Mikä on se "oikea" ikä saada lapsi? Tulinko väärässä iässä vanhemmaksi? Nykyään ensisynnyttäjien ikä on nousussa ja moni haluaa lapsia vasta myöhemmin. Parikymppinen, tai sen alle, odottaja on nuori ja jos saat esikoisen reiluna kolmekymppisenä, oletko sitten jo vanha odottaja? Entäs jos lapsia tuleekin vasta nelikymppisenä? Miksi muilla on tarve arvostella ikää milloin lapsen saa?
Olin kaksikymmentä kun aloin odottaa esikoistani. Moni kauhisteli nuorta ikääni, vaikken minä edes ollut mitenkään erityisen nuori. Kerkisin täyttää pari kuukautta ennen esikoisen syntymää 21-vuotta. Osa piti minua liian nuorena ja täysin epäkypsänä vanhemmaksi. Pilasin kuulemma oman nuoruuteni tulemalla itse äidiksi ja katuisin sitä myöhemmin elämässä. Ei enää biletystä tai spontaaneja lähtöjä jonnekin, vaan edessä oli kotona lapsen kanssa olemista ja oman elämän menettäminen. Moni kaveri myös otti hatkat ja elämäni ei enää kiinnostanut. Minua harmitti todella miksi ikäni olisi kenenkään ongelma, harmitti myös nuo asenteet. Miten lapsi voi pilata muka elämän? Miksen voisi olla hyvä äiti, vaikka olisinkin nuorempi? Mitä se edes kuului muille? Vaikka olin kaveripiiristäni ensimmäinen joka sai lapsen, niin tuskin olin ensimmäinen tuon ikäinen äiti. Saahan moni lapsen nuorenpanakin ja on silti oikein kelpo äiti. Ikä on vain numero, mielestäni se henkinen ikä on tärkeämpi.
Muistan kuulleeni esikoisen aikana moneenkin kertaan erilaisia kommentteja ikääni liittyen. Sana olet todella nuori äiti, oli kuitenkin ehkä se yleisin. Särähtihän se omaan korvaan aika paljonkin. Omasta mielestä kun olin juuri hyvä äiti omalle lapselleni. Monella tuntui olevan myös selvä mielipide, että ensin piti olla hoitanut opiskelut, olla työpaikka, mennä naimisiin, hommata, oma koti, farmariauto ja sitten vasta lapset. Me teimme kaiken siis väärin, sillä olin äitiyslomalla kesken opiskeluiden, asuimme vuokralla, olimme vain kihloissa ja farmarinkin hommasimme jälkeenpäin. Mutta hyvin pärjäsimme, vaikka teimmekin kaiken mahdollisen "väärin".
Jokainen perhe luo itse itselleen sen oikeanlaisen kaavan. Jos joku haluaa opiskella, valmistua, olla töissä, matkustella ja saada lapsia ehkä vasta lähempänä neljääkymmentä, jos ollenkaan, sen parinkympin sijaan, on mielestäni ok. Joskus elämä voi yllättää ja vauva tuleekin, vaikkei sitä odotettu. Joku puolestaan olisi valmis äidiksi jo nuorena, mutta lapsia ei syystä tai toisesta kuulu. Silloin muiden sanomiset voi satuttaa. Kuinka pahalta tuntuisi kuulla, että kannattaisi nyt niitä lapsiakin jo hommata kun kello tikittää. Et ole enää nuori.
Olen tullut äidiksi myös 24-vuotiaana, 26-vuotiaana, 29-vuotiaana sekä 31-vuotiaana. Viimeisimmän kohdalla tiesin, että minua ei voida enää sanoa nuoreksi äidiksi, vaikken tietenkään vanha olekaan. Mutta olen yllättynyt moneen kertaan siitä, että minulle on sanottu nyt useasti näin "Olet niin nuori ollaksesi äiti viidelle". Tulenko siis aina kantamaan nuoren äidin leimaa nyt sen vuoksi koska minulla on monta lasta? Enkö voisi olla vain äiti tai vaikka viiden lapsen äiti? Minkä ikäisen viiden lapsen äidin sitten kuuluisi olla nuorimman ollessa vuoden? Toki moni ikäiseni ystävä ja tuttu odottaa nyt vasta vauvaa tai suunnittelee perhettä, kun minulla lapsia on jo kasa. Mutta me olemme kaikki erilaisia. Elämä vie kaikkia eri rataa ja teemme asioita niin kuinka ne sopii parhaiten omaan elämäämme.
