Haaste: Mitä postasit vuosi sitten?

Sain Kun äiti kelaa -blogin Selinalta todella kivan haasteen ja päätin toteuttaa sen pikimmiten. Tässä haasteessa kurkataan siis vuosi taaksepäin, mistä silloin postasit, onko jokin asia muuttunut vuoden takaisesta postauksesta tai mitä tunteita se herättää? Lopuksi tietenkin haastetaan muutama muu bloggaaja kurkkaamaan vuosi taaksepäin.

Mua alkoi oikeastaan jopa naurattamaan kun kurkkasin että mitä tuli vuosi sitten höpistyä. Miten sattuikin että juuri tämä postaus sieltä tuli, heh. Olimme nimittäin matkalla ystäväni kanssa ostoksille ideaparkkiin kun kesken matkan autoni levisi. Siinä vilkkui kaikki mahdolliset valot ja siihen me jäimme keskelle motaria ja ystäväni vielä kaiken lisäksi raskaana. Ensin tietenkin soitin J:lle että auto levisi, sitten äidille että kai saan hakea auton lainaan ja sitten vasta hinaamolle. No perille päästiin ja isäntä vielä kävi korjaamassa autoni, joten sillä huristeltiin sitten kotiin.

Postaus herätti kyllä oikein kivoja muistoja. Tuolla reissulla kävin ostamaan myös apteekista raskaustestejä, jotka sitten parin viikon päästä tehtiin ja niissä näkyi selvästi kaksi viivaa. Nousi ihan kyyneleet silmiin. Lisäksi nuo ostosreissut ystävän kanssa on vaan aina olleet ihan parhaita ja niin meidän kahden yhteinen juttu. Näitä on harrastettu jo monen vuoden ajan ja tullaan jatkossakin varmasti harrastamaan. Itse asiassa olemme viikon kuluttua lähdössä ideaparkkiin ja vielä tuolla samaisella autolla. Tällä kertaa takapenkillä on kyydissä myös tuo rakas plussa eli Hugo. Ystäväni silloinen masuasukki Hippu, jää kotiin isin ja veljien kanssa. Nyt toivotaan ettei auto tee uudestaan samaa temppua.Koko postauksen pääset lukemaan t ä s t ä.

Itse blogissa on muuttunut ainakin kuvien merkkaamis tyyli, teksti ei ole enää keskitetty kuin joskus harvoin ja lapsilla on eri bloginimet. Olen kyllä tyytyväinen että nuo nimet aikoinaan tänne vaihdoin, niin pysyvät lukijatkin paremmin kärryillä, eikä mun tarvii montaa kertaa tarkistaa että merkkasinko nyt varmasti oikein.

Sitten laitetaan haaste eteenpäin seuraaville

Love beyond words

Cindderella

Linnamaista elämää

Papatiti

Aarteeni
Kun haaveet muuttuvat todeksi

Äidin vauva sairastaa

Eilen illasta se alkoi. Toinen alkoi olla väsynyt, mutta kun laski sylistä alkoi lohduton itku. Kun otin takaisin syliin, helpotti olo kummasti. Muutamaan kertaan laskin takaisin nukkumaan ja taas havahduttiin hereille. Kun sitten sylissä oltiin nukuttu tunnin verran onnistui siirto hyvin ja Hugo jatkoi uniaan vaunuissa. 

Yö sujui kuitenkin levottomissa merkeissä. Hugo heräsi syömään monta kertaa, normaalin kahden sijasta. Syömisestäkään ei meinannut tulla oikein mitään. Yhdessä vaiheessa jo toivoin että olisi aamu ja voisi nousta kunnolla ylös. Onneksi aamuyöstä nukuttiin hieman pidempi pätkä, Hugon tuhistessa äidin kainalossa. Aamulla pieni oli kovin väsynyt, nuhainen ja itkuinen. Kun sitten siirryttiin vaihtamaan vaatteita tunnustelin että poika on vieläkin kovin lämmin ja enää se ei voisi johtua siitä että nukuttiin kylki kyljessä. Niimpä mitattiin kuume ja olihan sitä. Hugo ei myöskään tohottanut hoitopöydällä niin kuin yleensä ja pian alkoi itku. Annoin pikkuiselle kuumelääkettä että olo helpottaisi.

Koko aamu meni pientä kannellen ja asentoa paremmaksi vaihdellen. Lisäksi syömisestäkään ei meinannut tulla oikeastaan mitään. Niin katsoin sitten parhaimmaksi viedä pienen lääkäriin, jos jotain onkin korvissa. Samalla voitaisiin näyttää pari päivää sitten alkanutta hieman rähmivää silmää. Soitin naapuri kuntaan jossa onneksi oli viikonloppupäivystys jonne meidän kuntalaiset voimme mennä. Saimmekin ajan todella nopeasti ja heti puhelun loputtua lähdimme ajelemaan. Hugo nukahti vihdoin kaukaloon.

Kuva ei ole tänään otettu, vaan löytyi puhelimen kätköistä

Pääsimme lyhyen odottamisen jälkeen lääkärille, jossa lääkäri tutki Hugon todella tarkkaan. Kuume oli onneksi lähtenyt laskemaan, keuhkot kuulostivat puhtailta ja korvissa ei näkynyt onneksi mitään. Silmään määrättiin tipat, mutta lääkäri ehdotti että koitetaan ensin jos vedellä puhdistaminen tehoaisi. Silmä ei kuitenkaan punottanut vielä paljoa. Ja ilman muuta jos ilman ab-kuuria selviää niin aina parempi. Lääkäri halusi kuitenkin vielä olla varma ettei mitään alkavaa tulehdusta ole ja määräsi meidät hoitajan luo joka otti tulehdusarvot. Voi kuinka Hugo huusi kun jalkapohjaan pistettiin ja sieltä napattiin verta. Onneksi pieni kesti sen hienosti.

Tulehdusarvot olivat normaalit. joten lääkäristä kotiin viemiseksi tuli hyviä uutisia. Olen todella herkkä viemään noin pienen lääkäriin. Mielestäni on parempi käydä tarkistamaan kuin pähkäillä että onkohan nyt jotain vai ei. Ja onhan Hugo vielä vain niin pieni, että herkästi kannattaa näytille lähteä. 

On muuten jännä kuinka sokeaksi sitä tulee oman vauvan kasvulle. Jotenkin välillä tuntuu että Hugo on jo niin kovin "iso", mutta kun tänään lääkärissä niin moni kävi ihailemassa poikaa ja päivitteli että onko ne tosiaan noin pieniä, niin sitä tajusi jälleen kuinka pieneltä Hugo muiden silmissä näyttää. Onhan hän vasta neljätoista viikkoa vanha.

Kuume lähti nousemaan taas iltaa kohden ja itkuisuus lisääntyi. Toivon kuitenkin että tämä selätetään pian, sillä viikon päästä olisi tiedossa ihanaa ohjelmaa. Myös Aino ja Matias ovat räkäisiä. On kyllä aina yhtä kurjaa kun pienet sairastaa.

Ihana imetyskoru

Hugo on alkanut imettäessä puuhastelemaan käsillään kaikenlaista. Hän esimerkiksi yhdessä vaiheessa näpersi omia sormiaan, repi minua paidan kauluksesta, liivin olkaimista, hiuksista, bolakorun ohuesta narusta ja raapi ihoani. Jatkuvasti käsillä piti olla jotain tekemistä. Usein sitten annoin alkuun oman peukalon jota pystyi puristelemaan, sillä iho alkoi olla rintakehästä jo aika arka. Bola koru oli käytössä pitkään, mutta Hugo harvoin osui itse koruun ja kiskoi vain ohuesta narusta, joka taas tuntui ikävältä omassa niskassa.

Olin jo pariin otteeseen katsonut yhdellä kirpputorilla näitä Jellystonen silikonisia imetyskoruja, joita siellä myytiin ihan uusina. Viime kerralla sitten päätin vihdoin ostaa sellaisen, sillä olin kuullut tuosta korusta pelkkää hyvää. 

Korussa oli esillä muutamaa eri mallia, mutta olin katsellut jo aikaisemmin tuollaista hieman lyhyempää, jossa on kivoja palluroita.  Koru tuntuu kivalta käsiin ja muotonsa ansiosta ajattelin että lapsen on kiva tarttua siihen. Tuota vaaleansinistä väriä olin jo ihastellut ennemmin ja onnekseni sellainen hyllytä vielä löytyi. Niimpä tuo vihdoin tarttui matkaan, vaikka hinta hieman "hirvittikin". Mitäs jos Hugo ei hoksaakkaan sen ideaa?

