntuu hyvin ja Mini tuntuu olevan aika vilkas tapaus. Varsinkin iltaisin kun olen menossa nukkumaan alkaa sellainen meno masussa että ei siinä heti itse unesta kiinni saa.

Mulla on tämän viikon aikana tullut monenlaisia ajatuksia mieleen. Milloin olen miettinyt mitä pitää vielä ostaa, milloin panikoinut vauvan kokoa syntymähetkellä, milloin uutta arkea viiden lapsen kanssa, milloin sitä kuinka mustasukkainen Aino tulee olemaan, sitä kuinka kerkeämme sairaalaan, sitä kuinka päin Mini masussa majailee. Olen pyöritellyt mielessä noita asioita nyt niin paljon, että ainakin osasta tulen tekemään ihan omat postauksensa, tai muuten tämä venyisi aivan hullun pitkäksi. :) Tämä taitaa olla nyt sitä kuuluisaa "panikointia" siitä kun raskausviikot alkaa vetelemään niitä "viimeisiään". Olen varma että nuo seuraavat kymmenen viikkoa kuluu yhdessä hujauksessa, sillä niin nopeaan tuntuu hujahtaneen odotus myös tähän asti.

Näille viikoille asti selvisin ja vasta nyt alkaa huomaamaan että supistuksia (kivuttomia) on alkanut jonkin verran tulemaan, kyykistyessä maha on tiellä (lisäksi tuntuu että vatsan sisältö pyrkii ylöspäin) ja nostelen paljon tavaroita lattialta jaloillani, sukan tai kengän laitaminen aiheuttaa pientä vihlomista nivusissa ja pitkään paikoillaan seisominen tekee huonon olon.  Jonkin verran on tuntunut myös mahassa sellaista kivistävää tunnetta, jonka luulen olevan kohdun kasvukipuja. Ne onneksi usein helpottavat kun vaihtaa itse asentoa tai Mini liikkuu masussa toiseen asentoon. Lenkillä tahti on hidastunut aika paljonkin ja lasten kanssa ulkoillessa pitkään en jaloillani viihdy. Jonkin verran tulee alas paineen tunnetta, joka pakottaa istumaan. Sen verran ikävältä se tuntuu. Aika vähän kuitenkin mitään ja kaikken kanssa pärjään. :) Nämä ovat vain ilmaantuneet nyt kuin varkain.

Alusta reiluun puoleenväliin odotusta stressasin paljon kertyvästä painosta. Nyt olen sen kanssa jo vähän rennommalla mielellä vaikka nyt aletaankin elämään niitä viikkoja jolloin mulle niitä kiloja eniten kertyykin. Olen silti erittäin ylpeä itsestäni, sillä en ole noussut aikoihin vaa'alle, enkä meinaa nousta ennen seuraavaa neuvolaa. Katsotaan sitten mitä lukemaa vaaka silloin näyttää. Minilläkin taitaa olla kasvukausi menossa kun äidilläkin on jatkuvasti nälkä. Olen kuitenkin pitänyt kiinni siitä että vain viisi kertaa päivässä syön ja napostelu olisi vähäistä, vaikka suklaata meneekin välillä aika paljon. Saattaa vahingossa upota muutaman iltapalaleivän päälle levyllinen fazerin sinistä.

Niin se masukin on kasvanut näiden viikkojen aikana. Vieläköhän tuohon jatkoksi saadaan se rv 40+0 kuva? Vähän kyllä epäilen, mutta eihän sitä koskaan tiedä. :) Ajatella että näin ne viikot vähenee ja päivä päivältä ollaan lähempänä Minin syntymää.♥ Toisaalta odotan elokuuta jo niin malttamattomana, mutta toisaalta rakastan niin paljon olla raskaana, etten vielä toivo tämän loppuvan.

Ai niin, meille muuten myönnettiin se odotusajan vakuutus, jipii!! :)

Nyt oikein ihanaa viikonloppua kaikille. Toivotaan että aurinko paistaa ja lämmittää.