Syksy tuo mukanaan harrastukset perheisiin

Lapsi tahtoo alkaa harrastamaan sekä soittamista, jumppaamista, jalkapalloa, pesäpalloa, balettia, ratsatusta, uimista, laskettelua, hiihtämistä, taitoluistelua ja niin edespäin. Vanhemmat ovat pyörällä päästä ja miettivät mikä tai mitkä harrastukset nyt olisivat niitä joita lapsi oikeasti haluaa itse harrastaa, eikä vain siksi koska kaveritkin. Mikä on oikea määrä harrastuksia ja voiko niitä olla liikaa? Mitä jos lapsi ei vielä harrasta mitään tai jos hän haluaisi mutta syystä tai toisesta ei voi.

Luulisin että oikeaa määrää harrastuksia ei voi sanoa tästä näin vain, vaan se riippuu paljon lapsesta itsestään. Meillä pari harrastusta per lapsi on tuntunut järkevältä määrältä, niin aikaa jää myös muuhun. Jollekin lapselle taas ei tuota ongelmaa harrastaa montaa juttua yhtäaikaa, mutta onko sitten kiva jos jokaiselle päivälle on eri harrastus? Jokainen perhe varmasti tietää mikä on se sopiva määrä omalle/omille lapsille. Toivon että lapseni löytävät ne harrastukset, joiden parissa viihtyvät. Mitään ei pakoteta harrastamaan ja ei kielletä, jos se on oikeasti sellainen mitä haluaa alkaa harrastamaan. Mutta esimerkiksi ei hommata heti mitään kalliita jääkiekkovarusteita ja muutaman kuukauden kuluttua myydään niitä hikipäässä, kun ei se ollutkaan se juttu. 

Entäs jos lapsi tahtoisi harrastsaa vaikka mitä, mutta sairastaa sellaista sairautta, ettei se olekaan aina mahdollista? On kausia kun voi elää kuin normaali ikäisensä lapsi ja harrastaa ilman huolia. Mutta on myös kausia kun harrastuksille on sanotava heipat ja keskityttävä vaan vaikka kirjojen lukemiseen. Lumi harrasti aikoinaan liikuntaleikkikoulua, mutta joutui jättämään sen kesken kun tulehdukset iskivät pahana nilkkaan ja polveen. Viime vuosi oli haastava, ja tyttöä todella harmitti kun ei päässyt jumppaamaan jossa moni kaveri kävi. Muutaman kerran itkettiin yhdessä harmitusta. Onneksi oli sentään 4H-kerho, josta tyttö tykkäsi kovin. Nyt olin uhkarohkea ja ilmoitin tytön jumppaan sillä ehdolla, että hän tekee sen mukaan mikä tuntuu hyvältä ja varautuu siihen, että se voidaan joutua lopettamaan kesken. Tulehduksia ei ole nyt ollut ja tilanne vaikuttaa hyvältä. Toivotaan että näin jatkuu.

Meidän esikoinen harrastaa tällä hetkellä ratsastusta ja arvatkaa onko meillä jo kinuttu omaa hevosta.  Jotenkin kummasti palasi oma lapsuus mieleen. "Eihän ne hevoset nyt niin paljoa maksa", heh. Juu ei mutta se kaikki muu maksaa. No alusta asti on tehty selväksi, ettei meille omaa hevosta ole tulemassa ja on se kai jotenkin sisäistetty, ehkä. Ennen hän harrasti myös jumppaamista, mutta tahtoi jättää sen nyt pois. Minua se ehkä hieman harmitti kun neljävuotiaana alkanut jumppaura päättyi, mutta toisaalta jos hän ei koe sitä enää omaksi jutuksi niin turhaan sinne sitten edes menee. Harrastamisen pitää olla kivaa ja mieleistä, ei tuntua pakkopullalta. Oikeastaan kaiken vapaa-aikansa tyttö viettää tallilla hevosten parissa, joten ei sitä aikaa muille harrastuksille enää edes jää. Itsekin entisenä heppatyttönä tiedän kuinka aika tallilla kuluu kuin siivillä ja kuinka intoa riitti vaikka kuinka kaikkiin tallihommiin.

Matias puoletaan haluaisi aloittaa jalkapallon, mutta harmiksemme meidän kunnassa ei ole siihen vielä mahdollisuutta tai oikeastaan ryhmää. Heti kun löytyisi ryhmä johon hän pääsisi niin ilmotettaisiin ehdottomasti mukaan. Onneksi kotoa ja eskarista löytyy innokkaita jalkapalloilijoita. Tällä hetkellä poika ei oikein ole innostunut muusta paitsi kalastamisesta, jonne mieheni vie häntä aina välillä. Syksyllä Matias varmaankin aloittaa 4-H kerhon ja sitä hän odottaakin jo. Ainon kanssa olimme aloittamassa liikuntaleikkikoulua, mutta jäimme odottamaan pääsemmekö ollenkaan mukaan, sillä olemme jonossa varasijalla neljä. Vähän kyllä mieli laski ja luultavammin emme mahdu mukaan. Olisi aika iso tuuri, että neljä peruisi paikkansa ryhmästä. Onneksi Ainolla on kerran viikossa kerho. Hugon kanssa ei harrasteta kuin kotona jumppaamista. Täällä on oikeastaan tuon ikäisille vain muskari tai perhekerho ja niitä olen aina välillä miettinyt. Saa nähdä mitä niiden kanssa teen.

Vaikka meillä on monta lasta, en halua kieltää keneltäkään minkään harrastamista vain siksi että se on kallista. Jos meillä joku muukin haluaa alkaa harrastamaan ratsastusta, tahdon tarjota siihen mahdollisuuden. Vaikka sitten alkuun harvemmin tunteja, sillä hirveän usein ei ole mahdollista ostella 10x ratsastuskortteja. Ainakaan niin kauan kun olen kotiäitinä. Joskus kun kuljetan lapsia harrastuksiin ja pois, mietin koskahan sitä itse kerkiää aloittaa jonkin harrastuksen? Ja sitten jo mietin kuumeisesti sitä mitä harrastaisin jos olisi aikaa? Nyt tämä blogi ja koiran kanssa ulkoilu on tämän äidin harrastukset. Joskus tulevaisuudessa toivottavasti vielä valokuvaus..sillä siinä tahtoisin kehittyä paljon.

Mitä teillä harrastetaan?