Kotio päästyä pesin korun ja laitoin heti kaulaan. Ja arvatkaa miten kävi? Seuraavalla imetyskerralla Hugo alkoi taas huitomaan kädellä ja etsimään mistä tarraa kiinni ja käsi osui koruun ja tarrasi siihen lujasti. Välillä päästi taas irti, huitoi ja osuessaan koruun tarrasi uudestaan kiinni ja availi kättä ja laittoi taas nyrkkiin, koru koko ajan kädessä. 

Koru on nyt ollut päivittäisessä käytössä siitä asti ja kyllä olen niin tyytyväinen että päädyin tämän ostamaan. Hugo todellakin pitää siitä kiinni imettäessä, käsi "kiipeilee" korua pitkin ja niin on äidin iho päässyt parantumaan ja enää ei kiskota kaikkea muuta. Tykkään lisäksi myös korusta noin ulkonäöllisesti. Mielestäni se on todella kaunis ja tuo väri, ai että se on ihana.

Koru on myös erittäin helppo pitää puhtaana. Huuhtelen korun joka ilta lämpöisen veden alla ja joskus pesaisen myös miedolla fairy-vedellä. Toistaiseksi kun Hugo pitää korua vain kädessään, mutta jatkossa epäilen että koru vielä joskus löytää tiensä pikkuisen suuhunkin. Tuo pintahan on mitä parhain narskutella kutisevia ikeniä.

Voin kyllä omasta puolestani suositella imetyskorua kaikille imettäville, varsinkin niille keiden lapset tarvitsevat samalla käsilleen jotakin tekemistä. Onko sinulla imetyskoru? Onko se ollut mielestäsi hyvä hankinta?

10 kysymystä -haaste x2

Nämä kysymykset sain Kädenjälkiä sydämessä -blogista.

1. Kuvaile elämääsi 5 adjektiivilla

Kiireinen, rakkaudentäyteinen, iloinen, äänekäs ja välillä raskas

2. Jouluaaton kohokohta?

Yhdessä oleminen ja se kun lapset avaavat lahjansa ja saavat jotakin mitä ovat kovasti toivoneet.

3. Millaisia joulu perinteitä teillä on?

Kinkun paisto yöllä, joulupuuro aamulla, joulusauna kotona, ruokailu mummulassa, lahjojen avaus kotona jonne tulee mummut ja vaarit sekä täti, iltapala ja kahvit/glökit lahjojen avauksen jälkeen

4. Kumman kaa: Jaakko Saariluoma vai Jukka Hilden?

Jukka Hilden 

5. Kerro 3 elämän ohjettasi?

Kohtele muita kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan, tee elämässä asioita mitä haluat, muista rakastaa

6. Millaisia lapsenkasvatus metodeja suosit?

Johdonmukaista ja rakastavaa, 

7. Millaiset asiat tekevät sinut onnelliseksi?

Lasten kanssa hassuttelu, oma aika, ystävien näkeminen, oma perhe, 

8. Millaiset asiat tekevät sinut surulliseksi?

Turhista asioista riitely, yhteisen ajan puute, se ettei kuunnella toista yms. 

9. Mitä haluaisit sanoa 5 vuoden takaiselle itsellesi?

Varaudu olemaan kotona pitkään, saat vielä lisää lapsia, heh. Tai että hae nyt hyvä nainen sinne opiskelemaan.

10. Kerro bravuuri ruokasi resepti?

Lapset sanoi että se on spagetti ja jauhelihakastike. Siihen ei varmaan ohjetta tarvii kirjoittaa. :D

Kiitos Nea kysymyksistäsi.

Nämä kysymykset sain Yksi pieni elämä -blogista

1. Onko äitiys muuttanut elämääsi, jos niin..

Kyllä

2. Miten?

Ainakin asetan aina muut itseni edelle (välillä turhankin paljon), olen kasvanut ihmisenä paljon, olen saanut todella pitkän pinnan ja monen lapsen myötä erittäin hyvän kyvyn järjestellä asioita.

3. Mitä asioita tavanomainen päiväsi pitää sisällään?

Hammaspesuja, ruuanlaittoa, siivoamista, tiskikoneen täyttöä ja tyhjäystä, pyykkien laittamista, vauvan hyssyttelyä, kantamista, vaipan vaihtoa, kaupassa käyntiä, harrastuksiin viemistä, lenkkeilyä, ulkoilua. Tällä hetkellä vauva vie paljon aikaa ja päivisin hänen kanssaan tulee seurusteltua paljon.

4. Mikä on lempi vuodenaikasi?

Täytyy kyllä sanoa että kesä. Rakastan valoisuutta, lämpöä, lintujen sirkutusta, kesän tuoksia, paljaita varpaita ja ihan kaikkea.

5. Pidätkö joulusta?

Oi kyllä. Varsinkin silloin kun siihen ei kuulu mitään hössötystä vaan se on ihanan rento päivä rakkaiden kanssa.

6. Mikä joulussa on parasta?

Yhdessä oleminen, joulumusiikki, ruoka, lasten riemu, joulusauna

7. Mikä on elämäsi hartain toive?

Se että saisimme elää terveen ja onnellisen elämän

8. Mitkä arvot ovat sinulle tärkeitä ja sellaisia, jotka haluat opettaa myös lapsillesi?

Toisten kunnioittaminen, reiluus, rehellisyys ja se että on juuri sellainen kuin on, eikä esitä mitään.

9. Koetko äitiyttä koskaan rankkana?

Täytyy sanoa että tällä hetkellä on aika rankkaa. Hyvin näiden (imetys)hormonien ansioista sitä kuitenkin jaksaa porskuttaa..toistaiseksi

10. Mistä asioista saat energiaa?

Esimerkiksi lenkillä tai kaupoilla käymisestä ja hetken ihan yksin olemisesta.

Kiitos paljon Merille näistä kysymyksistä

Kaippa tämä haaste laitetaan vielä eteenpäin oikein jouluisilla kysymyksillä, joten tässä minun 10 kysymystä ja niiden alla haastetut

1. Tuleeko teille jouluksi kuusi?

2. Onko se aito vai tekokuusi?

3. Koska se koristellaan?

4. Missä vietätte joulua?

5. Mieleenpainuvin joululahja?

6. Mikä juttu kuuluu ehdottomasti jouluun?

7. Paras joululaulu?

8. Lähetätkö joulukortteja?

9. Pipari vai joulutorttu?

10. Parasta joulussa?

Tutipuu

Tyttökullat

Harmaa ja muut iloiset värit

Kun äiti kelaa

KOCHANIE

Lumi

Viikonloppuna satoi lunta

Sitä satoi yhteensä huimat 33cm

Sähköt pätki, oli välillä hetken poikki ja sitten taas palasi

Osa tutuista oli todella pitkään ilman sähköjä

Puita kaatuili lumen painosta

Mutta kuinka valoisaa tulikaan

Niin kaunista

Ja kuinka riemuissaan lapset olivat

Voisin sanoa että todella innoissaan

Meni hetki niin kaikki mahdolliset lumilelut oli kaivettu esille

Mentiin kilpaa, yksi potkukelkalla ja yksi pulkalla

Heiteltiin lunta ilmaan

Osa taisi maistaakkin sitä

Ihanaa kun sisälle tuli puhtaita lapsia, eikä vaatteet olleet kurassa

Ihania punaposkia

Harmi että nyt luvataan vesisadetta

No mutta nautittiimpahan edes näistä lumista

Ensi kerralla ei tarvii kuitenkaan sataa noin paljon kerralla

Uusia tuttavuuksia

Olen nyt päässyt jonkin verran tutustumaan uusiin, minulle linkitettyihin blogeihin. Mahtava määrä niitä tulikin ja iltaisin olen niitä lueskellut ja katsellut läpi. Kaikkiin kävin tutustumassa ja täytyy sanoa, että ihanan erilaisia ja mukavia blogeja kaikilla. Nyt esittelen muutaman blogin tänne. Toivottavasti joku muukin nappaa tästä itselleen mukavaa luettavaa.

Äiti kehystetääks tää?

