Synnytyskertomus: "Pikavauhtia" maailmaan

Sain käynnistysajan keskiviikolle 19.8. Aamulla soittelin Tayssiin synnytyssalivastaavalle ja kyselin olisiko meille tilaa ja voimmeko lähteä ajelemaan. Ruuhkaa kuulemma oli, mutta sanoi että voimme lähteä ajelemaan ja toivon mukaan silloin meille olisi vielä paikka. Varmuutta ei siis ollut siitä että onnistuisiko synnytyksen käynnistys vai ei. Kello näytti vartin yli 8 kun suuntasimme J:n kanssa auton nokan kohti Tamperetta ja vilkutimme lapsille heipat (mummu tuli heitä hoitamaan ja lähettämään kouluun ja eskariin). Automatka oli puuduttavan pitkä ja mahassa lenteli ainakin miljoona perhosta. Jännitti niin älyttömän paljon ja räpelsinkin koko ajan hermostuksissani jotakin.

Sairaalaan (yhdeksän jälkeen) päästyä  ilmottauduimme ja sitten menimme hetkeksi odottelemaan synnytysvastaanottoon, josta kätilö lähetti meidät kohti synnytyssaleja. Tuossa vaiheessa oma pulssi kohosi ja jännitti niin älyttömästi. Kätilöillä tuntui pitävän kiirettä, joten odottelimme J:n kanssa salissa kahdestaan aika kauankin, ennen kuin mitään alkoi edes tapahtumaan. 

Erittäin mukava kätilö ja kätilöopiskelija tulivat vihdoin ja kyselivät kaikki tarvittavat tiedot. Jutustellessa menikin aika pitkä aika. Sitten kysyttiin laitetaanko peräruiske ja annoin sen laittaa, sillä minusta on miellyttävämpää hoitaa "sontaaminen" vessaan kuin siihen synnytyspöydälle. :) Sen jälkeen laitettiin kanyylia paikalleen ja ensimmäinen kerta puhkaisi suonen (saatiin kuitenkin verikokeet otetuksi) uusi yritys sitten palkittiin ja kanyylikin saatiin paikoilleen. Laitettiin nestettä tippumaan ja jäimme J:n kanssa taas kahdestaan saliin. 

Vihdoin klo 10:45 saatiin oksitosiini tippumaan. Aloitettiin pienimmällä mahdollisella annoksella ja sitä sitten nostettiin puolen tunnin välein. Ensimmäisen puolen tunnin aikana ei tapahtunut mitään. Toisen puolentunnin aikana alkoi tuntumaan jo pikkuisen jotakin, mutta sain nukuttua hyvin. J kävikin syömässä ja kätilötkin olivat aika paljon poissa. Kun annosta sitten taas nostettiin, jäivät kätilöt saliin. Sanoin että selässä ja alavatsalla tuntuu nyt jotakin, mutta todella pientä se silti on. Juteltiin siinä rauhassa kätilöiden kanssa kun kuului kova poks!! Taisin siinä kiekaista jotakin että auts ja kätilö kääntyi ja kysyi että kuuluiko tuo ääni susta? Sanoin että joo ja sanoin myös Minin paljon poksutelleen masussa kalvoja ja naureskelin että ei ainakaan vedet menneet kun mitään ei tuu. Meni ihan pieni hetki kun yhtäkkiä alkoi hulahtelemaan jotakin ja sanoin kätilölle että meni ne vedet sittenkin, kello oli tuolloin 12:19 ja kätilö merkkasi synnytyksen käynnistyneeksi.

Tuossa vaiheessa kätilölle tulikin kiire. Hän otti äkkiä oksitosiinin pois tippumasta ja alkoi valmistella antibioottia joka olisi annettava 2 tuntia ennen vauvan syntymää. Ab annettiin kello oli tuolloin 12:23. Sitten käväisin pissalla jonka jälkeen tehtiin sisätutkimus --> 3cm auki ja pinniä ei vielä laitettu vauvan päähän. Jonkin ajan kuluttua laitettiin jälleen oksitosiini tippumaan pienimmällä annoksella ja vain odoteltiin koska supistuksia alkaisi tulemaan. Niitä saikin odotella, sillä ensin ei tapahtunut yhtään mitään, mikä oli tietysti ihana juttu että antibiootti ehtisi vaikuttamaan. Sovittiin kätilön kanssa että puoli kolmen jälkeen olisi turvallista syntyä ja siihen tähdättiin. ;) Supistuksia tuli silloin tällöin, mutta ne olivat jo hieman kivuliaampia kuin pelkän oksitosiinin aiheuttamat.

