Äiti onko sulla vauva mahassa?

Tiedättehän ne katseet? Onkohan tuo raskaana. Kyllä sen vatsa hieman pömpöttää. No en ole varma niin en kehtaa kysyä. Samalla huomaat kuinka hän yrittää kamppailla pitämään silmänsä katsomassa sinun silmiin sen sijaan, että ne vaeltelevat vatsasi seudulla. Huomaat että oma olosi vähän vaivaantuu ja koitat peitellä vatsasi seutua. Jep, pari kertaa näin on käynyt.

En voi kuitenkaan syyttää raskautta, voi kumpa voisinkin. Syynä on nimittäin pöhötys joka iskee usein kerran kuussa tai ihan siitä että päivän aikana syöminen on jäänyt ja iltaa kohden lapot suuhun ihan mitä sattuu. Aino eräs ilta kysyikin minulta, äiti onko sulla vauva mahassa? Menin alkuun hieman hämilleni. Onko pöhötys välillä niin suurta, että näytän raskaana olevalta? No ei varmasti tai ainakaan tuo kolmevuotias ei osaisi sitä niin katsoa. Luultavammin tämä liittyi siihen kun olimme muutama tunti ennen sitä katsoneet valokuvia, joissa osassa odotin Hugoa, joten kysymys varmasti johtui siitä.

Olen myös pistänyt merkille sen, että kun lapsistamme nuorin on lähennellyt vuoden tai kahden ikää, alkaa tuttujen katseet vaellella kummasti vatsani seudulla. Ehkä he ovat vähän aavistelleet tai (kauhulla) odotelleet vauva uutisia. Muistan edelleen kuinka nopeaan vatsani alkoi turvota Hugon odotusaikana. Varsinkin iltaisin vatsa oli sen verran iso, että oli vaikea saada sitä piiloon. Silloin muistan kuinka mietin mitä puen päälleni jottei se näy. Hyvin onnistuin peittelemään, ainakin luulen. Vaikka olen aina rakastanut vauvavatsaani, niin alkuun olen halunnut pitää sen piilossa. Pitää niin ihanaa salaisuutta ihan vain minun ja miehen (sekä muutaman ystävän) välisenä asiana.

Laitan alle kuvan siitä pöhötyksestä joka välillä iskee ja sen viereen kuvan kun olen raskausviikolla viisitoista. Eihän tuo pöhötys nyt niin valtava ole, omaan silmään se varmaan eniten pistää, näin luulisin. Mutta kun vertaan tuohon raskausviikon viisitoista kuvaan niin onhan ne nyt aika samanlaiset. Tuo pöhötyskuva on otettu aamulla ja illalla vatsa voi turvota enemmänkin.

Mutta kuten jo sanoin, niin tällä kertaa kyse ei ole siitä että olisin raskaana. Nyt syksyn tullen uskon taas syömisenkin paranevan kun enää suurin osa ajasta ei kulu ulkona tai reissatessa, jolloin on tullut lapattua suuhun vähän mitä sattuu. Onneksi pahin pöhötys on vain parina päivänä kuussa, mikä on varmasti ihan tavallista meillä kaikilla naisilla.