Tätä blogia kirjoittelee kahden tytön äiti Jonna. "Kun kuvat ei päädy kehystettäviksi on keksittävä jotain muuta. Pieniä sanoja arjesta, inspiraatioista, hetkistä ja tunteista. Oman pään sisältä." Tämä blogi kyllä tempaisi ihan heti mukaansa ja kuvat ovat kerrassaan ihania. Tämän blogin parissa aikaa vierähtikin heti todella pitkä tovi. Ihana, kannattaa kurkata.

Askeleita

Tätä blogia kirjoittaa yhden pienen poikavauvan äiti Terhi. "Blogi alkoi raskausajan päiväkirjana, jossa 6/2015 syntyneen esikoispojan myötä ollaan keskitytty vauva-arkeen sekä ajatuksiin ja tuntemuksiin tuoreena äitinä. Uudessa elämänvaiheessa riittää ihmeteltävää ja ilon aiheita, välillä syvällisempiäkin meitteitä. Vauvaperheen asioiden lisäksi sivutaan muitakin kirjoittajalle tärkeitä aiheita". Tämä blogi on kyllä aivan ihana ja suosittelen ilman muuta kurkkaamaan ja tutustumaan.

Jotain tekemistä

Tätä todella ihanaa blogia kirjoittaa Pia."Mukana seikkailee kaksi jo aika isoksi  kasvanutta tyttöstä. Tervetuloa ihastelemaan kauniita lastenvaatteita ja seuraamaan meidän arkea!" Tämä blogi imaisi kyllä heti mukanaan ja olen iltaisin lueskellut tätä moneen otteeseen ja ihastellut kauniita kuvia.

Kannattaa käydä kurkkaamassa myös nämä

LA PETITE PRINCESSE

Tittin elämää

UPOKSISSA

Äitiyspakkaus - kannattiko?

Otimme tällä kertaa äitiyspakkauksen rahan sijasta. Pakkaus miellytti silmää ja saimme sen mukana uusittua mm kynsisakset, hiusharjan, peiton ja lakanat. Lisäksi Hugo sai sen mukana oman syntymävuoden makuupussin, muillakin sisaruksilla on omansa. Ja olihan syynä myös se kun viimeistä kertaa oli mahdollista päästä hypistelemään äitiyspakkausta, joka tuli omalle lapselle. Tälläkin kertaa pakkauksen avaaminen ja vaatteiden hypistely oli jotain niin ihanaa. Siinä palasi mieleen myös se hetki kun aikoinaan esikoisen pakkausta tutkailin.

Tiesin kyllä pakkauksen jo ottaessani että muutamat jutut sieltä jää vallan käyttämättä, kuten kestovaippa, puolipotkarit ja suuremman koon potkuhousut joissa on terät. Meillä kun ne jalat ei ole kellään tahtoneet pysyä paikoillaan niissä, vaan vauvan jalat on löytyneet jostain ihan muualta.

Kuvassa näkyvät keltaiset potkuhousut ovat päässeet meillä monta kertaa käyttöön. Malliltaan ne istuvat Hugolle hyvin, mutta käyttöön ne pääsivät vasta pojan ollessa lähemmäs kolme kuukautta. Noiden kun pitää olla kooltansa juuri eikä melkein, että ne jalat edes jotenkin pysyy paikoillaan. Tuo keltainen väri on ihana piristys päiviin.

Käyttöön ovat tulleet myös valkoiset bodyt, tosin nekin kaikki pienimmät vasta kahden (osa kolmen) kuukauden ikäisenä. Sen verran reilua kokoa ovat. Pidän erityisesti siitä että ne ovat kietaisu mallia, jolloin ne on kivempi pukea päälle. Lisäksi on kiva että niissä on kääntöhihat, meidän Hugo ainakin raapii välillä itseään paljonkin. Nyt tosin niitä ei voi enää käyttää, sillä eivät enää käänny käsien päälle. Myös bodyjen valkoinen väri miellyttää, sillä niihin on sitten helpompi yhdistää kaikkea muuta väriä. Kovassa käytössä ovat olleet myös pakkauksen mukana tulleet sukat sekä tumput, niitä voisikin olla vaikka parit kappaleet.

Aika monet vaatteet ovat vielä meidän Hugolle suuria ja odottavat käyttöön pääsyä. Muutamaa taas tuskin tulen koskaan käyttämään ja osan olen laittanut jo eteenpäin. Silti suurin osa pakkauksen sisällöstä tulee ehdottomasti käyttöön. Tykkäsin kovasti myös vihreästä bodysta jossa on tuplanepparit ja pitkä resori hihoissa. Tuota bodyä tulee pidettyä aika paljon ja onneksi se menee vielä pitkään. Itse ostamien valkoisten housujen kanssa se on kiva yhdistelmä.

Pakkauksen mukana tullut nännivoide on mielestäni ihan mahtava juttu ja se oli alussa todella kovassa käytössä. Sen ansiosta kipeät ja hieman rikki menneet rinnanpäät paranivat nopeammin. Nyt meillä käytetään näitä usein ja osaa ihan päivittäin: kosteussuoja, peitto, lakana, pussilakana, kylpypyyhe, kylpymittari, hiusharja, kuumemittari, makuupussi, villahaalari, vanupuku, kynsisakset, muutamaa bodya, noita keltaisia potkareita. Odotan jo innolla että saadaan toppapuku käyttöön, musta se on todella kiva, varsinkin sinä pussimallina. Vielä kun poika oppii nukkumaan päikkäreitä ulkona vaunuissa.

Odotusaikana pohdin pitkään, että kummin toimimme. Mietin moneen kertaan sitä että otanko sittenkin rahana niin saan juuri niitä mitä itse haluan, mutta kun uusi pakkaus julkaistiin, en miettinyt enää hetkeäkään. Tykästyin pakkuksen kuoseihin ja ne silloin muodostuneet lempparit ovat niitä edelleen. Olen erittäin tyytyväinen että päädyimme ottamaan pakkauksen, sillä vaatteista melkein kaikki tulevat jossain vaiheessa käyttöön, kunhan Hugo kasvaa.

Kun Aino valitsi äidin vaatteet + ensilumi

Anna lapsesi pukea sinut -päivän kunniaksi meidän Aino pääsi valitsemaan äidille vaatteet. Hieman minua jännitti, mutta turhaan. Ainon valinta oli oikein kiva. Pidän nykyään paljon imetyspaitoja ja niinpä Aino valitsi kuin sattumalta sellaisen (johtuikohan se siitä kun oli päälimmäisenä) ja mustan hameen, jota en ole käyttänyt aikoihin. Jalkaan sain vielä isin villasukat. Kokonaisuus oli oikein kiva ja viihdyin siinä niin kauan kunnes alkoi palella ja oli pakko laittaa farkut ja toinen villapaita päälle, heh. Aino oli innoissaan siitä kun äiti puki hänen valitsemat vaatteet päälle ja samalla koitteli usein jalkojani. Pitihän se nyt tarkistaa että onko äidillä ne sukkahousut vai ei. No ei ollut ja se oli Ainosta hyvä juttu.

Tänään meille satoi myös vihdoin lunta. Voi mikä riemu siitä syntyikään kun lunta vain satoi ja satoi. Maa on ihanan valkoinen ja heti, kuin sormien napsaisusta, oma mielikin virkistyi. J lähti lasten kanssa ulos rakentamaan lumiukkoja ja kaivamaan kaikki talvikamppeet esille. Aina kun ensilumi sataa, palaa omaan mieleen se riemu omasta lapsuudesta. Kuinka vain muutaman hiutaleen osuessa maahan oltiin siskon kanssa sukkana pihalla. Hiutaleita napattiin suuhun, pulkat ja liukurit kaivettiin esille ja heti siitä pienestäkin määrästä pyöriteltiin lumiukko joka oli osittain aika vihreäkin vielä. Silloin tosin ensilumi satoi usein jo lokakuussa ja talvi oli muutenkin aikaisemmassa. Mutta on niin mahtava nähdä se omien lasten uskomaton riemu lumesta ja varsinkin ne hetket kun pääsevät ulos siihen temmeltämään.

Hugo oli eilisen päivän rokotteiden vuoksi todella itkuinen, aristi selvästi jalkoja ja kuumekkin nousi illasta. Tämä päivä on onneksi sujunut jo paremmin, mutta sylissä viihtyy parhaiten. 

Mukavaa alkanutta viikonloppua kaikille.