Kysymykseen, tulinko väärässä iässä vanhemmaksi vastaan, että en. Olen onnellinen, että sain esikoiseni nuorena. Äitiys on ollut parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. En koe että olisin jäänyt mistään paitsi, vaan olen saanut elämääni valtavasti sisältöä. Näin tämän kuuluikin mennä.
Marja Hintikka Livessä on tulevan maanantain teemana Väärässä iässä vanhemmaksi. Muista katsoa.
Hei.
VastaaPoistaMinä sain esikoiseni 19-vuotiaana ja viidennen 28-vuotiaana. Nuoren äidin leima alkoi hälvetä päältäni kuopuksen tullessa kouluikään ja isompien lasten siirtyessä yläasteelle ja lukioon, eli n. 2 vuotta sitten, ollessani jo 35-vuotis. Nyt olen 37-vuotias ja odotan kuudetta, iltatähteäni. Ehdin täyttää 38v ennen tämän uusimman pikkuisen syntymää. Nyt olen "vanha" äiti. On siinäkin sulattelemista itselläni. En tainnut tehdä tätä nyt ollenkaan oikein. :D Ja kyllä olet oikeassa, että enemmän on ollut iloa siitä, että olen nuorena ensimmäiset saanut. Yksi syy miksi iltatähdestä aloinkin haaveilemaan on se, että tajusin kaiken sen pikkulapsiarjen ja oikeastaan pian lapsiperhearjenkin olevan vain taaksejäänyttä elämää. Muutaman vuoden päästä isot ovat jo aikuisia ja nuoremmatkin teinejä. Ihanaa, että saa taas aloittaa alusta. :)
Olen vasta alkanut seuraamaan blogiasi ja on ollut kyllä mielenkiintoista lukea toisen suurperheelisen elämästä. Kiitos vinkistä Marja Hntikka livestä.
Kiitos kun kerroit sinun tarinasi, mukava lukea muiden monen lapsen äidin kokemuksia. :) Ehkä täälläkin sitten helpottaa viimeistään nuorimman mennessä kouluun, ellei jo aiemmin. Mutta oi kuinka ihanaa, että pääset aloittamaan kaiken alusta. Onnea siis kovasti odotukseen.♥
PoistaKyllä ja täällä ainakaan ei ole hetkeäkään kaduttu sitä, että tulin nuorena äidiksi.
Kiva että löysit blogiini ja täällä odotetaan jo malttamattomana maanantain jaksoa. :)
Oon tullut äidiksi ihan samaan aikaan, juuri ehdin täyttää 21 vuotta. Kuulin monesti samaa, etenkin tuntemattomilta, että oon aivan liian nuori.. Koin paljon ennakkoluuloja. Olin ystäväpiirissä myös ensimmäinen joka sai lapsen. Osa ystävistä jäi ja osa lähti. Mun mielestä oli kuitenkin rohkeaa elää sitä omaa elämää ja tehdä niitä asioita mistä haaveili muiden mielipiteistä huolimatta. Enkä ole katunut sitä että olen saanut nuorena lapset!<3
VastaaPoistaMeillä on mennyt sitten moni asia samoin. :)
PoistaKyllä nuo lapset ovat sellainen rikkaus, että katumaan ei ole joutunut kyllä missään vaiheessa. He ovat tuoneet elämään niin paljon sisältöä.♥
Itse olin 20 kun sain esikoisen, jonka yritykseen oli mennyt jo reilu puolitoista vuotta, eikä mahdollisuuksia luomusti pitänyt olla. Jotenkin pahalta tuntunut juuri nuo kommentit, että "olet liian nuori äiti" tai "ei teillä mikään kiire oo lasten suhteen kun ootte niin nuoria".
