Kuulostaako tutulta, että taapero aiheuttaa päivän aikana ylimääräisiä sydämen tykytyksiä ja pitää vanhemmat kiireisenä? Pieni, alta metrin mittainen taapero saattaa itsensä päivän aikana lukuisiin tilanteisiin, jossa äidiltä tai isältä vaaditaan supernopeaa reaktiokykyä. Kun välillä tuntuu, että juuri kun saat nostettua taaperon alas pöydältä on hän salamannopeasti siirtynyt jo toiseen paikkaan.
Taaperon vuoksi meillä on tehty erikois järjestelyjä. Osa keittiön vetimistä on saanut lähteä. Taaperomme on kuitenkin sinnikäs ja muutamassa päivässä oppi avaamaan ne ilman vetimiäkin. Pienet sormet mahtuu uskomattomiin paikkoihin. Osasta kaappeja löytyy Ikeasta ostettuja lukkoja. Noh, ne on ihan turhia, sillä taapero saa ne keinolla tai toisella auki. Keittiössä on myös paljon uutta ilmettä listojen muodossa, kun ne törröttävät pystyssä keittiönkaapin vetimissä. Ja kyllä..hän pääsee myös niille laatikoille. Kuinkahan monta kerta meillä on tongittu roskista, tyhjätty äidin leipomislaatikko ja levitetty kaapin sisältö lattialle, jotta mahtuu itse kaappiin.
Uutena valloituksena on meidän sohva. Kauhulla odotin koska taapero sinne pääsee ja nyt viimeisen viikon ajan on saanut ottaa monta koppia. Varsinkin kun sitä juoksemista on taaperon mukaan kiva testata juuri sohvalla. Siis oikeasti, sydän syrjällä pelkään koska tippuu ihan päälteen alas. Vielä ei onneksi ole hoksattu sitä, kuinka kiivetään keittiöntuolille ja siitä pöydälle. Toivottavasti sitä ei vielä hetkeen ainakaan keksitä. Lastenhuoneessa olevat pienet tuolit säilytetään nykyään isoveljen parvisängyssä, jotta niiden avulla ei nousta enää paikasta toiseen. Toisena on sitten vessa. Pönttöön on kiva heitellä ihan kaikkea mahdollista, kuten hiusponnareita, vaippoja, vessapaperirullia, hammasharjoja, tutteja ja siis ihan kaikkea mikä käsiin sattuu osumaan ja jos vessan ovi on jäänyt vahingossa auki.
Tylsää hetkeä tuon murusen kanssa ei todellakaan kerkiä tulemaan. Vauhti vain kasvaa ja sitä myötä myös sattuu ja tapahtuu. Onneksi ulkona vauhti on hieman rauhallisempaa, ainakin toistaiseksi. Mitähän kaikkea tämän pienen ja touhukkaan taaperon kanssa onkaan vielä edessä?
Tylsää hetkeä tuon murusen kanssa ei todellakaan kerkiä tulemaan. Vauhti vain kasvaa ja sitä myötä myös sattuu ja tapahtuu. Onneksi ulkona vauhti on hieman rauhallisempaa, ainakin toistaiseksi. Mitähän kaikkea tämän pienen ja touhukkaan taaperon kanssa onkaan vielä edessä?