Kolme kuukautta

Kääk, en kestä! Mun pieni vauvani täyttää tänään jo kolme kuukautta. Pienen pienestä kääröstä on tullut jälleen pikkuisen suurempi ja hän on kehittynyt kuukaudessa taas huimasti. Tämä on myös se maaginen ikä kun masuvaivojen pitäisi helpottaa ja niin on kyllä ainakin osittain käynyt. Vielä meillä itkeskellään, mutta ei enää ihan niin paljon ja takaisin virtaukset ovat helpottaneet todella, jei. 

3kk iässä hän

Hymyilee paljon

Nauraa niin suloisesti ääneen, 

varsinkin kun joku taputtaa pienen käsiä yhteen ja sanoo samalla tap tap tap

Pitää paljon siitä kun hänelle jutellaan ja juttelee kovasti takaisin

Ennen itkua huuli menee suloisesti rullalle, joskus tekee sen muuten vaan

Kuolaa todella paljon

On löytänyt kätensä ja ne ovat suussa koko ajan

Rakastaa edelleen sylissä olemista ja mieluiten vähän pystymmässä

Ei edelleenkään viihdy paljoa mahallaan

Hoitopöydän päällä killuva mobile on edelleen ehdoton suosikki ja sille jutellaan, naureskellaan ja samalla jalat ja kädet sätkii kauheeta vauhtia

Käyttää Liberon Touch vaippoja koossa 3

Inhoaa kynsien leikkaamista

Vaatteet ovat kokoa 62cm, muutamat reilummat 56cm menee vielä

Syö tuttia, mam koossa 0-6kk

Nukkuu monet unet päivässä joiden kesto vaihtelee 15 minuutista 3 tuntiin

Ei valvo enää öisin, vaan syömisen jälkeen nukahtaa kainaloon

Ensimmäisen syötön jälkeen jää äidin viereen nukkumaan

Herää yöllä 1-2 kertaa

Hengaa tissillä 2-3 tunnin välein

Pulauttelee edelleen, mutta vähemmän kuin ennen

On täysimetyksellä

Rakastaa edelleen kylpemistä

On kiinnostunut ympärillä tapahtuvista asioista

Tarraa kaikesta kiinni mihin osuu (äidin hiuksissa on ihana roikkua)

Lattialla viihdytään ihan hyvin, kunhan äiti on seurana ja ihmetellään yhdessä aina niin ihanaa lelukaarta

Pahimmat masuvaivat taitavat olla takana päin,
silti äidin on katsottava tarkkaan mitä suuhunsa laittaa ettei pienelle tule vatsavaivoja.
Hugo on herkkävatsainen tapaus

Tänään meillä oli aamusta myös 3kk neuvola. Hugo menetti hermonsa jo melkein alkuvaiheessa ja vain äidin sylissä oli hyvä olla. Mitat saatiin kuitenkin otettua ja komeasti äidin murunen kasvaa. Pituutta oli 59,5cm ja painoa 6025g. Hyvin piisaa äidin maito, huh. Muuten kaikki vaikutti olevan kunnossa. Lopuksi saatiin rokotteet, joka oli se kaikista mälsin vaihe. Rokotteita tuli kaksi, yksi molempiin jalkoihin ja itkuhan oli ihan järkyttävä. Kyllä siinä äidin silmätkin kostui. Rotaahan meille ei nyt sitten otettu lopulta ollenkaan, sillä poika on niin herkkävätsainen ja pulauttelee muutenkin paljon, ettemme halunnut että suolistoa ärsytetään yhtään lisää. Meillä esikoinen ei ole aikanaan sitä saanut, kun se ei kuulunut silloin rokotusohjelmaan. Seuraavat kolme ovat saaneet ja tulleet kahdesta ensimmäisestä niin kipeiksi, että jo se puolsi päätöstä jättää tuo rokote ottamatta. Muut rokotteet otetaan sitten normaaliin tapaan.

Nyt tuo pieni poika nukkuu tyytyväisenä vaunuissa ja toivotaan ettei rokotteet tee kamalan kipeäksi. Lääkettä kävin eilen varuiksi jo ostamassa jos kuume nousee tai jalat ovat kipeät pistoskohdista.

Yksi kuukautta

Kaksi kuukautta

Mukavaa torstaita kaikille!

Esittelyssä muutama vanhempi lemppari

Pyysin teitä viime viikolla linkkaamaan blogejanne ja niitä tuli oikein kiva määrä, kiitos kaikille linkittäneille. Uusiin tuttavuuksiin tutustuminen on vielä kesken, joten ajattelin ensin esitellä muutaman jo kauemmin seuraamani blogin, jotka omansa linkittivät. Nämä eivät ole missään paremmuus järjestyksessä, vaan ihan satunnaisesti tänne laitettu. Toivottavasti joku nappaa tästä itselleen uutta luettavaa. Vanhoja suosikkeja oli monta, joten kaikkia en valitettavasti nyt esittele.

Love beyond words

Tätä blogia olen lukenut jo pitkän aikaa. Marian ihanassa blogissa pääset seuraamaan taapero arkea parhaimmillaan ja kuinka suloinen taapero blogissa seikkaileekaan. Maria kirjoittaa monipuolisesti kaikesta. Täällä pääset näkemään myös paljon kuvia, esimerkiksi tässä Syksyinen 2-vuotiskuvaus postauksessa on suloisesta Lilianista ja perheestä todella ihania kuvia. Ehdottomasti suosittelen tutustumaan tähän lämminhenkiseen blogiin.

Kädenjälkiä Sydämessä

Tätä blogia kirjoittelee kahden suloisen tytön äiti Nea. Tässä blogissa pääset lukemaan vilkkaan 3 vuotiaan kolttosia, sekä 1 vuotiaan herkän taaperon tutustumista maailmaan. Blogista löytyy myös uhmaikää, kasvukipuja, arjen kommelluksia sekä onnistumisia. Pääset myös kurkkaamaan arkeen  ja mukaviin puuhasteluihin ihanien kuvien kautta. Kurkkaa ihmeessä tämä Helmeilyä -postaus.

Napsahduksia

Tätä lämminhenkistä ja iloista blogia kirjoittelee viiden lapsen äiti Nadja. Blogissa juttua perheestä, elämästä, arjen touhuista ja juhlan humusta. Blogissa on paljon ihania runoja, videopostauksia sekä valloittavia kuvia.  Käy kurkkaamassa vaikka tämä Silitä mua -postaus. Tähän blogiin jää koukkuun.

Netan Koti

Netan Koti -blogia kirjoittelee suloisen Mila vauvan äiti. Täältä löydät juttua vauva-arjesta, perheestä sekä sisustamisesta ja liikunnasta. Todella tutustumisen arvoinen blogi, josta löytyy paljon kuvia katseltavaksi. Käy kurkkaamassa Milasta suloiset kuvat esim tästä Mila 3kk -postauksesta.

Tutipuu

Tätä blogia kirjoittelee ihana Lindiz, suloisen kikkarapäisen pojan äiti. Monipuolinen blogi josta löytyy juttua arjesta sekä nykyään myös vauvan odotuksesta. Unohtaa ei tietenkään kannata Hormonihirviötä. Käy ihmeessä kurkkaamassa tämä Pieni salaisuus -postaus.

Tässä vielä muutama tutustumisen arvoinen ihana blogi

Mutsi hoitaa

Tipulassa

Together we make a family

Unelmien elämistä

10 plussan äiti

Kävin itse kirjoittamassa vieraskynä postauksen Keltaisen talon tarina -blogissa, käy ihmeessä lukemassa minun tarinani äitiydestä. 

Tavoitteena 6kk täysimetys

Koska viimeistä kertaa pääsen kokemaan imetyksen ihanuuden olen tehnyt päätöksen, että jos vain onnistun niin täysimetän ensimmäiset 6kk. Mitään soseita emme siis ala maistelemaan ennen sitä. Tietenkin siis vain jos Hugo jatkaa kasvuaan hyvin minun maidolla niin soseet saa pysyä poissa. Jotenkin tästä imettämisestä on nyt tullut minulle äärettömän tärkeä asia ja kun tämä on viimeinen kerta, niin aion ottaa siitä kaiken irti. 

