Vaikka meillä ei enää vauvaa talossa olekaan, toivottiin minulta postausta siitä, miten lapset ovat reagoineet uuden vauvan synnyttyä perheeseen? Tässä postauksessa vertaan näitä kahta tilannetta. Kun meille syntyi toinen lapsi, miten esikoinen reagoi siihen ja kun perheeseen syntyi viides lapsi, miten muut neljä reagoivat?
Täytyy sanoa, että jännitin toisen lapsemme syntyessä sitä, että kuinka mustasukkainen esikoisesta tulee vauvan synnyttyä, sillä olihan hän ollut meidän ainokainen 3v 8kk ajan. Luimme paljon kirjaa, jossa Vallaton vauva valtaa vatsan ja puhuimme tulevasta arjesta ja vauvasta. Esikoinen odotti sisarustaan malttamattomana ja äiti jännitti, mitä uusi arki toisi tullessaan. Olimme ostaneet hänelle lahjan, jonka hän saisi sairaalassa, kun tulee vauvaa katsomaan. Tämä oli hyvä juttu, mutta lopulta häntä kuitenkin kiinnosti vain vauva.
Kotio tulo sujui hienosti ja Iida piti Lumia paljon sylissä. Pussaili ja halaili ja oli heti huolissaan jos Lumi joskus itki. Huoleni osoittautui täysin turhaksi ja esikoinen oli ihan normaali itsensä. Hän ei kiukutellut normaalia enemmän tai kokenut jäävänsä kakkoseksi. Osittain helppoa tuosta teki se, että Lumi oli oikein tyytyväinen vauva ja ei kyllä itkeskellyt turhasta. Hän myös nukkui hyvin, jolloin jäi hyvin aikaa touhuta esikoisen kanssa. Tilannetta helpotti paljon myös se, että vauvaa katsomaan saapuvat kehotettiin ensin huomioimaan esikoinen ja vasta sen jälkeen vauva. Näin vanhin tunsi edelleen olevansa tärkeä, eikä uusi vauva syrjäytä häntä. Näin toimittu myös muiden kohdalla.
Se mikä oli tuossa uudessa arjessa silloin vaikeinta, oli se kuinka Iida muka yhtäkkiä Lumin synnyttyä kasvoi silmissäni. Minun piti usein muistuttaa itseäni siitä, että hän on edelleen se sama pikkuinen tyttö, joka hän oli. kun lähdin synnyttämään. Muistan edelleen sen tunteen. kun tulin sairaalasta kotiin ja näin esikoisen. Mietin, että onko hän kasvanut noin huimasti. Eihän hän tietystikkään ollut, mutta pienen vauvan rinnalla hän tuntui yhtäkkiä niin kovin isolta.
Kun odotukseni viidennen lapsen kohdalla kääntyi loppusuoralle, aloin valmistella lapsia tulevaan arkeen. Puhuimme vauvasta lasten kanssa, suunnittelimme hänelle nimeä ja mietimme mahtaako vauva itkeä paljon. Kerroin, että vauva vie varmasti alkuun paljon äidin huomiota, mutta jokainen heistä on minulle todella tärkeä, eivätkä he saa koskaan unohtaa sitä. Osasin jo varautua, että Ainolle Hugon syntymä tulisi olemaan todella kova pala ja tässä olin täysin oikeassa.
Ainolle Hugon syntymä oli todella iso pala purtavaksi. Monesti sanotaan, että lapsesta saattaa tuntua vauvan tullessa kotiin samalta, kuin se kun miehesi toisi uuden vaimon kotiin ja sinun olisi vain sopeuduttava. Aino oli aina Hugolle ihana, pussaili ja tahtoi syliin, mutta osoitti mieltään sitten meille vanhemmille. Hänen oli vaikea hyväksyä, ettei ollut enää perheen pienin.
Hugo oli kovin itkuinen vauva, joka nukkui huonosti päivisin ja oli paljon sylissä. Yhdessä vaiheessa koin todella paljon riittämättömyyden tunnetta, kun kaikille lapsille piti pystyä tarjoamaan aikaa ja vauva vain itkee. Onneksi meitä oli kaksi vanhempaa ja välillä toinen keskittyi vauvaan ja toinen vei vaikka isommat ulos. Lisäksi jätin vauvaa miehelle ja kävin lapsen/lasten kanssa kaupoilla. Vaikka ostamassa vain jäätelöä, mutta saimme aikaa vain kahden kesken. Näistä hetkistä kaikki lapset aina nautti. Uskon, että tilanne olisi ollut paljon helpompi Ainolle, jos Hugo olisi ollut yhtä helppo tapaus kuin Lumi, Matias tai Aino itse.
