Äiti koittaa harrastaa

Jokin aika sitten kirjoitin teille mitä meidän lapset harrastaa. Ja koska lapsia kuskaillaan milloin minnekin herää tietysti kysymys kerkiääkö vanhemmat harrastaa mitään? Mieheni käy kalalla aina kun siihen on aikaa, joten se on hänen ykkös harrastuksensa. Tämä äiti puolestaan koittaa harrastaa täytekakkujen tekemistä, koiran kanssa lenkkeilyä, bloggaamista sekä valokuvausta.

Koiran kanssa tulee lenkkeiltyä ja se on aikaa jolloin saa olla ilman että joku huutelee äitiä. Hiljaisuus välillä oikein hivelee korvia ja nautin niin täysin noista hetkistä. Se on aikaa jolloin saa kuunnella luonnon kauniita ääniä ja ei ole kiire minnekään. Kesällä oli ihana jäädä tuoksuttelemaan kesän tuoksua, nauttia viileistä illoista ja poimia tien varresta kukkia maljakkoon. On myös ihanaa kun välillä lenkkeilemme yhdessä ystävän kanssa ja silloin puhutaan asioita laidasta laitaan. Ja sitä juttua riittää kyllä ihan koko lenkin ajan. Ihan parasta terapiaa.

Täytekakkuja on täällä blogissa näkynytkin tasaisin väliajoin, kun olen omien lasten kakkujen lisäksi tehnyt muutamia tilauksesta. Harrastuksena kakkuijen tekeminen on rentouttavaa, kun unohtaa sen viime hetken stressin joka välillä meinaa iskeä. Mutta toisaalta silloin sitä ainakin tekee joka kerta parhaansa, kun kaikki pienetkin asiat tekee huolella. Ainahan on parannettavaa ja se tästä harrastuksesta tekeekin mukavaa. Lisäksi koristeiden tekeminen iltaisin on jotain niin rentouttavaa puuhaa. Mutta pisemmittä puheitta tässä muutama tekemäni kakku, joista tykkään itse eniten.

Yllä on nyt neljä tekemääni kakkua, joista yksi on omalle lapselle ja kolme muuta tehty tilauksesta. Kokonaan massasta tehtyjä kakkuja olen tehnyt vain muutaman, mutta luulen että nyt innostuin siitä sen verran, että alan tehdä niitä enemmän. Seuraavat oman lapsen syntymäpäivät on joulukuussa ja Matiaksella on aika selvä visio millaisen haluaa. Saa nähdä selviänkö siitä ikinä. Mikä ylläolevista miellyttää sinua ulkonäöltä eniten?

Valokuvaus on yksi rakas harrastus, jossa tahtoisin kehittyä ihan hirmuisesti. Valitettavasti vaikka kuvia tulee joka päivä melkein räpsittyä tänne blogiin, niin kaikkiin asetuksiin ei millään ole kerennyt paneutumaan. Tahdon ehdottomasti oppia lisää, mutta aikaa on tähän rajallisesti ja pienet mallini keiden kanssa olen päivät kotona ovat varsinaisia sähköjalkoja. Heidän kanssaan harjoittelu ei ole kovinkaan helppoa. Sen sijaan esikoinen on aivan ihana kuvattava. Hänestä räpsitään aina välillä kuvia ja silloin pääsen harjoittelemaan eri asetuksia ja erilaisia kuvakulmia. Tässä postauksessa näkyvät kuvat Iidasta ovat juuri sellaisia harjoitusräpsyjä.

Kursseja järjestetään kyllä, mutta se haaveilemani kurssi järjestetään sen verran kaukana, ettei sinne ihan heti kerkiä menemään. Hiljaa kuitenkin koitetaan tässä kehittyä ja ottaa lapsista ihania kuvia talteen joita voi sitten ihastella vanhoilla päivillä. Ehkä vielä joskus on aikaa paneutua kameraan ja sen asetuksiin oikein kunnolla.

Ja ettei vallan unohtuisi, niin tämä blogi on yksi tärkein harrastukseni. Blogin kautta olen päässyt tutustumaan ihan mahtaviin ihmisiin, tavannut heitä ihan livenä ja mikä olisikaan parempaa kuin tavata ihmisiä, keille bloggaaminen on yhtä rakas harrastus kuin itselle. Olen myös saanut toteuttaa huippu yritysten kanssa ihania yhteistöitä ja saanut arpoa teille lukijoille kivoja juttuja. Haaveena olisi edetä bloggaamisessa vielä, mutta pienin askelin eteenpäin. Olen kiitollinen teille kaikille, ketkä täällä blogissani vierailette ja etenkin teille jotka aina ilahdutatte minua kommenteillanne. Te olette se syy minkä takia tätä jaksaa tehdä ja miksi mielenkiinto säilyy. Bloggaaminen on antanut minulle niin paljon, että toivon tämän jatkuvan vielä hyvän tovin eteenpäin. Kiitos siis sinulle siellä ruudun toisella puolella.

Nyt olisi kiva kuulla, mitä te muut siellä ruudun toisella puolella harrastatte?