Alku oli kivulias ja hieman hankalakin. Pelkäsin että maitoa tulee taas yli kysynnän ja rintatulehduksen takia olen taas todella kipeä. Näin ei onneksi käynyt (ainakaan vielä) sillä päätin etten käytä rintapumppua kuin aivan pakon edessä.  Kävikin niin, miten minulle ei ole koskaan ennen vielä käynyt, että kun söin tai join liian vähän niin maito alkoi vähentyä.   Muutamaan kertaan jo tosissani pelästyin että tässäkö tämä nyt oli. Onneksi ei, vaan tajusin että pitää syödä ja juoda enemmän.

Edellisillä kerroilla maitoa on tullut ihan liikaa ja olen kärsinyt pahoista suihkutisseistä. Tulee sitä  maitoa nytkin välillä suihkuamalla, mutta pääosin kuitenkin sillain normaalisti. On ollut ihan outoa kun liivinsuojia kuluu vähän ja pärjään välillä jopa vain yhdellä suojalla per rinta. Edellisillä kerroilla on parhaimmillaan ollut neljä päällekkäin ja alinkin on kastunut tai jos on ollut maidonkerääjä niin se on pitänyt tyhjätä välissä ainakin kerran. Tällä kertaa maidonkerääjälle ei pahemmin ole ollut käyttöä.

Nyt kun maidontulo on näin tasaista ja rinnat ei pingota jatkuvasti, olen nauttinut entistäkin enemmän imettämisestä. Kun imetyksestä lähti kipu pois ja saatiin jonkinmoinen rytmi, niin puolenvuoden täysimetys tuntuu täysin mun jutulta. Silläkin uhalla että kiinteiden maistelu voi takkuilla myöhemmin, niin kuin kävi Iidan kohdalla. Iidalle sain menemään yhden teelusikallisen sosetta suuhun tytön ollessa 8kk. Siihen asti kaikki syljettiin pois ja välillä itku kurkussa koitin saada tytön syömään, sillä vain tissi kelpasi. Muistan kyllä sen päivän kuin eilisen, kun vihdoin sain vain lapata sosetta tytön suuhun koko purkillisen (ruusunmarjasosetta) .Eiköhän se kiinteiden syöminen sitten jossain vaiheessa ala onnistumaan. Ja mistä sitä tietää vaikka Hugo innostuisi siitä jo ihan ensimmäisellä kerralla.

Meillä on imetetty jo näiden viikkojen aikana mitä ihmeellisimmillä tavoilla ja välillä Hugo on raivonnut tissi suussa. Rintaraivareita on siis jo ollut (onneksi harvemmin). Niihin on yleensä auttanut se että istun sohvan reunalla ja pompin pikkuisen. Pian Hugo rauhoittuu ja tarraa rinnasta kiinni. Tai jos tämä ei ole auttanut niin sitten olen noussut seisomaan ja tehnyt samalla kyykkyjä, jolloin Hugo on napannut rinnasta kiinni. Ja voi jestas mikä huuto alkaa jos liian aikaisin erehdyt lopettamaan sohvalla hytkymisen tai kyykkyjen tekemisen. Heh, onneksi tein odotusaikana joka ilta sen 50-100 kyykkyä. Mutta ne hetket kun raivoamista ei ole ja käperrytään noin vartiksi Hugon kanssa sohvan nurkkaan, on jotain niin ihanaa. Se kun toinen katsoo sinua silmiin niin onnellisen näköisenä ja väläyttää tissi suussa mitä suloisimman hymyn saa ainakin tämän äidin silmät kostumaan. Ne hetket on vain täyttä kultaa.

Hugo täyttää tällä viikolla jo 3kk ja toivon että seuraavat kolme kuukautta sujuvat imetyksen kanssa mukavissa merkeissä. Saa nähdä onnistuuko minun tavoitteeni 6kk:n täysimetyksestä, mutta kovasti ainakin yritetään.

Niillä on tapana kasvaa

Kaikkihan tietää sanonnan, ne kasvaa niin nopeaan. Mä kulutan tuon sanan varmaan puhki, sillä en voi olla ihmettelemättä sitä kuinka älytöntä kyytiä nuo pikkuiset vain kasvaa. Hugo täytti keskiviikkona JO 12 viikkoa. Hän on siis ihan pieni vauva vielä, mutta sitä on tavallaan tullut ihan sokeaksi sille kuinka paljon hän onkin jo venynyt pituutta ja saanut pyöreyttä. Meillä ei enää ole vastasyntynyttä, itseään kippurassa pitävää vauvaa vaan tilalla on nyt hieman isompi vauva.

Otin Hugosta 12 viikkos kuvat ja ihan huvikseni vertasin niitä aikaisemmin otettuihin ja leukani loksahti kirjaimellisesti varmaan polviin asti. Kääk, kuinka suuri muutos näiden viikkojen aikana onkaan tapahtunut. Sanoin J:lle, että katso nyt näitä kuvia, kuinka paljon poika on kasvanut. Siihen J tokaisi, että no niillä on tapana kasvaa. Tottahan toki mä nyt sen sisäistän, mutta että näin nopeasti! Olen kuvannut Hugon kahden viikon iästä asti aina sama lelu vieressä, jotta kasvu näkyy selvemmin. Harmittaa kyllä kun en heti alusta asti sitä hokassut, joten syntymä ja eka viikko on nyt ilman sellaista kuvaa, höh.

Jotta en päivittelisi yksinäni tätä kasvutahtia, niin ajattelin laittaa tännekkin nyt muutaman kuvan. Ihmetellään sitten yhdessä. Kuvat on otettu syntymäpäivänä 19.8., 1 viikkoisena, 2 viikkoisena, 4 viikkoisena, 6 viikkoisena, 8 viikkoisena, 10 viikkoisena ja 12 viikkoisena.

Aikamoinen muutos tapahtunut näiden viikkojen aikana. 

Ensimmäinen vuosi kun on sellainen, että silloin tapahtuu todella paljon kehitystä ja kasvua. Saa nähdä mikä haaste Hugon kuvaaminen on muutaman kuukauden kuluttua, sillä nytkin se on välillä todella haastavaa. Hugo heiluu ja huitoo niin kovaa vauhtia, että noin viidestäkymmenestä kuvata ehkä kymmenen on käyttökelpoisia. Lisäksi poika on päättänyt ettei oikein viihdy mallin hommissa, joten senkin vuoksi kuvaaminen on välillä hieman haastavaa, heh. 

Kun vuosi tulee täyteen, on sitten kiva koota kaikki kuvat allekkain ja nähdä se muutos mitä pienen ihmisen ensimmäisenä vuotena oikein tapahtuu. Mutta nyt nautin tuosta äidin pienestä pojasta vielä hetken, ja etenkin siitä kun häntä saa pitää vielä niin paljon sylissä kuin haluaa. Kumpa tämä aika ei menisi näin nopeeta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

Olen aivan järkyttynyt kun aamulla katsoin uutisia. Miten sekaisin tämä maailma oikein on? Ei pysty ymmärtämään ja samalla sitä väkisinkin miettii, milloin vastaavaa pääsee tapahtumaan Suomessa. Toivon ettei koskaan! Pelottaa ja hirvittää se suunta mihin maailma on menossa. En voi edes kuvitella millaista tuolla itse paikan päällä nyt on. Hätä on varmasti suuri. On tämä niin väärin!

Saa linkata

Lukulistallani on jo monen monta ihanaa blogia joita seuraan. Kuitenkin monta lukemaani blogia on myös lopettanut, joten tilaa muutamalle uudelle tuttavuudelle olisi. Lisäksi joku muu voi löytää itselleen ihanaa uutta luettavaa, niinpä nyt saa linkittää tai vinkata jonkun toisen ihanan blogin. Ei siis haittaa vaikka jo lukisin blogiasi, voit linkittää sen silti. Esittelen sitten muutaman uuden blogituttavuuden ja lisäksi muutaman jo seuraamani blogin.

Aikaa linkittää on sunnuntaihin 15.11. asti. Tutustun rauhassa mahdollisiin uusiin blogeihin ja teen esittelyn jossakin vaiheessa. Toivottavasti löydän itselleni uutta luettavaa ja joku muukin löytää. 

Meillä Iida sai eilen kepit ainakin viikoksi käyttöön kun nyrjäytti nilkkansa liikkatunnilla. Eilen käytiin myös Lumin kanssa Tayssissa ultraamassa nilkkaa ja nestettä löytyi vähän toisesta nilkasta kahdesta kohtaa. Sitä on kuitenkin sen verran vähän, etten usko sen johtavan kuin korkeintaan kipulääkeannoksen nostoon, mutta katsotaan nyt mitä lääkäri on mieltä.