Kun lapsia on ollut enemmän vauvan syntyessä, on tämä ollut pahin tilanne aina nuorimmalle. Isommat ovat ymmärtäneet sen, että vauva ei loputtomiin vie vanhempien huomiota, vaan hänen kasvaessa tilanne taas normalisoituu. Isommat ovat halunneet vauvaa syliin ja välillä auttaa, mutta vauvan tulo ei pahemmin ole vaikuttanut. Joskus tietysti oli niitä päiviä, kun hakivat huomiota millä tavalla vain, mutta niistäkin selvittiin.
Olen sitä mieltä, että riippuu paljon vanhemman lapsen/lasten luonteesta kuinka ottavat vauvan vastaan. Ja paljon vaikuttaa myös vauvan luonne. Jos vauva on helppo ja nukkuu paljon eikä turhasta itkeskele, sujuu arki todennäköisesti helpommin vauvan tultua kotiin, kuin vauvan kanssa, joka ei nuku kuin pieniä pätkiä ja vaatii paljon syliä vanhemmalta.
Kuinka teillä on otettu uusi vauva vastaan? Tai jännittääkö nyt parhaillaan miten esikoinen reagoi vauvan syntymään?
Mua niin jännittää ensi kevät, miten Ässä tulee suhtautuu uuteen vauvaan. Ässän syntyessä Teinimonsteri oli jo niin iso, että ymmärsi Ässän vievän ja tarvitsevan enemmän huomiota. Teinimonsteri ottaa muutenkin mielellään vastuuta Ässän hoidosta. Nyt jännitän tämä uusi tilanne, kun onkin kaksi pientä. Onkohan Ässä mustasukkainen? Tykkääkö tulevasta vauvasta? IIK! 🙈
VastaaPoistaMuistan kuinka pohdin noita samoja Hugon odotuksessa. Mietitytti kovasti, miten Aino ottaisi veljen vastaan. Lopulta kaikki meni kuitenkin ihan hyvin, vaikka koville se ottikin. Tsemppiä sinne.♥ Varmasti sielläkin kaiki sujuu lopulta hyvin.
PoistaMinua itketti hurjasti se miten meidän silloin 2-vuotias esikoinen saisi sanoa hyvästit meidän vanhempien kaikelle huomiolle alkuun kun pikkuveli syntyi. Hän oli vielä niin pieni, ettei juuri ymmärtänyt mitä tapahtui. Häntä taas muutos ei vaivannut yhtään. Hän oli vain oma itsensä eikä toisaalta edes juuri huomioinut pikkuveljeään mitenkään erityisen paljon, mitä nyt tietty välillä suukotteli ja palasi sitten omiin touhuihinsa. Välillä hän itse halusi syliin juuri silloin kun meillä vanhemmilla oli kädet täynnä. Sitä se kai on - tasapainoilua <3<3<3
VastaaPoistaTasapainoilua nimenomaan.♥ Täällä Lumi oli 1v8kk kun Matias syntyi ja hän otti tilanteen niin hyvin. Kun taas Hugo syntyi Ainon ollessa 2v6kk oli hänelle tilanne ihan kamala. Lasten luonteetkin kyllä vaikutti siihen miten he ottivat tilanteen.
PoistaMeillä molemmat pojat olivat todella pitkään hyvin itkuisia eivätkä juuri nukkuneet. Tämä harmitti minua suuresti, sillä olisi ollut niin kiva antaa isommille lapsille se oma totuttu kahdenkeskinen hetki vauvan nukkuessa. Vauvaa kohtaan meillä ei ole mustasukkaisuutta kenenkään kohdalla juurikaan nähty, mutta minä kyllä sain isommilta kestää mahtavia uhmakohtauksia. Ja ymmärtäähän sen kuinka pahalle tuollainen iso mullistus lapsesta voi tuntuakaan!
