Kaksplus.fi

Sivut

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Niin mitä olinkaan sanomassa?

Jos raskausaikana tein hassuja juttuja ja unohtelin asioita, niin tänä imetysaikana ja pienen vauvan kanssa olen ollut tuplasti höperömpi. Näitä juttuja sattuu jo niin paljon, että välillä jopa pelottaa oman muistin kanssa. Miljoona asiaa on kesken yhtä aikaa. Ja arvatkaapa mitä, unohdan joka ikinen päivä koneellisen pyykkiä koneeseen ja muistan sen juuri kun suunnittelen kömpiväni peiton alle. Ei ole mitään herkkua alkaa ripustamaan niitä väsyneenä.

Välillä olen niin hajamielinen että alan nauramaan omille toilailuilleni. Niitä pitäisi jopa kirjata jonnekkin ylös, jotta niille voisi nauraa sitten myöhemmin. Monet jutut nimittäin unohdan, yllättäävää. Myös J ja lapset ovat huomanneet hajamielisyyteni ja sen kuinka voin unohtaa kesken lauseen mitä olin selittämässä. Yhtäkkiä ei siis ole enää mitään hajua mistä sitä juuri oli puhumassakaan.

Parhaimpia on ehkä ne kun olen mennyt hakemaan vettä, avannut vesihanan, laskenut mukin pöydälle, pessyt kädet, ottanut lasin ja koittanut juoda. Ajatuksissani sillä veden hakureissulla päätin pestä kädet ja en tyyliin edes tajunnut sen tapahtuneen, kun kerta koitin hörpätä tyhjästä lasista. Ostin jouluksi kinkulle paistopussin ja sanoin J:lle että laitan sen nyt tänne, koska en itse kuitenkaan muista. No sitten sitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa kun piti alkaa paistamaan sitä kinkkua. Epäilin jo että olinko sittenkään edes ostanut niitä.


Unohduksia sattuu lähes päivittäin. Ne on yleensä ihan pieniä. Saatan aamulla vessaan mennessä pestä hampaat ja hetken päästä olen menossa pesemään niitä jo uudestaan. No eipä siitä haittaakaan ole jos ne nyt muutaman kerran päivässä pesee, heh. Syötän Hugon aina vuorotellen toisesta rinnasta ja seuraavalla kerralla toisesta. Arvatkaa muistanko koskaan kummasta syötin viimeksi? Selitän samat asiat monta kertaa. Lasten suusta kuuluukin nykyään usein, että "sä kerroit ton jo". Kerran kun ajelin kaupasta kotio aloin miettimään että olinko liikkeellä yksin vai oliko mulla joku mukana, heh.

Tämä imetysajan unohtelu on tapahtunut joka kerta kun olen imettänyt. Onneksi siis tiedän että tämä vaihe menee kyllä ohi. Odotan kyllä sitä kun tulee taas joku tolkku tähän touhuun, eikä jatkuvasti unohtele. J sanoo välillä että ikä ei tuu yksin. Heh, voihan tämä olla sitäkin, mutta mä pistän tämän imetyksen piikkiin. Onneksi en kuitenkaan unohtele mitään tärkeää, sitten tästä olisi jo nauru kaukana. Mutta on ihan hyvä taito osata nauraa itselleen.

20 kommenttia:

  1. Kohtalotoveri :) Annilla alkaa jo mennä hermo kun kadotan kaiken, unohdan samantien minne asiat laitoin ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. :D
      Tää on ihan uskomatonta kuinka voi unohdella näin paljon. :)

      Poista
  2. Voih, tuo kuulostaa jo pikkusen pahalta kun pitää miettiä unohtuiko lapsi kauppaan tms.. :) Oot niin touhukas ettei oo ihme vaikka pyykit unohtuu koneeseen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, onneksi ei ole unohtunut, välillä tulee vain sellainen tunne että olikohan mulla joku mukana. :D Yleensä käyn yksin, kun silloin tää lahopää ehkä muistaa tuoda kaiken tarvittavan. :)
      Joo häsään välillä liian montaa juttua yhtä aikaa. :)