Mukavaa torstaita ja muistakaa linkittää.

Äiti saanko tänään pelata?

Äitiiiiiii, kai mä tänään saan pelata, kun en oo pelannu eilen, enkä toisena eilisenä, enkä sitä ennen eilisenä. en siis pitkään aikaan, kyselee meidän nelivuotias (todellisuudessa on saattanut pelata pari päivää sitten). Äiti mä niin tahtoisin, joooookooo? Anelu jatkuu ja jos jonkinmoisia lupauksia satelee, mutta mitä vastaa äiti? Ei tänään, katsotaan vaikka joku toinen päivä. Ja sen seurauksena itketään krokotiilinkyyneleitä, tömistellään ja karjutaan kuinka tyhmää kaikki on. Kun toisen kiukku saadaan taantumaan tulee eskarilainen koulusta ja kertoo ensin päivästä ja kysyy heti perään, onko Matias pelannu tänään? Vastaan että ei ja tulee uusi kysymys...voisinko mä sitten pelata, kun en oo pitkään aikaan pelannu? Vastaus on sama että ei tänään, mutta eskarilainen reagoi siihen vain sanomalla, no joku muu päivä sitten.

Meillä lapsilla ei ole varsinaisia pelipäiviä, vaan tabletilla, tietsikalla tai äidin puhelimella saa pelailla silloin tällöin. Jos nyt heitetään joku arvio niin yleensä kerran viikossa ja ei pitkiä aikoja kerrallaan. Välillä saattaa mennä pari viikkoa ettei pelata mitään ja välillä taas pelaavat pari kertaa viikossa. Pelailla saa sitten puolesta tunnista tuntiin. Suosikki taitaa olla pelata tietsikalla Hertan maailmaa ja muita pikku kakkosen netistä löytyviä pelejä. Olen aika tarkka siitä mitä pelejä he saavat pelata ja tuolla on ainakin todella kivoja pelejä. 

Meidän Matias on luonteeltaan sellainen että tuntuu koukuttuvan todella nopeasti erilaisiin peleihin, siinä on tullut kyllä isäänsä. Mä kun en oikein tykkää pelaamisesta ja puhelimessakin on vain lapsia varten yksi autopeli. Lisäksi Matias kuten Lumikin tulee pelaamisen jälkeen niin kiukkuiseksi, jossa taas ovat selvästi tulleet äitiinsä, siksi en itse tykkää pelailla. Tämän vuoksi pelaaminen on rajoitettu ja minusta lautapelit on paljon kivempia. Niitä on lasten kanssa kiva pelailla eikä kukaan ole ainakaan niin kiukkuinen sen pelin loputtua. Löysin kirpparilta kivan autopelin, jossa on neljä samanlaista palikkaa, auton alusta ja kirja jossa on kuvia minkä mukaan pitää noista palikoista muodostaa erilaisia autoja ja se on ihan meidän kaikkien lemppari.

Toisaalta mielestäni on myös hyvä että lapset käyttävät tietokonetta sun muita "vempaimia", sillä onhan niitä nykyään ihan kaikkialla ja niitä käytetään todella paljon. Siinä samalla lapsi sitten myös oppii miten niitä käytetään ja kuinka netissä voi käyttäytyä ja mitkä sivut ovat turvallisia. Välillä tuntuu että kuinka Matias osaa käyttää mun puhelinta niin hyvin, melkein paremmin kuin mä itse vaikka käytän sitä ihan päivittäin, heh.

Meillä tämä systeemi on toiminut toistaiseksi hyvin. Joka päivä kysytään saako pelata ja voi sitten sitä riemun määrää kun sanon että huomenna saat. 

Omaa aikaa

Näin vauvan ollessa ihan pieni ja vieläpä rintaruokinnalla on äidin oma aika aika kortilla. Vaikka elän täydellisessä vauvakuplassa ja tuskin maltan laskea Hugoa sylistäni, niin tulee niitä hetkiä kun tarvitsen sitä kuuluisaa omaa aikaa. Sen ei tarvitse olla kovin kummoista eikä kestää kauan, mutta kunhan edes tunnin tai pari pääsee jonnekin ihan itsekseen.

Ajattelin listata tämän hetken top kolme äidin oman ajan viettotavat. Kieltämättä mua alkoi naurattamaan, sillä en joskus aikoinaan uskonut että nauttisin näistä puuhista näin paljon ja tekisin ne mieluiten ilman apua.

Pyykinlaitto
Kun saa lajitella pyykit ihan yksin tai ripustaa kuivumaan ilman että joku repii niitä koko ajan telineeltä alas tai samalla hytkyttäen toista sylissä/manducassa uneen, tuntuu kerrassaan luksukselta. Musiikki soimaan ja ovi kiinni niin pyykinlaittokin tuntuu mukavalta. Ja oikeasti se on ihan kivaa kun sitä saa tehdä ihan rauhassa. Meillä pyykkikone pyörii joka ikinen päivä kaksi kertaa, joten sitä pyykinlaittoa piisaa. Jos viikossa tuon homman saa tehdä muutaman kerran ihan yksin niin se tuntuu jo paljolta. On meinaan niitäkin tilanteita ja paljon kun Hugo on ollut nukkumassa ja herää, jolloin ripustaminen jää kesken, niin silloin on pitänyt joko laittaa ne kuivamaan vauva sylissä tai sitten tunkea pyykit takaisin koneeseen ja luukku kiinni ja antaa odottaa siellä parempaa hetkeä. Ei myöskään ole tavatonta että ripustan pyykkejä kuivumaan myöhään yöllä.

Kaupassa käynti
Kestää suunnilleen 45 minuuttia ja siellä käydään noin 2-4 kertaa viikossa. Riippuu vähän kuinka ison satsin milloinkin kantaa kotiin. Tämä on yksi juttu minkä haluan tehdä ihan yksin. tai maksimissaan yhden lapsen kanssa. Muuten tuloksena on se että puolet tavaroista puuttuu, listasta huolimatta ja seasta löytyy tavaroita joita ei sinne edes kuulu. Kaupassa tapaa myös usein tuttuja, joiden kanssa on kiva jäädä välillä höpöttämään niitä näitä, ilman että selässä pitäisi olla silmät, jotta tietää mitä lapset puuhaa sillä välin.

Lenkkeily
Tässä vaiheessa pitää olla enemmän kuin kiitollinen että meillä on koira, jonka kanssa pitää tai siis saa lähteä lenkille. Lenkillä pääsee tuulettamaan ajatuksia ja jos mukana on vielä ystävä niin nuo hetket ovat tämän arjen keskellä kullanarvoisia. Vaikka takana olisi huono päivä niin kunnon lenkin jälkeen on niin mahtava fiilis. Ei haittaa vaikka taivaalta sataisi mitä, sillä sitä on kuin uudestaan syntynyt kun palaa kotiin.

Nuo kolme asiaa eivät ole ihmeellisiä, mutta ne ovat asioita joiden myötä saa hetken hengähdystauon. Niihin ei myöskään kulu paljon aikaa, mutta tuo aika tuntuu tällä hetkellä minulle juuri sopivalta. Lisäksi pystyn olemaan maksimissaan kolme tuntia poissa koska Hugo syö kolmen tunnin välein ja pulloa ei olla koitettu ensimmäisien viikkojen jälkeen, ihan siksi etten ole halunnut. Kun poika kasvaa ja ei roiku niin tiiviisti rinnalla muuttuu tuo top kolme varmasti erilaiseksi.

Mikä on tällä hetkellä sinun top kolme viettää sitä omaa aikaa?

Iltaisin vietän myös hetken blogin parissa ja se on myös sitä ihan omaa aikaani, mutta sitä teen yleensä silloin kun lapset ovat nukkumassa.

Isänpäivä

Tänään vietetään isänpäivää ja voi kuinka lapset ovat tätä päivää odottaneet. Lahjat ovat poltelleet kaapeissa jo pitkään ja joka päivä on kyselty, että koska ne päästään isille antamaan. Tänään tuo odotus sitten palkitaan kun lapset saavat antaa lahjansa isille. Iida halusi ostaa ihan omilla rahoilla isille jotain ja päädyimme suihkusaippuaan, Lumi taas oli leiponut esikoulussa isille keksejä, jotka muodostavat isin nimikirjaimet ja Matias teki kerhossa isille hyrrän. Ihania lahjoja isi saa lapsilta.