Kello oli 13:40 kun sanoin J:lle että alkaa tuntua jo hyvää polttoa selässä ja alavatsalla. J sanoi että Mini syntyy 14:12, johon minä naurahdin ettei näillä supistuksilla. :D Niitä tuli vielä aika harvakseltaan ja riitti että laitoin vain silmät kiinni ja olin rentona. Kului hetkinen, tuli uusi supistus, toinenkin ja sanoin J:lle että olisi ihan pakko päästä jalkeille (olin siis piuhoissa kiinni enkä päässyt ylös sängystä). J kysyi että soitetaanko kelloa ja sanoin ettei oo vielä hätää. Tuli supistus ja pyysin J:n sittenkin soittamaan kelloa..en enää voisi maata. Kätilö saapui kera harjottelijan ja teki sisätutkimuksen --> reilu 5cm auki ja ei kanavaa, vauvan pää todella alhaalla. Kätilö laittoi pinnin vauvan päähän ja otti piuhat multa pois, kello oli tuolloin n 13:55.

Kätilö kysyi tilataanko jo spinaali vai nousenko jalkeille. Sanoin että voisin nousta seisomaan ja kätilö alkoi heti levittää lattialle liinaa ettei koko lattia kastuisi lapsivedestä. Tuli supistus ja sanoin että voisin sittenkin ottaa nyt sen puudutteen ja jäädä petiin. Kätilö kävi "tilaamassa" lääkärin (vaikka epäili olisiko liian aikaista) ja alkoi pestä selkääni. Tuli taas supistus ja mumisin samalla paineen tunteesta. Kätilö sai selän melkein pestyä kun jälleen supisti, paine vain kasvoi ja oli jo pakko huokailla kovaäänisesti. Lääkäri saapui 14:10 ja mua supisti nyt taukoamatta. En tuntenut koko spinaalin laittoa ja muistan kun lääkäri sanoi että jos tuntuu jotakin "hermopistelyä" niin pitää sanoa..kaksi kertaa sanoin vasen jalka. Samaan aikaan huusin kätilölle että nyt se vauva syntyy!! Kätilö käski hengitellä sillä olin edelleen kyljelläni ihan sängyn reunalla puudutusasennossa. Pian kätilö huomasi että vauva tosiaan tulee ja kauhealla kiireellä käskivät kääntyä toiselle kyljelle tai selälle ja mulla oli niin järkky kipu alavatsalla etten vain pystynyt kääntymään joten mua autettiin. Sanoin että haluun eka sen puudutteen johon kätilö sanoi että se laitettiin juuri. Yritin pidätellä vauvan tuloa maailmaan ja kätilö jopa työnsi Miniä hieman takaisin päin. Sanoin kätilölle etten ponnista mutta vauva vaan tulee ja kätilö sanoikin että tämä syntyy nyt!!

Kertaakaan itse edes ponnistamatta syntyi klo 14:16 mitä suloisin Mini aika hyvin kinan peitossa. Puudutus alkoi tehota kun Mini makoili jo rintani päällä. Onnen kyyneleet silmistä virraten sain Minin paitani alle lämpimään. Sen hetken kun saisi purkkiin ja aina purkin kannen avattua saisi kokea sen hetken uudestaan. Siinä hetkessä on kaikki!♥

Meitä hieman nauratti synnytyksen viimeiset hetket. Kätilökin sanoi että eipä olisi sitä spinaalia edes tarvittu, mutta se juui kerettiin laittamaan. Minillä taisi olla vain kova hoppu maailmaan. :D

Synnytyksen kokonais kestoksi merkattiin 2h 8min.
Vaihe I: 1h 55min
Vaihe II: 1min
Vaihe III: 12min

Synnytys oli jälleen nopea ja jos ajatellaan että silloin 13.40 vielä sanoin ettei näillä supistuksilla synny isän veikkaamana aikana niin aika rytinällä se loppu mentiin. J:n veikkaus heittikin vain 4 minuutilla!! Kätilö sanoi J:lle että voisi tulla viralliseksi salikelloksi kun veikkasi noin hyvin ja minulle hän tokaisi että sulla todellakin on taipumus nopeisiin synnytyksiin. :D

Vaikka loppu etenikin taas aivan hurjaa vauhtia ja kätilökin hieman kauhisteli sitä tahtia niin itselle jäi kyllä todella hyvä fiilis. Mitään repeämiä ja nirhaumia ei tullut ja olo oli heti mitä parhain. Antibiootti ei kerennyt ihan sitä vaadittavaa kahta tuntia vaikuttamaan vaan jäi 7 minuutista kiinni. Oli kyllä hyvä juttu että synnytys käynnistettiin, Mini olisi muuten voinut syntyä matkalle.