Ei muumitaloa lukita yöksi, hei muumit

Eräs päivä pistin merkille, että onpas Aino leikkinyt paljon Muumilaivalla. Se on ollut yläkerrassa jemmassa, sillä niin paljon siinä on ollut pieniä osia ja muutama niistä mennyt jo hukkaankin. No Aino kantoi laivan alas ja siitä se innostus sitten alkoi. Laivalla leikittiin joka ikinen päivä ja innostuipa leikkiin myös muutkin sisarukset. Aino ei ole pahemmin muumeja katsellut esimerkiksi dvd:ltä tai telkkarista joten välillä kuului "äiti, kuka tää on?"  Nopeasti Aino on alkanut muistaa muumien nimiä.

Kun laivalla leikittiin niin ahkeraan alkoivat osa lapsista puhumaan että olisi kiva jos meillä olisi se muumitalo. Se on ollut aikoinaan tarkoitus isommille ostaa, mutta se sitten jäi kun isommilla meni innostus ohitse. Katselin taloa sitten eräs päivä kaupassa, mutta sai jäädä sinne. En ollut halukas maksamaan siitä niin paljon mitä hintalapussa luki. Ajattelin että varmasti voisin löytää talon aikanaan hyvään hintaan myös kirpparilta.

Kävin ystävällä kylässä eräs päivä ja kerroin siinä Ainon hurahtaneen muumeihin, kauhistelin talon hintaa ja sanoin että alan etsimään sitä kirpparilta. Ei tainnut mennä sitten kun saman päivän iltaan kun ystäväni laittoi viestiä, että voisi myydä meille heidän muumitalon sisältöineen. No tämä äitihän innostui todella. Pian meidän lastenhuoneesta löytyikin sitten muumitalo ja arvatkaa kuinka onnellisia lapsia meiltä löytyi. Aino ei saanut edes sanaa suustaan kun nostin talon pussista pois.

Nyt täällä on laiva siirtynyt hetkeksi syrjään ja tuolla talolla on leikitty ihan joka ikinen päivä. Aino pyytää äidinkin monesti mukaan ja sitten me pidetään muumeille kahvikestejä ja sisustetaan taloa aina eri lailla. Muumejakin on nyt iso kasa kun on ne laivankin hahmot, joten niistä ei kinaamista synny. Täytyy nyt miettiä pitäisikö sitä suunnistaa kesällä koko perheen kanssa muumimaailmaan, ainakin noiden pienempien kanssa, jotta pääsisivät tapaamaan muumit.