Eilen askarreltiin isille, vaarille, papalle ja isopapalle lasten kanssa kortit. Olen tähän ideaan törmännyt jo aikaisemmin, mutta eilen instagramissa tupsahti kuva esiin jossa oli tuo idea, joten päätettiin heti aamupalan jälkeen tehdä kortit. Tehtiin kortit niin että Iida ja Matias olivat pari ja Lumi ja Aino toinen pari. Sitten levitettiin sormiväriä käsiin ja painettiin norsut pahviin. Keskelle tehtiin sydän, johon kirjoitettiin kenelle kortti on.

Hugo ei näihin kortteihin nyt osallistunut muuta kuin nimellään. Mutta kun maalit siinä olivat niin sivelin sitä pojan jalkapohjaan ja painoin pahviin kuvan, joka päätyy sitten vauvakirjan väliin.

Meillä isänpäivään kuuluu yhdessä olemista, hyvää ruokaa, herkkuja ja aamusta isille aamupalan valmistus. Päivällä menemme naapuriin miehen vanhemmille kakkukahveille. Omaa isää en tänään valitettavasti nää, mutta keskiviikkona ajelen sitten mummulaan lasten kanssa. Tänään hemmotellaan isiä hieman enemmän ja ainakin haleja tulee varmasti normaalia enemmän.

Ajetaan autoilla,

tehdään rata,

legoista rakennetaan,

torneja sata.

Mut isi, muistathan aina sen

tärkeimmän?

Et susta mä aina välitän.

-runo täältä

Oikein ihanaa isänpäivää kaikille ihanille iseille ja sellaisiksi tuleville. Viettäkäähän oikein ihana päivä.

Vauva-arki

Meidän vauva-arki on tehty

Suloisista hymyistä

Pienten varpaiden ihailusta

Sylissä pitämisestä

Pienen suukottelusta

Öisin kainalossa tuhisevasta pienestä

Vauvan suloista jokeltelusta

Vauvalle höpöttelystä

Onnen kyynelistä

Pienen nukkuvan lapsen tuijottamisesta

Ihanista imetyshetkistä

Pienten sormien kietoutumisesta peukalon ympärille

Vaatteiden vaihdosta

Tuttien keittelystä

Vaipanvaihdoista

Se koostuu myös

Iltaitkuista

Pulauttelusta

Monen tunnin hytkyttämisestä, "pomppimisesta", kyykkyjen tekemisestä

Katkonaisista öistä

Lyhyistä päiväunista

Välillä mitä kummallisemmista tyyleistä imettää

Menettämisen pelosta

Monta kertaa päivässä Hengittäähän hän vielä -"panikoinnista"

Lyhyistä vaunulenkeistä

Arkeen mahtuu myös

Kaksi kappaletta kipeitä ranteita

Kaksi kipeää hartiaa

Maitoisia paitoja

Puklulta "tuoksuvia" vaatteita

Hikipisaroita

Epätoivoa kun pieni vain itkee

Pikaisia ruokailuja

Valtava määrä veden juontia

Mutta ennen kaikkea aivan valtavaa rakkauden tunnetta tuota pientä ihanuutta kohtaan.

Iloista viikonloppua kaikille!

Haamupotkuja ja masuikävää

Synnytyksestä on tullut kuluneeksi yksitoista viikkoa. Jo niin kauan mutta kuitenkin niin vähän on siitä aikaa kun pieni Hugo vielä potkutteli masussa. Olen aina rakastanut odotusaikaa, vaikka siihen kuuluukin erilaisia pelkoja ja huolta siitä että saako pienen syliin asti. Kasvava ja tasaisesti pyöristyvä vatsa on kuitenkin jotain niin ihanaa, puhumatta siitä kuinka ihanaa on se kun pieni ihmisenalku potkuttelee masussa. Sitä tuli väkisinkin hyvälle tuulelle kun pieni mojautti oikein kunnolla. Sitä huokasi helpotuksesta kun ultrassa kaikki oli hyvin. Sitä odotti niin paljon että saisi pienen syliin ja samalla toivoi ettei odotus vielä loppuisi.

Viimeisen viikon aikana olen monesti peilin ohi kulkiessa pysähtynyt ja katsonut uutta ulkomuotoani. Se on paljon pienempi kuin yksitoista viikkoa sitten, Pitkät topit ja paidat ovat nyt pitkiä, eikä suuren masun takia miltei napamallia. Kasvot ovat erilaiset, se raskauden aikainen hehku on kadonnut ja tilalla on hieman väsyneemmän näköinen (räjähtänyt) äiti. Hiukset eivät kiillä enää ja iholle on alkanut tulla ärsyttäviä näppyjä (ei tietenkään voi missään tapausessa johtua tästä mun suklaan syömisestä).

Tässä vielä vertailun vuoksi vierekkäin täällä jo aiemmin näkyneet kuvat. Ekassa rv 39+5 ja toisessa 10 viikkoa synnytyksestä.

Missään vaiheessa odotusta en toivonut että syntyisi nyt jo niin pääsisin tästä isosta mahasta eroon. Sen sijaan rakastin silitellä masua ja katsoa kuinka se hytkyi. Oli ihanaa tuntea potkut käteen. Nyt olen muutamana yönä herännyt siihen kun silitän masua, niin kuin minulla oli odotusaikana tapa tehdä jos Hugo siellä oikein potkutteli. Olen kuitenkin havahtunut hereille ja ollut hieman kummissani, että ei hitto syntyikö se vauva jo? Heh, miten sitä voikin olla yöllä herätessä niin pihalla. Totuus on kuitenkin se että olen tuntenut paljon haamupotkuja ja niiden vuoksi olen varmasti masuakin silitellyt. Noiden haamupotkujen vuoksi sitä iskee niin kauhea masuikävä.

Se ikävä odotusaikaan palaa aina välillä. Olen onnellinen että pystyin nauttimaan Hugon odotuksesta niin paljon että siitä jäi kauniit muistot. Olen myös onnellinen että kirjoitin kaikki tänne blogiin ylös, jotta voin palata siihen hetkeen aina uudestaan. Olihan tuo viimeinen kerta kun sen koskaan sain enää kokea. Nyt tästä eteenpäin saan "tyytyä" noihin haamupotkuihin (niin kauan kun niitä riittää), jotka palauttavat mieleen muistot odotusajasta.

Olen enemmän kuin onnellinen että Hugo on nyt sylissäni, voin nuuhkutella häntä milloin haluan, suukottaa vaikka joka toinen sekunti ja nähdä niitä valloittavia sydämessä asti tuntuvat hymyt. Saan seurata hänen kasvuaan (joka on liian nopeata) ja nauttia tästä ihanasta vauva-ajasta. Aion ottaa tästä ajasta nyt kaiken irti, ihan samalla tavalla kuin otin odotusaikanakin.

Ja vaikka Hugo on minun viides lapsi, niin joka kerta sitä vaan ihmettelee että voiko meistä kahdesta syntyä jotakin noin upeaa, kaunista ja ainutlaatuista. Ja kuinka sitä voikaan rakastaa tuota pientä niin paljon, että sydän meinaa pakahtua siitä tunteesta.

Sittenkin sopiva

Kuulostaako tutulta? Ostatte odotusaikana jonkun aivan ihanan bodyn ja sitten kun se pitäisi ottaa vauvalle käyttöön, on se malliltaan aivan väärä. Minulle kävi näin. Ostin lapsimessuilta Blaan ihanaakin ihanamman pöllöbodyn ja niin malttamattomana odotin sen käyttöön ottamista. Kun sitten ensimmäisen kerran puin sen Hugolle niin meinasi itku päästä. Body oli ensinnäkin pienen päällä kuin teltta ja hihaa riitti metritolkulla. Sitten taas niska-haara mitta oli melkeimpä jo lyhyt. Pidin bodya kyllä, mutta olihan se todella huvittavan näköinen pojan päällä. Toinen hartia kun pilkotti vähän väliä kaula-aukosta. Muistan kun otin pojasta kuvia tuo body päällä ja tungin kaiken ns ylimääräisen pojan selän alle jotta se näyttäisi paremmalta päällä, heh. 