Hahaa.. kulostaa ja näyttää niin tutulta <3
VastaaPoistaPS. Sinulle on pieni haaste blogissani :)
Taaperot on.♥
PoistaHei kiva, tuun kurkkaan. :)
Meillä tuo pienin on kiivennyt joka paikkaan jo niin kauan, että ei osaa enää oikein edes pelätä. Aika ketterähän se tietysti jo on kun kiipeilyharjoituksia on yli puoli vuotta reilusti takana. Keittiön pöydällä ollaan jatkuvasti ja sohvalle on päästy vaikka kuinka kauan. Silloin tykytteli sydämestä kun hoksasi että se osaa kiivetä veljen parvisänkyyn itse alle vuoden iässä :D Sen jälkeen on opittu pitämään ovi kiinni. NOpeaa lapsilla onneksi kehittyy taito, että eivät heti muksahtele, mutta harmi kun älliä ei ole päässä minkään vertaa, että ymmärtäisi sen, että sohvalla juostessa tipahtaa aika helposti alas :D
VastaaPoistaSiellä on kyllä on pidetty vanhemmat kiireellisinä jo pitkään. Tässä voi olla onnellinen, että meillä opittu tämä hieman myöhemmin. Vielä kun sitä ketteryyttä tulisi lisää, eikä jatkuvasti meinaisi sattua jotakin. :D
PoistaMeillä Matias aikoinaan kiipeili siskon parvisänkyyn juuri vuoden täyttäneenä ja oli se hurjaa katsottavaa..
Oi, kuulostaa niin tutulle! Meillä poika (1v2kk) harrastaa ihan samoja asioita. Varsinkin sohvalla juokseminen ja nojatuolille kiipeileminen ovat lempparijuttuja. Ja kun yritän topakasti kieltää, niin poitsu vaan nauraa kihertää ja kiipeää uudestaan. Poika on niin vauhdikas tapaus, että joka päivä kyllä sattuu ja tapahtuu - vaikka kuinka yrittäisi valvoa. Tsemppiä taaperoarkeen! :)
VastaaPoistaHih, sielläkin aika vauhtihirmu. :D
PoistaMikä siinä onkin, että juoksemista pitää harrastaa juuri sohvalla.
Tsemppiä myös sinne.♥
Ah, niin tuttua! :) Meillä myös joka paikkaan ehtivä ja pääsevä poikanen 1v9kk. Taidot kehittyvät huimaa vauhtia, mutta järki tulee vähän hitaammin perässä. Meillä on jo pitkään osannut kiivetä tuolin kautta pöydälle, siksi siinä ei säilytetäkään mitään. Muutama talouspaperirulla ja yksi ruukkukasvi kokivat murheellisen kohtalon. Keittiön oviaukkoon hankittiin proosallisesti lapsiportti. Sitä ei tyyppi vielä saa auki :) Ovissa kahvat on käännetty pystyasentoon, mutta osan niistäkin saa jo auki. Uusin keksintö on, että jaksaa kantaa isosiskonsa juniorituolia ympäri kämppää ja kiivetä sen avulla ihan mihin huvittaa, korkeat senkit ja kirjahylly - here we come! Ja näin äitinä onkin ehtinyt kehittyä jo melko hyvät tuntosarvet ja kuuloaisti, että tietää milloin muksu on luvattomilla teillä. Kolmas vauva kun syntyy hetkenä minä hyvänsä, niin viimeksi eilen sanoin miehelle, että ulko-oveen on saatava turvalukko. Jos tyyppi karkaa ulos kesken vauvanhoidon, voi äidin sydän heittää volttia liiaksikin. Tsemppiä teillä tähän ja tuleviin vaiheisiin! :) Sulla on ihana blogi :)
VastaaPoistaNo siellä vasta vauhtia piisaakin. :) Kuulostaa aika samalta meiningiltä, mitä meillä oli joskus Matiaksen kanssa. Hän kiipeili milloin minnekin.
PoistaKyllä sitä osaa tosiaan kuulostella, että koska tapahtuu jotakin ei normaalia. Varsinkin jos on liian hiljaista, tapahtuu usein jotain. :D
Hei tsemppiä viimeisiin päiviin odotuksen kanssa ja kivaa tulevaa vauva-arkea. ♥ Kannattaa tosiaan se turvalukko asennuttaa, ettei satu tilannetta, että yksi lähtee ovesta ulos. :) On nämä pienet sen verran ehtiväisiä.
Ja kiitos, se on kiva kuulla.♥