      Poista
  3. heheh ihana sinä!<3 Ja voin kuvitella muun perheen turhautumisen :D Tai meillä ainakin on sitä ilmassa, selitän monesti samat asiat ja jos en pääse heti kertomaan mitä on mielen päällä niin sitä on turha enää odottaa kuulevansa myöhemmin. Tästä ei voi syyttää imetystä vaan äitiydestä haperoituneita aivoja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehee, toinen ihana siellä.♥ Tää imetys kyllä pehmittää jonkin verran. :) Kunhan tästä päästään niin tilalla on nuo äitiydestä haperoituneet aivot. :D Ei siis suurta helpotusta luvassa. :)

      Poista
  4. Niin tuttua =D mä kuljen pää pilvissä koko ajan ja mietin mitäs mun piti sanoa ja kenelle ja mitä piti tehdä ja koska =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, muistan kyllä oman odotus ajan ja silloin olin kyllä välillä ihan pihalla. :D Nyt tuntuu että pää on vielä haperompi. :) Onneks tää on ohimenevää.

      Poista
  5. TUTTUA! Mä oon elänyt pää jossain syvällä ja siellä siitä lähtien kun kelasin laitokselta ulos! :D Mulla on kalenteri seinällä johon kirjoitan kaikki menot ja muistettavat asiat ja sitten vielä tietokoneessa ja kännykässä omat etten vaan uhoda! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih. :D
      Täällä myös puhelin ja seinäkalenteri täynnä kaikenlaisia muistutuksia. :)

      Poista
  6. Voi ihana sä<3 kuulosti kyllä enemmän kuin tutulta. Nuo on ollu just parhaita kun oon jollekkin kaverille selittänyt jotain ja puoles välis se punainen lanka koko jutusta vaan häviää:D ja hei mä oon myös joutunu kerran soittaa miehelle kotia, että lähdinhän mä yksin kauppaan!!?? Miten tollasen voi unohtaa???
    Kyllä se siitä;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih.♡
      Joo miten sitä voikin yhtäkkiä unohtaa ihan totaalisesti mistä juuri puhui. :D Onneks en oo ainoa joka joutuu miettimään välillä oliko sitä yksin liikkeessä. :D

      Poista
  7. Kuulostaa tutulle!! Itse kans varinkin pahimipina valvntakausina puhuin ja tein ihan hassuja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, täällä varmasti vähäiset yöunet vaikuttaa kyllä tähän höperöitymiseen. :)

      Poista
  8. Tää on niin tuttua :D

    Töissä eilen piti laittaa asiakkaille teetä, niin minun piti laittaa vettä vedenkeittimeen mutta laitoinkin jääkylmän veden termariin. Huh! Onneksi tajusin, ettei ehtinyt menemään asiakkaille asti :D :D

    VastaaPoista
  9. Kovin tuttua! Tosin nykyään en ole läheskään niin hajamielinen kuin imetysaikana. Mutta edelleenkin kerron samat asiat uudelleen ja uudelleen, en vain voi millään muistaa mitä olen kertonut kenellekin. :D
    Ja noita katkoksia tulee edelleenkin, menen vaikka keittiöön tehdäkseni jotain ja kun pääsen sinne, 😧en enää muistakaan mitä minun piti tehdä.
    Listaankin usein tärkeät asiat paperille ja vedän sitä mukaan yli kun olen saanut tehnyä niitä. :)
    Tämä taitaa olla aika yleistä etenkin pienten lasten vanhemmille, se lohduttaa kun tietää ettei ole ainoa harvapää. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää imetysaika on kyllä ihan mahdotonta. :D Ja katkokset ajatuksessa on niin tuttuja. Usein auttaa kun palaa sinne mistä lähti.

      Mut kyllä tää taitaa olla monelle vanhemmalle kovin tuttua. :)

      Poista
  10. tuttua juttua! ja vitsi miten kaunis oot tossa kuvassa:)

    VastaaPoista

Kaunis kiitos kommentistasi! ♥