Sitten eräs kerta kävin ystävän kanssa kirppiksellä ja yhdessä pöydässä oli kaksi kappaletta bodyn jatkopaloja yhteishintaan 0,20€. Nappasin ne heti itselleni koriin. Miten olinkaan voinut päästä unohtamaan että näitäkin myytiin. Olihan minulla niitä ollut Lumin vauva-aikana ja ne olivat todella kovassa käytössä. Tiesin heti minkä bodyn kanssa nuo pääsisivät käyttöön.

Niinpä meillä on ollut nyt tuo Blaan body kovassa käytössä. Hihat ovat juuri eikä melkein. Kun vauvan nostaa syliin niin hihat tulevat juuri ranteen kohdalle. Leveys juuri sopiva, eikä poika enää huku siihen, muttei body ole kuitenkaan mikään "makkarankuori". Jatkopalan ansiosta body on juuri oikean mittainen. Tuo pieni palanen kangasta sai tämän äidin kyllä onnelliseksi. Muuten tuo ihanaakin ihanampi body olisi pian jäänyt vallan vähälle käytölle. Mutta nyt sitä pidetään niin paljon kuin vielä keretään.

Meiltä löytyi muutama muukin 56cm body joiden käyttöikä piseni mukavasti tuon jatkopalan ansiosta. Pääosin ollaan jo siirrytty 62cm vaatteisiin mutta muutama body ja housut ovat kokoa 56cm. Harmi kun tuo jatkopala ei käy jumppiksiin.

Aurinkoista keskiviikkoa!

Meidän päivä

Pitkästä aikaa sain aikaiseksi tehdä tämmöisen postauksen. Kerrankin muistin räpsiä kuvia (suurin osa valitettavasti puhelimella) ja kirjata tapahtumia ylös kun muuten en näin illasta muistaisi enää mitään. Mutta tällainen oli meidän maanantai tai yleensä joka maanantai on.

02:00 

Hugo herää, syötän pojan ja hän menee omaan sänkyyn jatkamaan unia

05:30 

Toinen syöttö, Hugo jää viereen nukkumaan

07:00

Herätyskello soi ja olohuoneen sohvalla on väsynyttä porukkaa. Päästän koiran ulos, petaan sängyt ja suunnataan aamupesuille. Lapset pukevat päälle. Koira sisälle

07:40
Aamupalalle, pakkaan kerholaiselle eväät reppuun, Juon itse teetä, syön yhden leivän ja Hugo on samalla tissillä. Ruokin koiran.

Laitan Lumin ja Ainon hiukset kiinni.

08:10
Koululainen ja eskarilainen pukee päälle. Koululainen tallustaa bussipysäkille ja eskarilainen menee ulos odottamaan omaa kyytiä. Itse siivoan keittiön. Hugo hengaa sylissä

08:40
Kolmelle pienimmälle ulkovaatteet päälle Pukeminen taitaa olla kaikista yhtä mälsää puuhaa.

08:50
Lapset autoon ja kohti kerhoa. Saatetaan  kerholainen sisälle ja lähdetään ajamaan kotia kohti

09:10

Takaisin kotona. Aino menee katsomaan junioria, Hugo nukkuu kaukalossa ja äiti kaivaa imurin esiin

09:45

Imurointi suoritettu. Laitan tavaroita paikoilleen, käyn pistään pyykinpesukoneen pyöriin. Hugo alkaa osoittaa heräämisen merkkejä

09:50
Hugo herää. Mennään lattialle seurustelemaan ja siskokin liittyy seuraan

10:10
Hugo ei enää viihdy lattialla joten nappaan pojan syliini. Mennään laittamaan perunat kiehumaan ja aletaan valmistaa makkarakastiketta. Aino haluaa auttaa, niinpä hän saa kuoria sipulin ja makkaran. Hugolla palaa pinna ja itku alkaa. Rauhoittuu onneksi tutilla ja saadaan ruoka tehtyä. Nälkä alkaa jo tulemaan. Ainokin kyselee että joko syödään.

10:40
Hugo meinaa nukahtaa syliin joten mennään vaihtamaan vaippaa

10:55
Mennään tissittelemään ja siinä samalla heitellään Ainon kanssa pientä palloa

11:15
Puetaan päälle ja lähdetään hakemaan Matias kerhosta. Hugo nukahtaa kaukaloon.

11:50
Takaisin kotona. Hugo herää jo matkalla joten riisun pojan ja alan laittamaan ruokaa lautasille. Hugo hengaa sylissä kun muualle ei suostu. Ruokapöydässä keskustellaan miten kerhossa meni.

12:15
Saadaan syötyä. Aino ilmoittaa ettei mene nukkumaan joten sovimme että rauhoittuu sohvalle katsomaan Matiaksen kanssa telkkaria. Itse siivoan keittiön, laitan astianpesukoneen pyörimään, päästän koiran ulos ja alan laittaa pyykkejä kuivumaan. Hugo onneksi nukahtaa syliin, joten lasken pojan sänkyyn nukkumaan

12:40
Hugo herää vajaan 10 minuutin unien jälkeen. Kerkesin melkein saada kaikki pyykit kuivumaan. Loput laitan pikavauhtia vähän miten sattuu. Laitetaan uusi koneellinen pyörimään ja tyhjätään toinen pyykkiteline valmiiksi. (jossain välissä oon koirankin päästänyt sisälle)

13:00
Mennään lastenhuoneeseen lukemaan kirjoja. Hugo on itkuinen kun unet ovat olleet katkonaisia. Muualla ei suostu olemaan kuin sylissä.

13:15
Lumi tulee eskarista kotiin ja on ollut kiva päivä

13:30
Hugolla palaa käämit ja mennään vaihteleen vaippaa, jonka jälkeen tissitellään. Lapset leikkii sillä välin lastenhuoneessa.

14:00
Hugo saa syötyä, joten suuntaamme välipalalle. Keitän itselleni teetä ja teen leivän. Hugo hymyilee ja juttelee, On taas kivaa kun on massu täynnä ruokaa.

14:15

Hugo simahtaa syliin, joten puen hänelle ulkovaatteet ja muut lapset tulevat myös pukemaan. Sitten koko sakki autoon ja lähdetään hakemaan Iida koulusta

14:45 

Iida pääsee koulusta ja hyppää kyytiin. Pyörähdän nopeasti ostamaan kaupasta maitoa ja ruisleipää

15:00

Ollaan fysioterapiassa. Lumilla on fyssari joka maanantai ja tälläkin kertaa menin sinne koko porukan kanssa, Vauhtia ei tuosta käynnistä puutu.

15:50
Ollaan takaisin kotona. J on tullut töistä kotiin ja menee lasten kanssa ulos. Hugo jää kanssani valmistamaan makaronilaatikkoa.

16:15
Laatikko uunissa, siivoan keittiön ja tyhjään ja täytän astianpesukoneen.

16:45

Lapset ja isäntä tulee sisälle. Laitetaan pöytä valmiiksi ja käyn laittamassa pyykit kuivumaan. Hugo tulee tissille kun nälkä yllättää

17:15
Laatikko on valmis ja aletaan syömään. Itse en tosin syö sillä Hugon masu ei pidä kananmunasta jota on makaronilaatikossa. Juon kupin teetä ja syön leivän. Ruoka tuntuu maistuvan lapsille ja jutellaan päivän tapahtumista. Keittiön siivousta

18:00

Lähden koiran ja esikoisen kanssa lenkille

18:55
Ollaan takaisin kotona. Hugo on nukkumassa joten avaan koneen ja kirjaudun bloggeriin. Pian sen jälkeen Hugo herää, kerkesin kuitenkin kommentoimaan pariin blogiin.

19:15

Siivoillaan vähäsen paikkoja. Tai minä siivoon kun muita ei tunnu kiinnostavan.

19:30
Iltapalalle, tällä kertaa kerkeän itsekkin haukata jotain. Siivoan keittiön, täytän astianpesukoneen ja laitan sen pyörimään sekä ruokin koiran.

20:05
Hammaspesulle. Samalla tehdään Hugon iltapesut

20:20

Aino ja Matias menee maate ja Hugo tulee tissille

Sitten kirjoittelinkin jo tätä postausta

Tämmöinen aika normi meidän päivä. Edellisten postausten kommentteihin koitan vastailla mahdollisimman pian. :) Nyt suklaata koneeseen niin jaksaa loppuillan.