Synnytyksen jälkeen...

Minähän haaveilin paljon että pääsisin Minin kanssa Tayssin potilashotelliin rauhassa tutustumaan toisiimme. Haaveeksi se sitten valitettavasti jäi sillä synnytyssalista meidät ohjattiin synnyttäneiden osastolle. Petyin kyllä se täytynee myöntää, mutta osasto minne päädyimme oli todella mukava.

Se miksei me päästy hotelliin johtui siitä että Tayssissa oli aivan järjetön ruuhka. Osastolla riitti kiirettä ja synnyttäjiä oli todella paljon. Myös hotelli oli aivan täysi, joten haaveet sinne pääsystä romuttui aika nopeasti. Sitä paitsi emme olisi hotelliin heti edes päässeet. Nopean synnytykseni vuoksi antibiootti ei ollut kerennyt vaikuttaa vaadittavaa kahta tuntia joten siksi Minin pulssia ja hengitystä mittailtiin osastolla monta kertaa päivässä. Kätilö varoitteli minua kyllä salissa että tuon 7 minuutin vuoksi en varmaan hotelliin pääsisi (jäi siis noin vähästä kiinni että ab olisi kerennyt vaikuttaa sen 2h).

Osastolle siirtyminen sujui mukavasti. Oma olo oli hyvä, kuin ei olisi edes synnyttänyt. Ei huimannut tai tuntunut kipua missään. Ja kun pääsin huoneeseen nappasin pienen kapaloidun nyytin kainaloon ja vain ihastelin häntä.♥ J vietti kanssamme hetken ja lähti sitten ajelemaan kohti kotia. 

Huonekaveriksi osui samana aamuna tyttövauvan synnyttänyt äiti jonka kanssa aina välillä jotakin höpöttelimme. Mulla on ollut jos jonkinmoisia huonekavereita ja oli onni että tällä kertaa kohdalle osui mukava sellainen. Seuraavana päivänä hän pääsikin jo kotio ja me saimme jäädä Minin kanssa kahdestaan. Myös vanhempani ja Minin tuleva kummitäti (oma siskoni) vierailivat osastolla. J ei seuraavana päivänä tullut ollenkaan ja se tila olisikin ollut ehdottomasti liian pieni meidän vilkkaalle taaperolle.

Oli ihan kiva saada hieman ladata akkuja, tutustua rauhassa uuteen perheenjäseneen, saada ruoka tarjoiltuna sängyn viereen ja vain olla. Ei tarvinnut pyykätä tai siivoilla leluja. Olo oli mukavan levännyt kun perjantaina sitten pääsimme kotiin. Iso kiitos Tayssin  2b osastolle. Ihanaa ja osaavaa henkilökuntaa olivat kaikki meitä hoitaneet. :)

Tänään Mini murusen syntymästä on kulunut viikko ja kotona arki on alkanut mukavissa merkeissä. Hieman on vielä hakemista mutta pääasiassa meillä menee hyvin. Postaukset nyt tulee hieman sekavissa järjestyksissä ja tahti on kirjoittelussa nyt hieman rauhallisempi kun suurin osa ajasta menee tuota ihanaa murusta tuijottaessa ja sylitellessä. On hän niin ihana ja täydellinen poika.♥

Koitan pian käydä teidän veikkauksetkin läpi niin pääsen palkitsemaan sen joka arvasi Minin syntymäpäivän oikein. Jos on monta samaa päivää niin arvon sitten voittajan. :) Mutta nyt lähden katsomaan jos Mini mies heräilisi jo yli viiden tunnin päikkäreiltään. :D Alkaa äidin rintavarustus täyttymään uhkaavaa tahtia.

Mukavaa keskiviikkoa ihanaiset!