Hyvät yöunet ovat toistaiseksi historiaa

Jos joku olisi muutama vuosi takaperin sanonut minulle, että tulen kärsimään uniongelmista ja herään useasti lapsen kanssa olisin nauranut. Jaa minä kärsisin uniongelmista? Tyyppi joka nukahtaa heti kun painaa pään tyynyyn ja jolla on neljä lasta, jotka nukkuvat kuin tukit. No elämässä voi sattua vaikka mitä, kuten että saa viidennen lapsen, joka ei sitten nukukkaan yhtä hyvin kuin sisaruksensa, heh. Ja niin siinä vain kävi, että hyvät yöunet ovat toistaiseksi historiaa.

Uniongelmani alkoivat kun aloin odottaa Hugoa. Heräilin alkuun öisin vessaan ja sen jälkeen uni ei enää tullut. Sitten jossakin vaiheessa en saanutkaan enää illalla unta, vaan pyörin sängyssä pitkälle yöhön, ennen kuin uni viimein tuli. Sen sitten katkaisi se kun piti raahautua vessaan ja taas valvottiin. Mietin, että näinköhän vauvalla on samanlainen rytmi ja siksi valmistauduin valvomiseen nyt näin. Edelliset kolme lasta olivat nukkuneet yönsä läpi ihan pienistä ja itse olin nukkunut kaikki ne odotusajat kuin tukki. Toisaalta oli hyvä, että kehoni valmisteli minua tulevaan, sillä Hugon kanssa heräiltiin öisin ja tehdään sitä edelleen.

Valvominen vauvan kanssa ei kuitenkaan tuntunut liian raskaalta, sillä olin tottunut odotusaikana vähäisiin ja katkonaisiin uniin. Lisäksi kiitos imetyshormonien, en väsynyt siihen, että yöllä heräiltiin monta kertaa. Lisäksi olin onnekas, että Hugo heräili eniten juuri alkuyöstä, kun itse vielä selailin puhelinta sängyssä. Melkein joka ikinen yö kello näytti jo kahta, ennen kuin vihdoin alkoi väsyttää. Välillä jopa nautin siitä, että talo oli hiljainen ja sain vain olla tekemättä mitään erikoista.

Mutta entäs nyt, kun imetyshormonit ovat mennyttä aikaa ja oikeasti on alkanut väsyttää. Tuntuu oudolta, että kellon näyttäessä yksitoista haukottelen ja olisin ihan valmis sänkyyn. Ja sinne kyllä kömminkin, mutta nyt kun minua väsyttää ja uni tulisi helposti, herää Hugo yön aikana lukuisia kertoja. Joskus mukaan mahtuu hyviä öitä, kun ei tarvitse nousta kuin neljä kertaa, mutta muuten nousen helposti sen yhdeksän/kymmenen kertaa tai enemmän. Olen välillä aamuisin kuoleman väsynyt. Tekisi mieli vetää peitto korville ja jatkaa unia, mutta valitettavasti se ei onnistu. Aamulla sängystä siis nousee mustilla silmänalusilla varustettu räjähtäneen näköinen äiti, jolla on unta takana vain vähän. Mutta ei auta, vanhemmat lapset on lähetettävä eskariin ja kouluun. Ja arvatkaa mitä Hugo tekee? No nukkuu onnellisena usein vielä tunnin tai puolitoista sen jälkeen kun muut ollaan herätty.

Luulen, että omat univelat tulevat nyt takautuvasti ja se tekee usein heräämisestä aika raskasta. Nyt viimeisen pari kuukautta Hugo on ollut vähän väliä räkäinen ja nukkuminen on sen takia ollut katkonaista. Varsinkin kun reppana koittaa syödä tuttia ja nenä on ihan tukossa. Koitin jo kerran, että jätettäisiin tutti pois, koska joudun sitä nostelemaan öisin ja osa heräilystä johtuu juuri siitä, mutta tällä hetkellä oma väsymys vie voiton. Varsinkin jos on ollut yö, enkä ole nukkunut yhtään kokonaista tunnin pätkää, ei todellakaan tee mieli vierottaa tutista. Helpompi etsiä se ja antaa toiselle suuhun.

Mietin välillä, että onko minulla edes oikeutta valittaa olevani väsynyt, kun monella on takana pisempiä aikoja huonoja yöunia ja minulla vasta pari vuotta. Toisaalta taas jokaisen perheen tilanne on eri, joten ei oikein voi verratakkaan. Välillä olen kuitenkin niin väsynyt, että odotan jo iltaa jolloin pääsen nukkumaan. Monesti kello on kuitenkin yli puolen yön, kunnes vihdoin nukahdan ja pian pitääkin nousta ensimmäisen kerran.

Postauksen kuvat otti siskoni, kun olimme kesällä mummulassa kylässä.