VastaaPoistaRaskaalta tuntui lapsettomuushoitoihin hakeuduttua juuri noi kommentit "ootteko varmoja, että haluatte ryhtyä tähän kun ootte niin nuoria". Nuorta ikää painotettiin joka kerralla,. Lähetteen lääkäri "unohti" pöytälaatikkoon, josta kuukauden päästä soitettiin "oletteko edelleen sitä mieltä, että lähete laitetaan eteenpäin, koska olette niin NUORIA."
Jos kaikki olis mennyt niin kuin suunniteltiin olisin saanut esikoisen aluille 18vuotiaana ja 19 olisin ollut synnyttyä. Paljonkohan näitä arvostelevia kysymyksiä silloin olisin saanut.
Mekin oltiin kihloissa ja asuttiin vuokralla, sain toisen ammatin luettua juuri ennen äippälomaa. Naimisiin mentiin ristiäisten yhteydessä ja nyt ostettiin omakoti. Farmari ostettiin kyllä just ennen syntymää. ;)
Onnellinen ja paras äiti lapselleni oon, vaikka olenkin nuori. <3
Voi ei. En voi edes kuvitella kuinka ikävältä tuossa tilanteessa on tuntunut nuo "olette niin nuoria" kommentit. Ja kuinka pahalta on mahtanut tuntua tuo lääkärin "unohdus". Todella töykeää käytöstä häneltä minun mielestä.:(
PoistaNuoret vanhemmat joutuvat kyllä usein kuulemaan tuota kauhistelua ja arvostelua, mikä ei ole kyllä yhtään kiva juttu. Ikä on kuitenkin vain numero ja nuori äiti voi olla paljon kypsempi kuin monta vuotta vanhempi.
Ihanaa että olet onnellinen.♥ Ja olet paras mahdollinen äiti omalle lapsellesi.♥
Onko oikeaa ikää edes olemassa? Ainahan etenkin esikoisen syntymä on suuri mullistus ja me olemme kaikki niin erilaisia. Se mikä on oikea hetki toiselle, ei tarkoita oikeaa hetkeä kaikille ja ehkä tämä on vaan ihan hyvä niin :)
VastaaPoistaNo ei minusta. :)
PoistaMinustakin on ihana juttu, että meitä vanhempia on eri-ikäisiä. Jokaisella elämäntilanteet kuitenkin niin erilaiset. :)
Meidän suvussa on huomattavasti enemmän siinä kolmenkympin molemmin puolin olleita ensisynnyttyäjiä, kuin nuorempia taikka paljon vanhempia. Tosin yksi tätini sai ainokaisensa ollessaan 42-vuotias ja kummitätini ensimmäisensä 23-vuotiaana.
VastaaPoistaItsekin kyllä vauvakuumeilen kovasti jo nyt 20-vuotiaana, mutta järjellä kuitenkin mennään eteenpäin ja haluaisin edes pari vuotta olla ensin kokoaikatyössä ja mahdollisesti muuttaa isompaan asuntoon ennen lapsen yrittämistä.
Minusta "väärä ikä" tulla vanhemmaksi on silloin, jos edes vauvan synnyttyä ei ole itse vielä aikuistunut ja saanut elämäänsä rauhoitettua vauvalle sopivaksi, vaan on yhä tarve juosta niissä baareissa sun muissa hippaloissa, vaikka vauva olisikin. Tämä "väärä ikä" sitten taas voi olla ihan mitä tahansa numeroina, aivan ihmisen luonteesta riippuen, joku voi olla todella kypsä ja valmis vanhemmaksi jo 16 kesäisenä, kun toisella meno on vähän turhan villiä vielä nelikymppisenäkin.
