Millainen suhde lapsilla on isäänsä?

Millainen suhde lapsilla on isäänsä? Mitä he puuhailevat isän kanssa? Onko meillä "vain äiti kelpaa" vaiheita ja jos on miten niistä selvitään? Lapsilla on isäänsä oikein lämmin ja hyvä suhde. He kertovat isälleen samaan tapaan asioitaan kuin minullekin, he voivat luottaa siihen, että isä osaa ratkaista pulmia ja olla apuna samalla tavalla kuin äitikin. Häneltä kysytään samalla tavalla lupa mennä ystävälle kylään kuin äidiltä. He myös tietävät että isällä on ihan sama linja kuin äidilläkin, ettei ensin kysytä äidiltä ja sen jälkeen koiteta josko isä olisi eri mieltä. Tytöillä on yhtä hyvä suhde isäänsä kuin pojillakin ja isä kohtelee heitä kaikkia tasavertaisesti. Usein lapset kömpivät isän kainaloon jos tämä lötköttää sohvalla tai menevät syliin istumaan kun hän juo kahvia keittiössä. Siinä vaihdetaan monesti päivän kuulumiset.

Isä vie lapsia sienimetsään ja metsäretkille. Kesällä kovin juttu on kun päristellään veneellä saareen ja mennään paistamaan makkaraa sekä saunomaan. Talvella isä rakentaa ison liukumäen ja laskee sitä lasten kanssa. Isän kanssa huolletaan pyöriä, heitetään tikkaa, pelataan jalkapalloa, tehdään ruokaa ja hassutellaan. Isä auttaa myös läksyissä ja kyselee päivän kuulumisia. Illalla isiä auttaa hampaiden pesussa, jolloin jahdataan peikkoja suussa. Matias ihailee isäänsä paljon ja on aina monessa mukana. Kun isä kysyy jonnekin mukaan, on poika heti valmiina lähtemään. He käyvät yhdessä kalassa ja se onkin paikka, jonne he lähtevät yleensä ihan kahdestaan.  

Meillä isä on äidin kanssa tasavertainen vanhempi. Hänen kanssaan voi tehdä ihan niitä samoja juttuja kuin äidinkin kanssa, mutta monesti lapsilla on isän kanssa ne ihan omat jutut. On myös kausia kun isä ei kelpaa ja vain äiti käy. Ainolla oli tämä jokin aika sitten ja isä koki itsensä avuttomaksi hänen kanssaan. Varsinkin iltaisin, kun äiti hoisi vauvan toimia ja isän piti selviytyä Ainon kanssa. Ja selviytymistä se olikin. Aino ei meinannut antaa isän tehdä yhtään mitään. Ei saanut antaa ruokaa, harjata hiuksia, käyttää pesulla, pestä hampaita, lohduttaa, viedä nukkumaan tai katsoa vaatteita saatika auttaa niiden pukemisessa. Nyt tuo puuduttavan pitkältä tuntunut vaihe on onneksi mennyt ohi ja nyt Aino tykkää puuhailla isänsä kanssa ihan kaikkea. Millä tuosta vaiheesta sitten selvittiin? No sinnikkyydellä ja päättäväisyydellä. Isä hoisi hammaspesut sun muut vaikka Aino olikin toista mieltä. Erilaisilla kikoilla niistä aina selvittiin, esimerkiksi koitettiin kääntää huomio jonnekin ihan muuhun. Tosin muutaman kerran isä hoisi Hugon ja minä Ainon, kun meno oli jo sellaista, ettei se olisi ollut enää kenestäkään kivaa. Aino on perinyt päättäväisen luonteensa minulta, heh.

Hugo on tällä hetkellä aika äidin poika, mutta uskon kun hän kasvaa niin lähentyy ennestään isänsä kanssa. He ovat nyt jo tulleet kovin läheisiksi ja myös isä kelpaa lohduttamaan harmin iskiessä. Hugo on myös isän perään ja itku tulee välillä kun hän ei pääse mukaan vaan jää oven väärälle puolelle. Meidän Lumi on myös kova puuhastelemaan isän kanssa ja hän on yleensä se joka ensimmäisenä kömpii syliin istumaan. Olen kyllä niin onnellinen, kun lapsilla on hyvä suhde isäänsä. Itselläni on ollut omaan isääni aina hyvät välit ja olen onnellinen, että omillakin lapsilla on tuo sama mahdollisuus tehdä kaikkea kivaa oman isänsä kanssa.