VastaaPoistaKyllä se on niin valtava muutos pienen ihmisen elämään.
PoistaMeillä Hugo oli kovin itkuinen ja alkuun tuntui, ettei saanut kunnolla oltua isompien kanssa, mutta onneksi sitten keksittiin keinot miten keikki saivat huomiota. :)
Täälläkin vauvaa kohtaan ollaan oltu aina ihania, mutta me vanhemmat, varsinkin minä, ollaan saatu kyllä tuntea kaikki kiukkukohtaukset..ja ennemmin niin.
Tuntuu, että helpoiten meni esikoisella. Hänestä tuli isoveli vain 1,7- vuotiaana. Se tosin oli meille vanhemmille rankin ikäero. Etenkin minulle, koska mies ei voinut pitää isyyslomaa uudessa työssä ollenkaan. Eniten uhmakohtauksia pikkusiskon syntyessä sai toiseksi nuorin. Hän oli 3,5 v menettäessään asemansa nuorempana. 2,5-vuotiaan reaktio oli jotain siltä väliltä. En tiedä mikä merkitys on lasten iällä ja mikä luonteella.
VastaaPoistaKuulostaa aika tutulta. :)
PoistaLumi oli 1v8kk kun Matias syntyi ja kaikki meni jotenkin niin helposti, kun taas Aino oli 2v6kk kun Hugo syntyi ja se otti todella koville. Tytöt ovat kyllä luonteeltaankin erilaisia, että ehkä silläkin on osuutensa siihen, miten ottivat kaiken vastaan. :)
Oli kiva lukea sun kokemuksista, koska meille syntyy toinen pian ja esikoinen on silloin reilut 2,5 v. Eli jännitystä on ilmassa:)
VastaaPoistaOi varmasti jännittää. :)
PoistaTsemppiä sinne loppu odotukseen ja tulevaan arkeen.♥ Kaiki sujuu varmasti hyvin.
Pakko kommentoida anonyyminä, vielä niin kauan että kaikki on julkista. Itseäni jännittää kovasti se, kuinka meidän käy. Esikoinen tulee olemaan 1v 9kk kun toisen olisi määrä syntyä heinä-elokuun vaihteessa. Nappasin heti ylös tuon lahja vinkin sairaalaan, joka varmasti hommataan. Tuota oon miettinyt kun vieraita tulee niin täytyy myös etukäteen ilmoittaa, että esikoiselle huomio ensin ja sitten vauva. Nyt vaan täytyy toivoa, että kaikki menee hyvin ♡
VastaaPoistaKyllä se aina meitä vanhempia mietityttää, että miten esikoinen ottaa uuden sisaruksen vastaan. Meillä Lumilla ja Matiaksella ikäeroa 1v8kk ja sujui silloin todella hienosti. :)
PoistaKiva, että sait napattua tästä vinkin itselle. :) Meillä tilannetta on huomattavasti helpottanut se, että vanhimmat on aina huomioitu ennen vauvaa.
Kaikki menee siellä varmasti hyvin.♥ Ihanaa odotusta sinne.
Meillä lapsilla ikäeroa 1v7kk. Ensimmäiset neljä kuukautta vauvan ja taaperon kanssa oli yhtä taistelua niin itsensä, parisuhteen kuin taaperonkin kanssa. Taaperon uhma sekoitettuna mustasukaisuuteen oli äitiä kohtaan varsin jäätävää. Vauva sai pari kertaa lelusta päähänsä, mutta muutoin taapero oli vauvalle niin hellä kuin taapero osaa olla. Vauva onneksi oli tosi helppo ja ilmoitti itsestään vain oikean hädän tullessa (nälkä tai liian märkä vaippa). Isä otti taaperon haltuun ja nykyäänkään äiti ei saa nukuttaa, jos isi vaan on kotona. Pienempi on nyt 1v5kk ja isompi aamulla huolehtii pienemmän viihdytyksestä, jos oikein kiukkuisena herää. :)
VastaaPoistaKiva kun kerroit miten teillä on mennyt.
PoistaSiellä on ollut haastava alku. Uhma ja mustasukkaisuus on kyllä aika hankala yhtälö ja yleensä se kohdistuu äitiin, näin kävi meilläkin.
Sisarukset.♥