Kiitos kommentistasi ja oli kiva lukea miten teidän suvussa on lapsia tullut, sekä sinun suunnitelmista. :)
PoistaOlen kanssasi samaa mieltä tuosta "väärästä" iästä. Jos sitä ei ole itse vielä valmis ryhtymään aikuiseksi ja kasvattajaksi, niin ehkä on liian aikaista saada lapsia. Mutta jos tuntee olevansa valmis, niin silloin siitä vaan. :) Ikä on vain numero, tärkeämpi on se henkinen ikä.
20 vuotias on tarpeeksi aikuinen ollakseen äiti! Suomessa jostain syystä lapsia saadaan mielestäni vähän myöhään. On kiva kun äiti on nuori ja jaksaa puuhata lapsen kanssa! Terveisin 24 vuotias ensimmäistä odottavaa
VastaaPoistaKyllähän aikoinaan saatiin lapsia nuorempana kuin mitä nykyään. Ikä on kuitenkin vain numero ja moni parikymppinen on täysin kypsä äidiksi.♥ Onnea sinne odotukseen. :)
PoistaJos aina miettii mitä pitäisi tehdä / omistaa ennen lasta niin voisi olla ettei kukaan enää lisääntyisi jos haluaa lapset vasta sitten kun on opiskellut yliopistossa, mielekäs vakituinen työpaikka, ihanan iso omakotitalo maalta yms... sitten kun kaikki tavoitteet haalittu, ollaan 40 v ja huomataan ettei enää lasta saadakaan.
VastaaPoistaMielestäni on hyvä siis nuorena perustaa perhe! :3 itse olin ns. normi-iässä eli 24v kun minusta tuli äiti mutta tämä ikä oli itselleni kyllä paras. Mutta en vähättele ketään jos on 35v vai 16v ensisynnyttäjä. :)
Näinhän se on. :) Jos ajattelee liikaa, niin sitä ei olisi koskaan sitä oikeaa hetkeä ja tilannetta saada lasta. Täälläkin ollaan tyytyväisiä siihen että olen saanut lapset nuorena, enkä koe olleeni esikoisen kohdalla liian nuori vanhemmaksi.
PoistaTäälläkään ei ketään vähätellä, kaikilla meillä kuitenkin erilaiset elämäntilanteet. :)
Tulin äidiksi vähän päälle kolmekymppisenä, ja se oli juuri oikea aika minulle! En olisi aikaisemmin ollut valmis. Se otti aikansa, että kypsyin ajatukseen äitiydestä :) Pitkään ajattelin, etten halua lapsia. Veikkaisin, että olisin onnellinen myös ilman poikaani, ja voisin elää hyvää elämää, mutta nyt kun minulla on hänet, en tietenkään voisi häestä luopua mistään hinnasta.
VastaaPoistaIdeaalia olisikin, kun kaikki saisivat itse rauhassa päättää, koska ovat valmiita ilman painostusta suutaan tai toiseen.
Näin juuri. Me olemme kaikki erilaisia ja joku voi olla valmis vanhemmaksi jo nuorena ja toiset tarvitsevat sen sulatteluun aikaa. Se on hyvä, että itse tiedostaa koska on valmis. :)
PoistaMinäkin ajattelin joskus, että en koskaan halua lapsia. Mieli kuitenkin muuttui ja mistään hinnasta en vaihtaisi tätä elämää toiseen.
Minä olen myös monesti saanut kuulla kysymyksiä miten hankin lapset jo todella "nuorena". Olin siis 25 kun aloin odottaa esikoistamme. Tässä iässä olimme ensimmäiset meidän kaveriporukasta kenelle syntyi lapsi ja se oli monelle kova pala. Meille se oli kuitenkin juuri oikea aika! <3
VastaaPoistaOsittain varmasti vaikuttaa se, jos on kaveripiiristä se ensimmäinen. Muut ei välttämättä koe olevansa itse valmiita saamaan lapsia ja siksi sitten helposti kauhistelevat toisen ikää. Tai näin ainakin luulen. :)
PoistaMutta jokainen tietää koska se on itselle se sopivin hetki.♥
Hieno kirjoitus! Sulla on kyllä täällä aina mielenkiintoiset ja keskustelua herättävät aiheet. Itse ajattelen, että olisi niitä lapsia voinut tehdä jo aiemminkin. Sain esikoisen siis 27-vuotiaana. Olimme kaveriporukan ensimmäiset "lapselliset", joten kovin myöhään mielestäni tämä lastenteko tuntuu monella siirtyneen. Ei sitä nyt niin kovin monta vuotta tarvitse "juhlia ja mennä". Kyllä tämä on paljon parempaa sisältöä elämälle. :) <3
VastaaPoistaKiitos Minna.♥
PoistaKyllä nykyään moni saa ensimmäisen lähempänä kolmeakymppiä kuin kahtakymppiä.
Olen samaa mieltä. Itse kerkesin mielestäni juhlimaan tarpeeksi vaikka sainkin esikoisen 21-vuotiaana. Kyllä lapset ovat antaneet niin paljon enemmän kuin ne juhlat. :) Ja kerkeehän sitä juhlimaan aina välillä ystävien kanssa vaikka on niitä lapsia. :)
Minä tulin äidiksi 23-, 26- ja 31-vuotiaana eli aika samoissa vaiheissa kuin sinä. Sain kuulla ekaa odottaessa kauhisteluja. Nyt on vain hauskaa, kun 5-vuotiaan kanssa kulkiessa ihmiset järkyttyvät, kun kuulevat, että minulla on myös 10-vuotias lapsi. Lisää he järkyttyvät, kun sanon, että niin ja löytyy myös 13-vuotias. Muilla ikäisilläni (36v) on 0-4-vuotiaita lapsia. Kirjoitin blogiini aiheesta. Ehkä se on myös kehu, että noin nuorena olet viiden äiti. 😊
VastaaPoistaJoo tuo on hauskaa, kun jos olen parin pienimmän kanssa liikkeellä ja joku kysyy lasten ikää ja kerron lisäksi vielä kolmesta muusta, niin leuat loksahtaa usein lattiaan. :D Mutta välillä sen kuuleminen on vaan niin puuduttavaa.
PoistaKuule sie oot tullut just oikeassa iässä äidiksi. :) Mun äiti oli 22 vuotta 2 kuukautta ja 12 päivää vanha kun mut sai ja olen todella iloinen, että mulla on nuor äiti. :)Täytti 40 vuotta samana vuonna kun minä 18.v.
VastaaPoistaKyllä musta tuntui, että tulin hyvässä iässä äidiksi. :) Vaikka osa pitikin liian nuorena.
Poista"Kysymykseen, tulinko väärässä iässä vanhemmaksi vastaan, että en. Olen onnellinen, että sain esikoiseni nuorena. Äitiys on ollut parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. En koe että olisin jäänyt mistään paitsi, vaan olen saanut elämääni valtavasti sisältöä. Näin tämän kuuluikin mennä."
VastaaPoistaAllekirjoitan ihan täysin kaiken tuossa. Ekaa aloin odottaa, kun olin 20v ja ehdin täyttää just sen 21v. Kolmannen sain nyt vuosi sitten 28v ja tuntuu, että tämän viimeisimmän kohdalla alko olla samanikäsiä mammakavereita kerhoissa ja omassa kaveripiirissä :) Isompien lasten kotiäitiaikana löytyneet äiti-kaverit on sitten järjestään 10v vanhempia, mutta ei oo oikeestaan näkynyt tai vaikuttanut juurikaan :)
- Jenny
Hei mä huomasin aikoinaan saman, että kun sain kolmannen niin osa ikäisistäni alkoi saamaan ensimmäisiä. :) Mutta niin me kaikki tulemme vanhemmiksi eri aikaan. :)
Poista